kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Opiskelijayhdistystoiminta valmistelee työelämää varten

19.4.2021



Tourism 161120 PKuha 58 (1).jpg
Miksi opiskelijat lähtevät mukaan yhdistystoimintaan? Mitä luottamustehtävissä mukana oleminen tarkoittaa?

Onko yhdistyskokemuksesta hyötyä työelämän kannalta?

Itse sain vastauksia näihin kysymyksiin, kun lähdin mukaan oman alani opiskelijayhdistyksen RetRon hallitukseen. Olen ollut mukana vuodesta 2020 lähtien, ja tämä on toinen kauteni hallituksessa. Lähdin toimintaan mukaan samasta syystä kuin moni muukin, tarkoituksena tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia uusia kokemuksia. Pian huomasin, että yhdistystoiminnassa on kyse paljon muustakin, kuin opiskelijatapahtumien järjestämisestä ja haalarien myymisestä. Hallituksen kesken olemme kuin työtiimi, jossa jokaisella on oma vastuualue, ja tiimin kesken kommunikoimme ja sovimme toteutettavista asioista. Ihan niin kuin työelämässäkin on tapana.

Yhdessä hallituksen kesken ajamme restonomiopiskelijoiden etuja. Pidämme huolen opiskelijoiden edunvalvonnasta, jotta opiskeluaika olisi mukavaa ja eteen tulevat ongelmatilanteet selvitettäisiin. Tahdomme luoda yhteisöllisyyttä opiskelijoidemme välille.

Vuorovaikutustaidot ovat yksi tärkeimmistä tulevaisuuden työelämän osaamistarpeista, ja yhdistystoiminnassa ne ovat kehittyneet monella tapaa. Kokouksissa neuvottelemme yhdessä sovittavista asioista, ja työelämän edustajien kanssa erilaisista eduista opiskelijoillemme. Omia mielipiteitä esille tuodessa ja opiskelijoille puhuessa harjaantuvat esiintymistaidot. Kokoustekniikan ja yhdistyslain tuntemus ovat myös todella hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Paras osuus on kuitenkin verkostoituminen! Verkostoitumista ei tapahdu pelkästään oman alan ja ammattikorkeakoulun sisällä, sillä yhteistyötä tehdään myös muiden sidosryhmien kanssa. Minä pääsin esimerkiksi viime keväänä kattojärjestömme SUREO:n järjestämään Meet & Greet -tapahtumaan, jossa tutustuin myös muihin Suomen restonomiyhdistysten toimijoihin. Opiskelijayhdistystoiminta on hauska tapa verkostoitua samanhenkisten opiskelijoiden kanssa, ja hankkia työelämässä tarvittavia taitoja jo opiskeluiden aikana. Suosittelen lähtemään mukaan oman yhdistyksen toimintaan, mikäli olet yhtään kiinnostunut.

Hanna Hautajärvi, restonomiopiskelija



Opari on mahdollisuus oppia ja syventää omaa osaamista

18.3.2021



Opari-igfeed.jpg
Opinnäytetyö on opintojen loppupuolella häämöttävä loppupuristus. Siihen kiteytyy kaikki aikaisemmin kerrytetyt opit ja osaaminen, ja sen prosessin aikana pystyy vielä kehittämään omaa työskentelyä.

Itselleni, ja monille muillekin, opariprosessi oli kuin mörkö, joka odottaa uhkaavana opintojen lopussa. Sitä pelkää, että opari on tämä ylitsepääsemätön työläs urakka, vaikka todellisuus ei ole aivan niin. Oparin ympärille on jostain tullut kauhun mielikuvia, vaikka oikeasti oparia ei tarvitsisi pelätä. Siitä voi tehdä itsensä näköisen, aihealueita on runsaasti ja toimeksiantajien löytäminen ei ole haasteellista.

