Itse muutto ei minua hirveästi jännittänyt, tiesin että tulen pärjäämään. Sen sijaan minua jännitti hirveästi, saanko uusia ystäviä ja pääsenkö ns. sisälle porukkaan. Olen aina ollut sosiaalinen, tullut hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja viihtynyt ihmisten seurassa, mutta silti tämä tilanne jännitti hirveästi. Onneksi tämä pelko oli täysin turha. Heti ensimmäisenä päivänä kun kokoonnuimme lähiopiskelijoiden porukalla tiesin, että en tule olemaan yksin. Vaikka olemmekin kaikki vähän erilaisia ihmisiä, on meillä kuitenkin yhteiset mielenkiinnon kohteet, jotka yhdistävät meitä. Ensimmäisten päivien aikana meillä oli paljon yhteistä toimintaa, kiitos tuutoreiden, ja näin ryhmäytyminen sai vahvan pohjan heti alussa. Minusta tuntuu, että olisimme tunteneet paljon pidempään kuin mitä olemme oikeasti toisemme tunteneet. Lähiopiskelijoiden pienestä, noin 15 opiskelijan kokoisesta, ryhmästä johtuen meillä on pieni, tiivis ja yhtenäinen porukka, koska olemme ehtineet tutustua hyvin.

Kuten aiemmin mainitsinkin, pieni osa meistä liikunnanohjaajaopiskelijoista suorittaa opintoja lähiopiskelijoina Rovaniemellä, mutta suurin osa luokkakavereistamme opiskelee etänä ympäri Suomea. Heistä suurin osa suorittaa opintoja töiden ohella. Mielestäni on mahtavaa, että meillä Lapin ammattikorkeakoulussa on mahdollisuus suorittaa liikunnanohjaajaopintoja monimuotona. Tämä mahdollistaa opiskelut melkein missä vain elämäntilanteessa ja paikassa. Siitä huolimatta eiköhän me tässä kolmen ja puolen vuoden aikana ehditä hioutua yhtenäiseksi luokaksi.

Monimuoto-opinnot meidän liikunnanohjaajaopiskelijoiden osalta tarkoittaa sitä, että ennen jokaista opintojaksoa meidän on mahdollista valita, suoritammeko etänä vai paikan päällä Rovaniemellä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi pidemmät reissut lapsuudenkoteihin ja pandemiatilanteen helpottuessa myös ulkomaille. Itse työskentelen tällä hetkellä opintojen ohella sekä uintivalmentajana että asiakaspalvelutehtävissä. Töiden ja opintojen yhdistäminen on onnistunut hyvin ja olenkin ehtinyt tehdä kaiken ajallaan, ovathan opinnot minun ensisijainen prioriteettini.

Vapaa-ajalla siis valmennan uimareita, käyn töissä, urheilen ja vietän aikaa uusien ystävieni kanssa. Tänä vuonna on ollut myös mahdollista järjestää opiskelijatapahtumia, joissa näkee muitakin kuin oman luokan opiskelijoita. Vaikka suurin osa opinnoistamme on ollut verkossa, näemme useamman kerran viikossa, sillä käymme usein yhdessä syömässä opiskelijalounasta ja teemme koulutehtäviä porukassa, erityisesti ryhmätöitä. Minulle on tärkeää, että elämässäni on muutakin kuin koulu ja työt, ja olen iloinen, että olen ehtinyt tehdä muitakin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Tällä hetkellä tuntuu, että opiskelen oikeaa alaa ja olen löytänyt oman juttuni. Mieli voi toki tässä opintojen edetessä muuttuakin, mutta juuri nyt kaikki tuntuu hyvältä. Olen jo pitkään tiennyt, että liikunta-ala on minua varten ja tulevaisuudessa haluaisin työskennellä sen parissa mahdollisimman monipuolisesti, erityisesti valmentaminen on lähellä sydäntäni.

Iida Hannus, ensimmäisen vuoden liikunnanohjaajaopiskelija 

Asun tällä hetkellä Australiassa ja ainoa syy miksi Suomeen olisin halunnut, oli korkeakoulun aloittaminen. Yhteishaun aikana mietin: voisipa tutkinnon suorittaa verkossa. Sitten oikeastaan puolivahingossa löysinkin Opintopolusta tiedon, että Lapin AMKissa on mahdollista suorittaa koko tradenomin tutkinto verkossa. Olin jo aiemmin miettinyt, että juuri tradenomin opinnot voisi olla oma juttu, sillä opiskelen samaa alaa jo Australiassa.  Australian tiukat koronarajoitukset eivät olisi mahdollistaneet matkustamista opintojen vuoksi, joten päädyin ottamaan opiskelupaikan Tornion kampuksen verkko-opiskelijana vastaan erittäin innostuneena!

Lapin AMKista minulla on vain hyvää sanottavaa. Heti aluksi meille järjestettiin ryhmäytymisohjelmaa niin Tornion kampuksen opettajien kuin tuutoreidenkin toimesta. Minua mietitytti, että mitenköhän verkon välityksellä saisi opiskelukavereita, mutta nyt olenkin saanut mukavasti uusia kavereita erilaisten ryhmätehtävien kautta.