Opinnäytetyöprosessi on lisäksi suunniteltu niin, että opiskelija pystyy ohjaajien tukien ja neuvojen avulla ottamaan itse vastuun työnsä edistymisestä. Työskentely on itsenäistä, mikä on myös palkitsevaa. Silloin pääsee keskittymään itse valitsemansa aihealueen tutkimiseen. Täysin yksin opiskelija ei opariprosessinsa kanssa kuitenkaan ole, sillä ohjaajat auttavat ratkomaan eteen tulevat solmut.

Minun työstäessä parini kanssa opariamme, maailmaa vallitseva Covid-19 pandemia laittoi omat esteensä projektin tielle. Tämä oli sekä haaste, mutta myös mahdollisuus. Sopeuduimme sen tuomiin erikoisjärjestelyihin, ja väittäisin että nämä kokemukset vahvistivat meidän ongelmanratkaisu-, sekä sopeutumistaitoja.Vaikka koko maailma oli kiinni ja kaikki etänä, oparin työstö jatkui. Vaikka kirjastot olivat kiinni, lähdeteokset piti hankkia. Näissä avuksi tuli verkkokirjat, blogipostaukset, podcastit, ja muu informatiivinen verkkomedia. Ajanhallinta on tärkeässä osassa oparin työstöä, ja vaikka itse koin että en ole kovin hyvä ajanhallinnassa, oli opariprosessi oiva mahdollisuus työstää tätä ja tulla paremmaksi. Sama oli myös lähdekriittisyyden kannalta. Molempia taitoja kuitenkin tarvitsee omassa työelämässä.

Oma oparini aihe liittyi markkinointiin. Selvitimme toimeksiantajamme kohdeyleisön mielikuvia toimeksiantajan brändistä, ja pohdimme miten näihin reagoida saamiemme tulosten perusteella. Käytimme erilaisia menetelmiä sekä tiedon keruuseen että sen käsittelyyn. Olennaisessa osassa oli myös ajantasainen informaatio eri markkinointimenetelmistä, ja kaikista sen kikoista. Näihin aiheisiin oli mielenkiintoista perehtyä, varsinkin kun itsekin suunnittelee uraa markkinointialalta. Huomasin myös itsestäni tämän projektin aikana, että nautin informatiivisten podcastien kuuntelusta, ja saatoin uppoutua pitkiksikin ajoiksi kuuntelemaan esimerkiksi sosiaalisen median kikoista kertovia podcasteja. Kun oparin aihe on itselleen kiinnostava, on sen työstäminenkin helpompaa. Siksi aihe kannattaakin miettiä huolella, tuleehan sen kanssa vietettyä monen monta työtuntia. Myös lopputulos on itselleen palkitsevampi. Kaiken kaikkiaan, tämän aiheen työstäminen oli itselleni palkitsevaa, ja uskon että tulen hyötymään prosessin aikana kertyneitä oppeja myöhemmässä työelämässänikin.Olen kuullut samaa myös muilta oparin tehneiltä opiskelijoilta. Moni on myös sanonut sitä, että ei opari olekaan niin hankala ja pelottava tehdäkään, kuin he aluksi pelkäsivät. Oparia ei kannatakaan ajatella uhkaavana, vaan mahdollisuutena itselle oppia ja syventää omaa osaamistaan.

Julia Autio, restonomiopiskelija

 



LUKUKAUSI JAPANISSA

20.1.2021



IMG_20201220_223935_439.jpg


Ensimmäisenä opiskeluvuonna (2017) heräsi ensimmäisen kerran ajatus ulkomaille vaihtoon lähdöstä.

Japani on aina kiinnostanut minua matkakohteena sekä kulttuurillisesti. Sain houkuteltua luokkatoverini mukaan ja perehtyminen hakuprosessiin alkoi. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että koskaan ei ole liian aikaista alkaa suunnitella vaihtoon lähtöä, sillä vaikka aloitimme haku prosessin jo 2018, pääsimme vaihto-opiskelemaan vasta 2019. Emme nimittäin olleet ainoita Japaniin Lapin AMKista suuntaavia. Itse hakuprosessi oli todella työläs kaikkine paperitöineen, mutta todellakin sen arvoinen!


Opiskelen liiketaloutta ja ainoa vaihtoyliopisto, joka hyväksyi alamme opiskelijoita, oli Akita University Pohjois-Japanissa. Alkuun hieman harmitti päätyä suurkaupunkien ulkopuolelle, mutta paikan päällä sai huomata, että nähtävää ja koettavaa löytyi ihan mielettömästi joka puolelta. Yliopisto järjesti myös paljon retkiä eri puolille Akita prefektuuria ja valtaosa reissuista oli myös maksuttomia.


Opiskelimme pääasiassa japanin kieltä ja kulttuuria ollessamme vaihdossa. Kurssivalikoimasta löytyi myös muutama markkinointiin liittyvä kurssi, mikä oli meille alan opiskelijoina oikein mukava yllätys. Toinen kursseista vei meidät myös opintoretkelle paikalliseen Geisha taloon, jolle suunnittelimme kurssilla esitteitä. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluvat myös monenlaiset festivaalit, joihin pääsi osallistumaan monesti koulun kautta. Itse opiskelu Japanissa on hyvin erilaista, kuin mihin meillä on totuttu. Vaikka kansainvälisille opiskelijoille oltiin varmasti hieman helläkätisempiä, niin töitä joutui kyllä tekemään opintojen eteen rutkasti. Oli kuitenkin hienoa nähdä miten kielitaito voi oikeassa ympäristössä kehittyä jopa todella nopeastikin, kun sitä pääsee käyttämään. Myös englannin kielen taitoni kehittyi valtavasti. Englannin kieli ei ole ollut koskaan vahvuuteni, mutta ympäristössä, jossa se oli vain muutamalle vaihto-opiskelijalle äidinkieli, oli paljon helpompi uskaltaa puhua ja käyttää sitä.


Englanninkieltä olisi kuitenkin kaivannut matkaillessa. Akitan kaupunki on niin sanotusti maaseudulla ja englanninkielisiä opasteita ei juuri löytynyt, joten joka päivä oli uusi seikkailu ja jokainen uusi opittu japaninkielen sana auttoi kommunikoinnissa paikallisten kanssa. Haastavaksi ja toisaalta jännittäväksi tutkimusmatkamme teki se, ettei meillä ollut ensimmäiseen 4 kuukauteen mukana kulkevaa internettiä. Internet-yhteys oli nimittäin erittäin kallista Japanissa ja Wifi yhteydet yleensä rajalliset.


Vietimme talviloman Tokiossa, jossa matkailu oli huomattavasti helpompaa ilman japanin kielen taitoa. Nähtävää niin suuressa kaupungissa on kuitenkin niin paljon, että suosittelen erittäin lämpimästi matkasuunnitelman tekoa ja henkistä valmistautumista siihen, että kaikkea ei vain yksinkertaisesti ehdi näkemään ja kokemaan. Puoleen vuoteen mahtui paljon kokemuksia ja olisin voinut jäädä Japaniin pidemmäksikin aikaa. Akita yliopisto hoiti ensiluokkaisen hyvin kaikki ja apu löytyi aina kun sitä tarvitsi. Opiskeluympäristö ja kaikki ihmiset, joihin pääsimme tutustumaan, tekivät reissusta unohtumattoman.


Vaikka lähtö niin kauas hirvitti yhtä paljon kuin innosti, olen todella onnellinen, että uskalsin lähteä.
Äärimmäisen iloinen olen siitä, että luokkakaverini Maria lähti mukaani, sillä koen että saimme yhdessä lukuvuodesta paljon enemmän irti. Mikäli haluat kuulla lisää vaihto-opinnoistani Japanissa, yhteystietoni saa kv-toimiston kautta. Lisää reissukuviani ja tarinoita löytyy myös instagramista @anne_j_j ja sitäkin kautta saa olla yhteydessä.