Ryhmätehtävissä usein kokoonnumme esimerkiksi Teamsin välityksellä vaihtamaan kuulumisia sekä jakamaan erilaisia työtehtäviä ryhmän kesken. Tämän lisäksi ainakin meidän ryhmämme kanssa meillä on myös Whatsapp-ryhmä, jossa aktiivisesti jutellaan erilaisista koulutehtävistä, jonka koen tärkeäksi tueksi opintoihini. On mukavaa, kun on saman henkisiä ihmisiä ympärillä, mutta meillä jokaisella on erilaisia näkökulmia ja urakokemuksia. Tähän mennessä olemme päässeet niin liiketoimintaosaamisen kuin esimerkiksi juridiikan alkeiden pariin. Omana suosikkina tähän mennessä on ollut liiketalouden perusteet. Meidän opintomme koostuvat yhteisistä AC-tunneista, joita on kahdesti viikossa. Itse katson luennot aina myöhemmin aikaeron vuoksi, joten sanoisinkin, että ajankäytön hallinta ja oma aktiivisuus on erittäin tärkeää verkko-opinnoissa. AC-luentojen lisäksi teemme aikataulujen mukaisesti itsenäisiä tehtäviä, joita koen, että on ollut sopivissa määrin tähän mennessä.  Suoritamme kurssit opetussuunnitelman mukaisessa järjestyksessä ja olemme itse vastuussa opintojen edistymisestä aikataulussa. 

Innolla odotan jo, mitä kaikkea on vielä edessä! Henkilökohtaisesti odotan innolla harjoittelua sekä mahdollista vaihto-opiskelua. Odotan myös suuntautuvia opintoja. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi työskennellä mahdollisesti urheilun tai sosiaalisen median parissa. Parastahan olisi, kun voisi yhdistää nämä molemmat. Tällä hetkellä toimin Lapin AMKin opiskelijasomettajana, jonka koen olevan positiivinen kokemus tulevien urasuunnitelmieni näkökulmasta. Australiaan muuttamisen myötä olen alkanut miettimään kansainvälistä uraa yhä enemmän ja olenkin aika varma, että sillä tielle päädyn.

Suosittelisin verkko-opintoja kaikille, jotka koette olevanne hyviä aikatauluttamaan elämäänne. Verkko-opinnot mahdollistavat minulle työn teon samalla, kun suoritan tutkintoa. Henkilökohtaisesti olen ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka kivaa onkaan opiskella kokonaan verkossa. Itselläni on työn ja tradenomin tutkinnon lisäksi toinen tutkinto käynnissä Australiasta, mutta kyllä sitä aikaa riittää, kun oman ajankäytön suunnittelee hyvin!

- Elina Rinkinen, tradenomiopiskelija

Tähän astisiin opintoihin on onneksi kuulunut myös pari Training Campia Kemin kampuksella eli harjoitteluun valmistavaa opetusta. Onneksi siksi, koska harjoittelussa vaadittavia asioita ei voi oppia samalla tavalla teoriassa kuin käytännössä. Olen onnellinen myös sen takia, koska viimeinkin näin livenä lähes kaikki opiskelukaverit, jotka taivaltavat yhteistä polkua pitkin kohti geronomin ammattia. Miten ihanaa olikaan, kun sai AC-luokasta tutuille äänille kasvot, juttua riitti ja olipa myös mahtavaa käydä kampuksella lounaalla porukassa!Yhdessä myös pähkäiltiin, missä tilassa seuraava opetus tapahtuukaan ja muisteltiin heidän kanssa, jotka olivat käyneet tekemässä kesällä pääsykokeen samoissa tiloissa. Pienellä porukalla varattiin myös mökki Kemistä noiden päivien ajaksi, se tuntui lähes lomalta vaikka opiskelua päivien aikana olikin.

Tiesinhän minä jo monimuotokoulutukseen hakeutuessani että opiskelu on suurimmaksi osaksi etänä, lähiopetuspäiviä tulisi olemaan ehkä 3-5 kuukaudessa. Kun opintojen alkaessa kuitenkin kerrottiin opetuksen olevan vallitsevan tilanteen vuoksi kokonaan etänä vähintään syksyn ajan, mieleeni tuli väkiselläkin opinko tarpeeksi tällä tavalla? Pysynkö mukana? Mutta hei, kaikki muutkin kurssilaiset olivat samassa veneessä. Tiivistä itsenäistä opiskelua sekä ryhmätöitä.