Anne Jokelainen – liiketalouden opiskelija



Tästä tulee varmasti unohtumaton harjoittelu!

13.1.2021



VH henkilökuva kuvaaja Minna Malinen.JPG


Olen Vilma, kolmannen vuoden restonomiopiskelija.

Olin jo ennen opintojen alkua ollut kiinnostunut tapahtumien järjestämisestä. Jossain vaiheessa ajatus ehkä hieman hiipui, mutta syventävän harjoittelun tullessa ajankohtaiseksi kiinnostus heräili uudestaan, aloin miettiä, mitä tapahtumia Rovaniemellä ja lähialueilla järjestetään ja kiinnostaisiko jokin niistä minua.

Tammikuussa 2020, kun tulevaa harjoittelua täytyi alkaa miettiä tarkemmin, pohdin ääneen kotona mahdollisia tapahtumavaihtoehtoja. Poikaystäväni muisti kesällä 2020 järjestettävän Napapiiri-Jukolan ja tartuinkin ideaan saman tien. Otin yhteyttä tapahtuman pääsihteeriin, Sami Leinoseen, kysyäkseni mahdollisuuksistani suorittaa syventävää harjoittelua kyseisessä tapahtumassa ja sainkin myöntävän vastauksen. Sovimme helmikuun alkuun tapaamisen, jossa keskustelimme molempien ajatuksista ja toiveista harjoittelun suhteen. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja jäin innolla odottamaan, mitä kevät ja kesä tuovat tullessaan.

Ne toivat koronaviruksen.

Harjoittelun aloittaminen alkoi tulla ajankohtaiseksi huhtikuun 2020 lähestyessä, mutta vallitsevan koronatilanteen vuoksi Napapiiri-Jukolaa päädyttiin siirtämään vuodella eteenpäin, kesään 2021. Tämän vuoksi luonnollisesti myös harjoitteluni siirtyi vuodella eteenpäin. Sovimme olevamme uudestaan yhteyksissä harjoittelun tiimoilta Napapiiri-Jukolan 2021 lähestyessä.

Syyskuussa 2020 sain kuitenkin mielenkiintoisen sähköpostin Samilta. Hän tiedusteli, haluaisinko ryhtyä Napapiiri-Jukolan talkoopäälliköksi ja empimättä tartuin tähän tarjoukseen.

Mitä talkoopäällikkö sitten tekee?

Minun vastuullani on Napapiiri-Jukolan talkootoiminnan kokonaisvaltainen koordinointi. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni on pitää talkoolaiset ajan tasalla siitä, mitä Napapiiri-Jukolan järjestelyissä tapahtuu. Tämä hoituu esimerkiksi kuukausittaisten talkoolaiskirjeiden muodossa. Lisäksi viestin talkoolaisille kaikista tulevista talkootöistä, joissa talkoolaisten apua tarvitaan. Näitä talkoita on järjestetty jo syksystä asti ja tahti vain kiihtyy kesää kohti. Lisäksi olen keväällä järjestämässä talkoolaisten koulutusiltoja, joissa talkoolaiset koulutetaan sekä yleisiin toimintaohjeisiin että omien valiokuntien sisäisiin tehtäviin. Listaan varmasti tulee vielä lisäystä, kunhan päästään kevääseen.

Harjoittelu Napapiiri-Jukolassa tietysti vie opintojani eteenpäin harjoittelusta saatavien opintopisteiden muodossa mutta ennen kaikkea tämä harjoittelu auttaa minua verkostoitumaan ihan uudella tavalla. Saan melko poikkeuksellisesti harjoitella jo omalla tavallaan esimiestyötä. Ympärillä on turvallinen yhteisö, jossa on helppo kysyä apua ja ohjausta pulmatilanteissa. Pääsen myös toden teolla kehittämään organisointi- ja viestintätaitojani, koska ne ovat keskeisimpiä taitoja, joita tarvitaan talkoopäällikön tehtävissä.