Salaa aloin olla hieman mielissäänkin siitä, ettei tarvinnut lähteä aikaisin aamulla ajamaan Tyrnävältä Kemiin saakka. Meitä opiskelijoita on ympäri Suomea ja osalla on paljon pitempikin matka kampukselle. Etäopiskelun ihanuutta on myös se, kun voi aamulla rauhassa hörpätä kahvin ja syödä aamupalan tietokoneen avautumista odotellessa. Aluksi jännitti olla äänessä tunnilla, sekin on helpottanut opintojen edetessä ja ryhmän tultua tutummaksi. On ollut myös mukavaa, kun opettaja on pitänyt kameraa päällä puhuessaan. Siitä on välittynyt henkilökohtaisempi fiilis, vähän kuin olisi oikeassa luokkahuoneessa. Mikäli on iskenyt flunssa, vilttiin kääriytyneenä on ollut lähes nautinnollista seurata luentoja. Toista se olisi istua autossa eikä flunssassa tietenkään tulisi edes lähdettyä kampukselle.

Onhan pitkät koulupäivät toki välillä puuduttavia, kun koneen ääressä joutuu istumaan monta tuntia, mutta itselleni ainakin on muodostunut tavaksi venytellä tai tehdä pientä taukojumppaa. Huikeaa on sekin, että ehtii ruokatunnilla vaikkapa sauvakävelemään läheiseen metsään. Usein olen lenkin tehnyt kesken koulupäivän. Virikettä luentopäiviin saa myös tuijottelemalla läheistä peltomaisemaa ikkunasta.

Vaikka etäopiskelussa on paljon hyviä puolia, toivoisin koronan hellittävän niin että saisimme enemmän lähiopetusta vuodelle 2022. Ihminen tarvitsee ihmistä, livenä.

- Johanna Ylilehto, geronomiopiskelija

Lappi oli minulle aivan tuntematon paikka ennestään, olin käynyt täällä nopeasti kaksi kertaa ennen muuttoani. Lappi on ollut kaikkea sitä mitä etukäteen ajattelinkin sen olevan, mutta toisaalta se on yllättänyt monella tavalla positiivisesti.

Ehdin aloittaa opinnot pari kuukautta ennen kuin pandemia iski, ja vaikka opiskelenkin monimuotototeutuksessa, on pandemia vaikuttanut myös minun opintoihini. Monimuoto-opinnoissa lähipäiviä on vaihdellen, minun ryhmälläni niitä on muutamia joka lukukausi. Meidän ryhmällämme ehti olemaan kaksi lähipäivää, jonka jälkeen lähipäivät muuttuivat etäopinnoiksi. Tämä harmitti aluksi paljon, sillä en tuntenut oikeastaan ketään Lapista, ja odotin innolla niitä muutamia lähipäiviä.

Monimuoto-opinnot sopivat minulle hyvin työn ohella suoritettaviksi, koska opiskelua pystyy aikatauluttamaan paremmin itselle sopivaksi. Toisaalta tunnen, että verkko- ja monimuoto-opinnoissa vastuuta on myös enemmän, koska täytyy osata ohjata itseään ja olla muutenkin hyvin oma-aloitteinen. Joustavat opinnot ovat kuitenkin mahdollistaneet minulle työskentelyn opintojen ohessa ja olenkin työskennellyt opintojen aikana ensin kaupallisella alalla ja nyt hotellissa. Matkailualan opinnoistani on ollut jo nyt hyötyä työssäni, mutta myös koulutehtävät avautuvat paremmin, kun on konkreettinen pohja, johon verrata käsiteltyä asiaa.

Elämä Lapissa on ollut mullistavaa; olen oppinut itsestäni niin paljon asioita, kun on ollut pakko hidastaa tahtia. Etelässä kaupungin kiireessä en koskaan halunnut ottaa aikaa itsetutkiskelulle, mutta nyt sille on ollut aikaa. On täytynyt oikeasti pohtia mitä elämältään haluaa ja se on ajoittain ollut aika rankkaa. Onneksi oma suunta alkaa hahmottumaan ja Lappi tuntuu nykyään jo kodilta. Olen monesti miettinyt, että onneksi uskalsin lähteä kokeilemaan, millaista elämä täällä on. Jos Lapissa asuminen kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan, koska täältä pääsee aina pois, mutta jos tänne ei koskaan rohkene tulemaan, voi monta mieletöntä juttua jäädä kokematta!

- Pauliina, restonomiopiskelija

Olen itse toiminut jo ala- ja yläasteella tukioppilaana, mikä omalta osaltaan vastaa paljon tuutorointia. Minulle oli siis aika selvää, että haluan hakeutua tuutoriksi, kun haku siihen aukeaa ensimmäisen vuoden keväällä. Kaikeksi ilokseni pääsin tuutoriksi, jonka jälkeen pääsin valitsemaan suuntautumisen. Itse valitsin markkinointituutoroinnin. Markkinointituutorin tehtäviin kuuluu esimerkiksi Lapin AMKin markkinoinnin avustaminen erilaisissa tehtävissä: voimme edustavaa koulua erilaisissa tapahtumassa, esitellä omaa alaa toisen asteen oppilaitoksille ja olla mukana erilaisilla messuilla kertomassa uusille hakijoille opiskelemisesta Lapin AMKissa. 

Mutta mitä tuutori tekee?

Tuutorointi on todella antoisaa ja opettavaista toimintaa. Tuutorina pitää pystyä ymmärtämään, auttamaan ja ohjeistamaan kaikkia puolueettomasti. Tuutorin tärkeimpiä tehtäviä onkin opastaa uusia aloittavia opiskelijoita opintojen alkumetreillä niin kouluasioissa kuin vapaa-ajan asioissakin. Esimerkiksi moni muualta muuttava voi tarvita apua siinä, miten julkiset kulkuneuvot kulkevat kampuskaupungissa. Tuutorina pääsee myös suunnittelemaan erilaisia tapahtumia, illanistujaisia ja kaikkea muuta mukavaa koulun ohelle. Tapahtumilla onkin tärkeä rooli ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ryhmäytymisessä. Itse olen esimerkiksi päässyt järjestämään kaiken näköisiä kisoja, tapahtumia ja juhlia. Tuutorointi siis kaiken hauskan ohella opettaa ajanhallintaa, suunnittelua ja organisointia sekä parantaa vuorovaikutustaitoja ja opettaa toimimaan erilaisten ihmisten kanssa – mikä on rikkaus.

Sinustakin tuutori?

Haluaisin sanoa, että tuutorointi kannattaa aina! Tässä olisi muutama vinkki tuutoriksi hakeutumista miettiville.  Jos olet alla mainittujen mukainen henkilö, on tuutorointi varmasti sinunkin juttusi!

• Olet sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut
• Olet positiivinen
• Olet kekseliäs ja innovatiivinen
• Olet joustava
• Osaat ottaa kaikki huomioon ja näet erilaisuuden rikkautena

Tuutorhaku alkaa ma 31.1 ja päättyy to 17.2.2022. Hakeutuminen tapahtuu sähköisellä lomakkeella ROTKOn nettisivujen kautta: https://lapinrotko.fi/tuutorhaku/

Aloitin vaihtoonhaku prosessin keväällä 2020 ja syksyllä olinkin jo suorittamassa vaihto-opintoja. Tiesin jo ennen kuin aloin opiskelemaan, että haluan lähteä vaihtoon. Vaihdon ajankohdaksi valikoitui kolmannen vuoden syksy. Se oli omien opintojen kannalta järkevin vaihtoehto.

Vaihtokohteen valinta ja opiskelu Hollannissa

Opiskelen tradenomiksi ja opintoihin soveltuvia vaihtokohteita oli useita kiinnostavia. Ensin mietin maan perusteella, että missä haluaisin suorittaa vaihdon. Mielenkiintoisesta kohteesta ei kuitenkaan aina löytynyt itselle sopivia kursseja. Loppujen lopuksi valitsin vaihtokohteen opiskeltavien kurssien perusteella. Minulle oli tärkeintä löytää itseä kiinnostavia kursseja ja sitä kautta luoda omaa opintopolkua.

Vaihtokohteeksi valikoitui Saxion University of Applied Sciences. Oma kampukseni sijaitsi Deventerissä, Hollannissa. Vaihdon aikana suoritin 30 opintopisteen kurssikokonaisuuden kestävästä kehityksestä. Kurssikokonaisuus oli simppeli valinta, sillä siinä oli valmiiksi määritelty käytävät kurssit ja siitä saisi varmasti 30 opintopistettä. Minulla ei siis tarvinnut valita itse yksittäisiä kursseja, riitti kun valitsin kyseisen kurssikokonaisuuden. Kurssikokonaisuuden aikana meillä pysyi samat opettajat ja luokkakaverit.

Opiskelu oli aika samanlaista kuin Suomessakin. Opettajat olivat paljon vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja tunneilla puhuttiin paljon, pelkän luennoimisen sijaan. Kurssi oli tosi intensiivinen ja arvosana koostui yksin ja ryhmässä tehdyistä tehtävistä sekä kokeista. Lisäksi kurssin aikana tehtiin projekti paikalliselle yritykselle. Projektista luonnollisesti kirjoitettiin raportti, mikä vaikutti myös arvosanoihin. Nyt kun opintoja ajattelee taaksepäin, niin tekemistä oli erittäin paljon, mutta niin niistä selvisi yksi asia kerrallaan.

Kokonaisuudessaan opinnot antoivat paljon. Luennoilla kävi puhujia eri yrityksistä, saimme myös itse esittää toiveita puhujista. Meillä kävi esimerkiksi Heinekenin edustaja puhumassa vastuullisuudesta heidän yrityksessä.

Koronan vaikutukset opiskeluun ja vapaa-aikaan

Vaihto-opintoni sattuivat korona-ajalle, mikä vaikutti koulun käyntiin ja vapaa-ajan viettoon. Koululla kävimme vain kerran viikossa luennoilla ja muuten opintoja suoritettiin etänä. Vähäinen kanssakäyminen luokkakavereiden kanssa vaikutti paljon heihin tutustumiseen mutta ryhmä- ja paritöiden kautta muutama luokkakaveri tuli hyvin tutuksi.