Odotan innolla, mitä hienoja mahdollisuuksia kevät ja kesä tuovat tullessaan. Ja ennen kaikkea toivon, että pääsemme järjestämään Napapiiri-Jukolan suunnitelmien mukaan. Tästä tulee varmasti unohtumaton harjoittelu!

Napapiiri-Jukolassa on tarjolla erilaisia hommia laidasta laitaan eikä suurimpaan osaan tarvitse minkäänlaista suunnistuskokemusta (oma kokemuksenikin koostuu ainoastaan yläkoulun liikuntatunneista). Eikö olisikin mahtavaa olla mukana mahdollistamassa maailman arvostetuinta suunnistusviestiä? Jos vastasit kyllä, käy ilmoittautumassa talkoolaiseksi! Toivottavasti nähdään Napapiiri-Jukolassa 2021!

Vilma Hirvinen



Markkinointia oppii tekemällä

8.12.2020



Moikka! Olen Riika, 20-vuotias toisen vuoden myynnin ja markkinoinnin tradenomiopiskelija.

Riika Saastamoinen seisoo koivikossa ja katsoo kameraan.

Kun syksy 2020 alkoi markkinoinnin opiskelujen osalta, olin todella innoissani, vaikka tiesin että tämä syksy tulisi olemaan monilla tavoilla erilainen mitä olin ajatellut sen olevan. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen sopeutunut etäopetukseen hyvin, vaikka aluksi tuntui oudolta olla vain kotona.

Etäopetus vaatii hieman erilaista aikataulutusta ja paljon motivaatiota. Tällä hetkellä toiveena olisi käydä koululla edes muutama viikko jossain vaiheessa, ennen kuin valmistun vuonna 2022.

Ensimmäinen tärkeä asia mitä tämä syksy on minulle opettanut, on ollut itseohjautuvuus. Kun opiskellaan etänä, opettajat eivät voi mitenkään nähdä sitä, jos jokin asia mietityttää tai jos tarvitsee jossain asiassa apua. Siispä on tärkeää kysyä esimerkiksi luennoilla tai sähköpostilla heti, jos jokin asia mietityttää.

Mutta sitten siihen itse asiaan; millaisia taitoja olen oppinut tämän syksyn aikana?

Tämä syksy 2020 on ollut mielestäni todella kattava ja se on sisältänyt mielenkiintoisia kursseja. Päällimmäisenä minulle on jäänyt mieleen ”oman asiantuntijabrändin kehittäminen” sekä ”markkinointitutkimus” kurssit.

Olen opiskellut paljon ryhmissä ja sen ansiosta ryhmätyötaidot ovat kehittyneet.

Osaan kuunnella nyt paremmin muita, ja jakaa myös töitä muille, etten itse ota niin paljon vastuuta ja tee yksin.

Toisena asiana haluan nostaa esille esiintymistaitojen paranemisen. Nykypäivänä, melkein kuka tahansa tarvitsee esiintymistaitoja työelämässä, joten koen niiden kehittämisen erittäin tärkeänä. Esiinnyn mielelläni ja pyrin saamaan kaiken irti esiintymistilanteista.

Tilanteet, joita ennen stressasin, ovat nykyään paremmin hallinnassa, sillä olen kehittänyt tietoisesti stressisietokykyäni käyttämällä enemmän aikaa esimerkiksi esiintymistilanteisiin valmistautumiseen.

Oman asiantuntijabrändin kehittäminen -kurssilla tavoitteena oli nimensä mukaisesti luoda itsestä brändi ja verkostoitua sosiaalisessa mediassa oman alan vaikuttajiin. Kurssin luennoitsijana toimi Kati Koivunen, jonka opetustyylistä olen pitänyt alusta asti ja luennot ovat olleet todella mielenkiintoisia. Tällä kurssilla loin omat kotisivut, joihin sisällytin blogin.

Blogin kirjoittaminen on ollut minulle salainen haave jo useiden vuosien takaa ja nyt pääsin sitä toteuttamaan ja testaamaan. Kurssilla pääsin tutustumaan myös LinkedInin ihmeelliseen maailmaan ja täytyy myöntää, että sen käytössä minulla on vielä paljon harjoittelemista. Koen, että nykypäivänä erilaisten ohjelmien/sovellusten käyttäminen on myös vahvuutta tulevaisuuteen.

Markkinointitutkimuskurssilla tehtiin yhteistyötä Rovaniemen kaupunkikeskustan kehittäminen -hankkeen kanssa. Tällä kurssilla luennoitsijana toimi Marko Korkeakoski, jonka opetustyylistä oli hyvin mukaansa tempaava ja innostava. Hankkeessa tavoitteena on Rovaniemen kaupunkikeskustan elinvoimaisuuden parantaminen sekä Rovaniemen kaupungin ja yritysten välisen yhteistyön kehittäminen.

Kurssilla opin käytännössä, kuinka hyvä markkinointitutkimus tehdään ja mitä esimerkiksi hyvään kyselyyn kuuluu.Koen, että digitaaliset taidot ovat kehittyneet hyvin paljon. Osaan käyttää paljon oman alani erilaisia sovelluksia ja ohjelmistoa, mistä on varmasti hyötyä minulle tulevaisuudessa.

Digitaalisen markkinoinnin opintojaksolla suoritin myös erilaisia digitaalisten markkinointiympäristöjen käyttöön liittyviä sertifikaatteja, joista koen olevan hyötyä tulevaisuudessa, sillä ne olivat hyvin opettavaisia.

Lopuksi haluan vielä kertoa yhden piirteen itsessäni, missä olen huomannut muutoksia tämän syksyn aikana. Minusta on tullut rohkea.

Olen aina ollut hieman ujo, mutta näiden opintojen ansiosta olen rohkaistunut ja paljon.

En enää pelkää epäonnistumista ja sen takia uskallan kokeilla nyt paljon enemmän uusia asioita.

Tiedän jo nyt, että tulevaisuudessa rohkeudesta tulee olemaan hyötyä.

Riika Saastamoinen


Opiskelijablogin etusivulle

Opiskelusta, identiteetistä ja teollisuusmatkailusta

3.12.2020



Teollisuusmatkailulla tarkoitetaan kulttuurimatkailua, jossa vieraillaan asiakasta syystä tai toisesta kiinnostavissa teollisuuskohteissa tai tutustutaan teolliseen kulttuuriperintöön esimerkiksi museoissa.

Lapin ammattikorkeakoulun toisen vuoden restonomiopiskelijoiden tehtäväksi matkailuliiketoimintakonseptien johtamisen monimuotokurssille saatiin tänä syksynä toimeksianto Meri-Lapin alueella tehtävästä Teollisuusmatkailukonseptien kehittämishankkeesta.

Pienryhmällemme tarkentui näkökulmaksi kulttuuriperintö ja aiheeksi Kemin satamateollisuus.

 

Tiimityötä

Ryhmätyöskentely on parhaanankin päivänä haastavaa. On uusia ja vanhoja tuttuja, erilaisia taustoja ja ikäeroja useita vuosikymmeniä. Kun yhden flunssa loppuu toisen mahatauti alkaa, kolmannen lapsi lähetetään koulusta kotiin koronakaranteeniin ja neljännen pomo heittää ylitöihin. Samaan aikaan ryhmän tehtävänantoon tulee tarkennusta ja kaikki pitää pyöräyttää ympäri.

Muistilappuja ja kyniä pöydällä.