Koronarajoitukset kiristyivät koko vaihto-opintojen ajan. Aluksi oli mahdollista käydä ravintoloissa ja istumassa iltaa mutta lopuksi ainoat auki olevat paikat olivat ruokakaupat. Asuin koulun asuntolassa ja sitä kautta tutustuin ihmisiin. Kämppäkavereiden kanssa vietimme paljon aikaa yhdessä ja keksimme tapoja ottaa vaihdosta kaiken irti, koronasta huolimatta. Teimme yhdessä esimerkiksi to-do listan asioista mitä voimme tehdä. Lisäksi kävimme tutustumassa lähikaupunkeihin pyörillä ja teimme päiväreissuja junalla toisiin kaupunkeihin.

Vaikka vaihtokokemukseni olikin koronan vuoksi hyvin erilainen, olen hyvin tyytyväinen, että lähdin. Sain elämääni uusia ystäviä, joiden kanssa pietämme vieläkin yhteyttä. Ja vaikka kurssi tuntui alkuun haastavalta ja opiskeluun tuli käytettyä paljon aikaa, se oli erittäin palkitsevaa. Nyt tiedän, että tulevaisuudessa haluan työskennellä kestävän kehityksen teemojen parissa ja tiedän myös, että se on mahdollista tradenomi koulutuksen kautta.

Neljä vinkkiäni vaihtoon lähtijälle: 

1. Aloita vaihdon suunnittelu ajoissa
2. Valitse itseäsi kiinnostavia kursseja
3. Älä jännitä turhaan englannin puhumista, harvempi muista vaihto-opiskelijoista puhuu äidinkielenään englantia.
4. Ole avoimin mielin, tartu tilaisuuksiin ja tutustu

Veera Välitalo, tradenomiopiskelija

Organisaatiomuutoksen yhteydessä keskitetään kirurgian poliklinikalle aiemmin leikkaus- ja anestesiayksikössä sekä toimenpidepoliklinikalla tehty polikliininen kirurgia. Opinnäytetyö sai nimekseen Sairaanhoitajaosaamisen muutos polikliinisen kirurgian toiminnan muutoksen yhteydessä.

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää Lapin sairaanhoitopiirin kirurgian poliklinikalla tarvittavaa sairaanhoitajaosaamisen määrää ja laatua pienkirurgisen potilaan hoidossa ennen toiminnan muutosta, jotta organisaatiossa oleva sairaanhoitajaosaaminen saadaan siirrettyä joustavasti toiminnan mukana kirurgian poliklinikalle. Tavoitteena oli luoda pienkirurgisen potilaan hoitoon tarvittavasta sairaanhoitajaosaamisesta tarkistuslista sekä luoda suunnitelma työtä nyt tekevien sairaanhoitajien näkemyksen pohjalta siitä, miten sairaanhoitajaosaaminen saadaan siirtymään toiminnan mukana organisaatiomuutoksessa.

Tulosten mukaan pienkirurgisen potilaan hoitoon vaadittava sairaanhoitajaosaaminen voitiin jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen, potilaslähtöinen hoitotyö polikliinisessä kirurgiassa, sisältää potilaslähtöisen hoidonsuunnittelun, hyvänhoidon toteutuksen sekä onnistuneen jatkohoidon. Toinen osio Lapin keskussairaala polikliinisen kirurgian tuottajaorganisaationa sisältää organisaation tarpeesta lähteviä sairaanhoitajan osaamisalueita, organisaation mahdollistama toimintaympäristö sekä sairaanhoitajan organisaatio osaaminen.

Selvitin myös, miten sairaanhoitajaosaamisen siirtyminen organisaatiomuutoksessa varmistetaan parhaiten ja tuloksista nousi vastaukseksi yhteinen sitoutuminen perehdytyksen toteuttamiseen. Tämä sisältää onnistuneen perehdytyksen toteuttamisen sekä laajan perehdytyksen tuomien haasteiden huomioimisen.

Tutkimuksen tulosten pohjalta laadittiin tarkistuslista, jonka avulla voidaan huomioida, että työtä tulevaisuudessa tekevä sairaanhoitaja on saanut perehdytyksen kaikista pienkirurgisen potilaan hoitoon vaadittavista osa-alueista. Se sisältää konkreettisia osaamisalueita, joita sairaanhoitajan on hallittava pienkirurgisen potilaan turvallisen hoidon toteuttamiseksi.
Lisäksi luotiin suositus sairaanhoitajien perehdytyksen toteuttamisen mallista, sekä suositus säännöllisen mentorointi käytännön aloittamisesta osana sairaanhoitajan perehdytystä pienkirurgisen potilaan hoitotyöhön.

Tutkimukseni tuloksia voidaan käyttää hyväksi Lapin keskussairaalaan kirurgian poliklinikan uusien sairaanhoitajien perehdytyksessä sekä laajemmin läpi Suomen huomiolistana sairaanhoitajaosaamisen näkökulmasta, kun suunnitellaan polikliinisen kirurgian laajentamista.

Taru Rattola
sairaanhoitaja (YAMK)

Lisäksi tapahtumaan oli mahdollisuus osallistua etänä striimin välityksellä, sillä tapahtuma päätettiin toteuttaa hybridimuotona. Sain tilaisuuden hypätä mukaan projektin johtoon ja pääsin viemään käytäntöön liikunnanohjaaja (AMK) opinnoissani kertynyttä osaamista tapahtuman järjestämiseen.

Mitä voimme tarjota sinulle hyvinvointisi tueksi?

Opiskelijoiden hyvinvointitapahtuman tarkoituksena oli johdattaa jokainen korkeakouluyhteisömme jäsen oman hyvinvointinsa äärelle. Tapahtumassa kuultiin inspiroivia puheita sekä saatiin arvokasta tutkittua tietoa luontoympäristön vaikutuksesta aivoihimme. Näiden saattelemana koettiin työpajojen kautta malleja siitä, kuinka omaa hyvinvointia voisi tukea ihan jo omassa lähiympäristössä hyödyntäen ainutlaatuista Lapin luontoamme. Halusimme tapahtumassa tuoda myös esille, kuinka koko henkilöstömme on valmiina tukemaan  arjenristipaineiden kanssa selviämiseen.Halusimme rohkaista opiskelijoita ottamaan yhteyttä henkilökuntaamme, oli asia sitten iso tai pieni.

Tapahtumassa oli mahdollista saada tietoa matalalla kynnyksellä ja päästä tutustumaan erilaisiin palveluihin ja toimijoihin hyvinvoinnin tukena. Projektin edetessä vakuutuin niin Lapin ammattikorkeakoulun työntekijänä kuin opiskelijana siitä, että koko työryhmä pitää asiaa todella tärkeänä ja on valmis tuomaan oman panoksensa kaikilla käytettävillä resursseillaan, jotta opiskelijoilla olisi hyvä olla niin tapahtumassa kuin arjessaankin.

Ensimmäisenä tapahtumassa meitä inspiroi hyvinvoinnin äärelle löytöretkeilijä Patrick ”Pata” Degerman. Pata vei meidät puheessaan mukanaan hyvin kylmiin olosuhteisiin, jossa tarvittiin syvää yhteistyötä, innovatiivisuutta ja suomalaista sisua. Pata linkitti sanomansa opiskelijoiden arkeen huiman tarinankerrontansa kautta. Hänen kertomuksensa inspiroi selviytymään haastavista vaiheista myös ammattilaiseksi kouluttautumisen polulla ja sai minut jo heti samalla viikolla suuntaamaan itselleni uuden vuoren valloitusta kohti. Harmikseni ehdin itse tapahtumassa kuunnella vain osan Patan kertomuksesta, ja moni jälkeen päin kuuntelemani neuvo olisi ollut tarpeen lähtiessäni valloittamaan Barrasta minulle entuudestaan tuntemattomamman reissukaverin kanssa. Pata puhuikin luottamuksesta itseen ja toisiin, rohkeudesta ja Power hour:sta sekä sinnikkyydestä.

Kuvateksti: Ensimmäinen yritys Barras vuorelle lähti Kilpisjärveltä ja päättyi ennen vuorta kohdatessamme äkkiä muuttuneet liian haastavat sääolosuhteet varusteisiimme nähden. Todella tarpeen olisi ollut jälkikäteen kuulemani Patan kehotus keksiä itselleen mantra eli lyhyt lause, jota tulisi toistaa itselleen etukäteen jatkuvalla syötöllä, jolloin se toimisi myöhemmin ikään kuin koodina lähteä toimimaan mahdottomalta tuntuvassa tilanteessa. Sen sijaan selvisin tilanteesta luottamalla reissukaveriini ja kuvittelemalla itseni tapahtuman työpajan mukaiseen Hotspottiin.

Tapahtumassa seuraavana esiintynyt liikunnan ja vapaa-ajan koulutuksen lehtori Tommi Haapakangas kertoikin seikkailijoilla olevan normi keskivertoa paremmat tavoitteen asettelutaidot ja joustavat ongelmanratkaisutaidot. Hänen pääsanomansa kuitenkin oli se, kuinka me jokainen voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme hyödyntämällä jo lähiluontoamme. Tommi toi puheessaan esille tutkittua tietoa siitä, mitä me tällä hetkellä oikeasti tiedämme luonnon vaikutuksista aivoihimme. Hänen esityksensä voi katsoa vielä näin jälkikäteenkin striiminauhoitteena YouTubesta. 

Erityisen mielenkiintoisen Tommin esityksestä teki mielestäni sen merkitys, millaista ympäristöä havainnoimme aisteillamme ja miten se vaikuttaa hyvinvointiimme. Aistien käyttöön käytännön harjoituksissa pääsimmekin seuraavaksi syventymään erilaisissa työpajoissa. Kampuksilla yhtä aikaa järjestetty Aistikävely tarjosi mahdollisuuden tutkia luonnon elementtejä kaikilla aisteilla havainnoiden.

Mitä me näemme, kuulemme, haistamme ja tunnemme luonnossa?

Tapahtuman viimeisessä työpajassa saatiin tapahtuman ja ajan henkeen liittyen kuulla, kuinka jokainen meistä voisi toteuttaa aistiystävällisen työtilan itse ja miten tällainen tila vaikuttaa työskentelyymme. Projektin johtamisen edetessä myös minä löysin oman aistiystävällisen työtilani siirtymällä sisältä tietokoneella istumisesta ulos parvekkeelleni raittiiseen ilmaan sohvalle loikoilemaan. Koin projektin tuomaa aikapainetta olevan helpompi käsitellä, kun tekee olostaan mahdollisemman rentouttavan niin ympäristöllä kuin työskentely asennolla. Ajatukseni tuntuivat myös juoksevan nopeammin ja luovemmin, jolloin pystyin ennakoimaan projektin tuomat haasteet ja löytämään yhdessä niihin ratkaisuja.

Kuvateksti: Aistikävelyssä kuljettiin Rovaniemellä Lapin ammattikorkeakoulun läheisen Kemijoen rantaan.

Kampuksilla pääsi lisäksi matalalla kynnyksellä tutustumaan erilaisiin palveluihin ja toimijoihin hyvinvointinsa tueksi. Paikan päällä toimintansa esittelyä ja tapahtumaa järjestivät Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS), Rovaniemen kaupungin etsivä nuorisotyö, Rovaniemen ja Tornion seurakunta, Vamos Rovaniemi, Nyyti ry ja Lapin ammattikorkeakoulun VAHTO- hanke. Pääsinkin jo tapahtumaa järjestäessä tutustumaan monipuolisesti eri sidosryhmiin ja kehittämään työelämässäkin tärkeäksi kokemaani taitoa verkostoitua eri toimijoiden välillä.

Kuvateksti: Kemin YTHS ständillä tapahtumaan osallistuvat kirjoittivat ovat vinkkinsä keskittymisen parantamiseen.

Niin itse tapahtumassa kuin projektin johtamisessa koinkin jokaisella toimijalla ja työntekijällä olleen oma roolinsa tapahtuman onnistumiseen. Mielestäni saamani työtehtäväni oli mahtava tilaisuus päästä näkemään ja hyödyntämään jokaisen yksilön omaa osaamista osana isompaa yhteistä tavoitetta. Sillä osaamista hyvinvoinnista meiltä ja sidosryhmiltämme kyllä löytyy. Miten saisimme opiskelijamme vielä hyödyntämään tätä osaamista laajemmin arjessaan? Tapahtumasta opiskelijoilta saamani palautteen mukaan näitä tapahtumia kaivattaisiin jatkossakin.

Haluan kannustaa opiskelijoitamme jatkossakin ottamaan rohkeasti yhteyttä ja aikaa oman hyvinvointinsa tueksi. Patan esiin tuoma rohkeuden kerääminen yhdeksi Power hour:ksi toimi itselläni, kun ääni väristen jännityksestä aloitin projektin johtamisen. Pian kuitenkin pystyi huomaamaan, että kun on ottanut ensimmäisen askeleen ja keskittyy itse asiaan sekä kohtaa samalla muut empaattisesti, voi niin itseään kuin muita johtamalla päästä asiassa merkittävästi eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta. Liittyi asia sitten työtehtävään tai omaan hyvinvointiinsa arjessaan.

Heidi Törmänen, liikunnanohjaajaopiskelija (AMK)

Onko yhdistyskokemuksesta hyötyä työelämän kannalta?

Itse sain vastauksia näihin kysymyksiin, kun lähdin mukaan oman alani opiskelijayhdistyksen RetRon hallitukseen. Olen ollut mukana vuodesta 2020 lähtien, ja tämä on toinen kauteni hallituksessa. Lähdin toimintaan mukaan samasta syystä kuin moni muukin, tarkoituksena tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia uusia kokemuksia. Pian huomasin, että yhdistystoiminnassa on kyse paljon muustakin, kuin opiskelijatapahtumien järjestämisestä ja haalarien myymisestä. Hallituksen kesken olemme kuin työtiimi, jossa jokaisella on oma vastuualue, ja tiimin kesken kommunikoimme ja sovimme toteutettavista asioista. Ihan niin kuin työelämässäkin on tapana.

Yhdessä hallituksen kesken ajamme restonomiopiskelijoiden etuja. Pidämme huolen opiskelijoiden edunvalvonnasta, jotta opiskeluaika olisi mukavaa ja eteen tulevat ongelmatilanteet selvitettäisiin. Tahdomme luoda yhteisöllisyyttä opiskelijoidemme välille.

Vuorovaikutustaidot ovat yksi tärkeimmistä tulevaisuuden työelämän osaamistarpeista, ja yhdistystoiminnassa ne ovat kehittyneet monella tapaa. Kokouksissa neuvottelemme yhdessä sovittavista asioista, ja työelämän edustajien kanssa erilaisista eduista opiskelijoillemme. Omia mielipiteitä esille tuodessa ja opiskelijoille puhuessa harjaantuvat esiintymistaidot. Kokoustekniikan ja yhdistyslain tuntemus ovat myös todella hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Paras osuus on kuitenkin verkostoituminen! Verkostoitumista ei tapahdu pelkästään oman alan ja ammattikorkeakoulun sisällä, sillä yhteistyötä tehdään myös muiden sidosryhmien kanssa. Minä pääsin esimerkiksi viime keväänä kattojärjestömme SUREO:n järjestämään Meet & Greet -tapahtumaan, jossa tutustuin myös muihin Suomen restonomiyhdistysten toimijoihin. Opiskelijayhdistystoiminta on hauska tapa verkostoitua samanhenkisten opiskelijoiden kanssa, ja hankkia työelämässä tarvittavia taitoja jo opiskeluiden aikana. Suosittelen lähtemään mukaan oman yhdistyksen toimintaan, mikäli olet yhtään kiinnostunut.

Hanna Hautajärvi, restonomiopiskelija

Itselleni, ja monille muillekin, opariprosessi oli kuin mörkö, joka odottaa uhkaavana opintojen lopussa. Sitä pelkää, että opari on tämä ylitsepääsemätön työläs urakka, vaikka todellisuus ei ole aivan niin. Oparin ympärille on jostain tullut kauhun mielikuvia, vaikka oikeasti oparia ei tarvitsisi pelätä. Siitä voi tehdä itsensä näköisen, aihealueita on runsaasti ja toimeksiantajien löytäminen ei ole haasteellista.

Opinnäytetyöprosessi on lisäksi suunniteltu niin, että opiskelija pystyy ohjaajien tukien ja neuvojen avulla ottamaan itse vastuun työnsä edistymisestä. Työskentely on itsenäistä, mikä on myös palkitsevaa. Silloin pääsee keskittymään itse valitsemansa aihealueen tutkimiseen. Täysin yksin opiskelija ei opariprosessinsa kanssa kuitenkaan ole, sillä ohjaajat auttavat ratkomaan eteen tulevat solmut.

Minun työstäessä parini kanssa opariamme, maailmaa vallitseva Covid-19 pandemia laittoi omat esteensä projektin tielle. Tämä oli sekä haaste, mutta myös mahdollisuus. Sopeuduimme sen tuomiin erikoisjärjestelyihin, ja väittäisin että nämä kokemukset vahvistivat meidän ongelmanratkaisu-, sekä sopeutumistaitoja.Vaikka koko maailma oli kiinni ja kaikki etänä, oparin työstö jatkui. Vaikka kirjastot olivat kiinni, lähdeteokset piti hankkia. Näissä avuksi tuli verkkokirjat, blogipostaukset, podcastit, ja muu informatiivinen verkkomedia. Ajanhallinta on tärkeässä osassa oparin työstöä, ja vaikka itse koin että en ole kovin hyvä ajanhallinnassa, oli opariprosessi oiva mahdollisuus työstää tätä ja tulla paremmaksi. Sama oli myös lähdekriittisyyden kannalta. Molempia taitoja kuitenkin tarvitsee omassa työelämässä.

Oma oparini aihe liittyi markkinointiin. Selvitimme toimeksiantajamme kohdeyleisön mielikuvia toimeksiantajan brändistä, ja pohdimme miten näihin reagoida saamiemme tulosten perusteella. Käytimme erilaisia menetelmiä sekä tiedon keruuseen että sen käsittelyyn. Olennaisessa osassa oli myös ajantasainen informaatio eri markkinointimenetelmistä, ja kaikista sen kikoista. Näihin aiheisiin oli mielenkiintoista perehtyä, varsinkin kun itsekin suunnittelee uraa markkinointialalta. Huomasin myös itsestäni tämän projektin aikana, että nautin informatiivisten podcastien kuuntelusta, ja saatoin uppoutua pitkiksikin ajoiksi kuuntelemaan esimerkiksi sosiaalisen median kikoista kertovia podcasteja. Kun oparin aihe on itselleen kiinnostava, on sen työstäminenkin helpompaa. Siksi aihe kannattaakin miettiä huolella, tuleehan sen kanssa vietettyä monen monta työtuntia. Myös lopputulos on itselleen palkitsevampi. Kaiken kaikkiaan, tämän aiheen työstäminen oli itselleni palkitsevaa, ja uskon että tulen hyötymään prosessin aikana kertyneitä oppeja myöhemmässä työelämässänikin.Olen kuullut samaa myös muilta oparin tehneiltä opiskelijoilta. Moni on myös sanonut sitä, että ei opari olekaan niin hankala ja pelottava tehdäkään, kuin he aluksi pelkäsivät. Oparia ei kannatakaan ajatella uhkaavana, vaan mahdollisuutena itselle oppia ja syventää omaa osaamistaan.

Julia Autio, restonomiopiskelija