Kun ensimmäisen kerran kuulimme, että matkailuliiketoimintakonseptien johtamisen kurssilla tulisimme tekemään oppimisprojektia teollisuusmatkailun konseptointihankkeeseen, tunnelmat olivat vähintäänkin hämmentyneet. Mieleen putkahteli lähinnä lapsuuden sellunhajuisia traumoja. Onneksi tuosta ensijärkytyksestä päästiin ja työ alkoi hahmottua. Kuva: Iina Miettunen

Ryhmän jäsenistä jollain on jo useampi korkeakoulututkinto taskussa ja toiset vasta opettelevat opiskelemista ja yhteistä työkieltä. On ADHD:ta, työuupumusta ja muuttuvia perhetilanteita kriiseineen. Niin ja tietysti tämä maailmalaajuinen pandemia.

Mutta kaikesta tästä selvitään, viestit kulkevat tiuhaan eri alustoilla ja välillä puretaan turhautumista puhelimitse. Lopputulokseen ollaan tyytyväisiä ja maaliin lopulta päästään.

 

Teollisuusmatkailusta

Nyt päättyvällä lukukaudella eteemme tuli matkailuliiketoimintakonseptien johtamisen kurssilla toimeksianto Lapin korkeakoulukonsernin ja Lapin liiton Teollisuusmatkailun konseptointi -hankkeesta. Sen tavoitteena on muun muassa kehittää Meri-Lapin ympärivuotista matkailua ja hakea teollisuusmatkailun puitteissa uusia innovaatioita, verkostoja ja asiakassegmenttejä matkailutoimijoille alueella.

Teollisuusmatkailulla tarkoitetaan kulttuurimatkailua, jossa vieraillaan asiakasta syystä tai toisesta kiinnostavissa teollisuuskohteissa tai tutustutaan teolliseen kulttuuriperintöön esimerkiksi museoissa. Sen puitteissa voidaan tarjota alueen matkailijoille tietoa paikallisesta kulttuurista ja arjesta, historiasta, teollisuudesta arktisissa oloissa ja myöskin tulevaisuuden innovaatioista.

Mikä se identiteettiprisma sitten on?

Se on muun muassa brändiin ja markkinointiin erikoistuneen professori Jean-Noel Kapfererin luoma brändinhallinnan työkalu.

Identiteettiprismassa kuvataan brändättävän kohteen, meidän tapauksessamme Kemin satamateollisuuden ominaisuuksia, jotka erottavat sen muista samalla kentällä kilpailevista toimijoista. Se jakautuu kahteen toisiaan peilaavaan puoleen, joista yhdellä kerrotaan siitä, millainen kuva kohteella on itsestään ja toisella siitä, millaista asiakasmielikuvaa yritys tavoittelee.

Kohteen omasta kuvasta kertovia ovat persoonallisuus, fyysiset ominaisuudet ja toiminnan kulttuuri. Asiakasmielikuvasta puolestaan kertovat asiakkaan omakuva, asiakkaan kuva palvelusta ja sen käyttäjistä sekä suhde asiakkaaseen.

Infograafi teollisuusmatkailusta.

Identiteettiprismamme posterimuodossa. Yläosan jäälohkareet kuvaavat mahdollisia yhteistyökumppaneita ja alaosan isommilla lautoilla seilaavat näkemyksemme Kemin ja sen satama-alueen identiteetistä. Kuva: Ekaterina Niattieva

Kemin kohdalla esiin nousivat ennen kaikkea työläisaate, meri, satamakuttuuri, arktinen luonto sekä rouheus, rohkeus ja rehtiys.

Rouheutta, rohkeutta ja rehtiyttä tarvittiin myös tänä syksynä, että oppimisprojekti saatiin kunnialla loppuun. Vaikka kaikki ei ihan mennytkään niin kuin siellä toisessa läntisessä rannikkokohteessa, niin satamaan lopulta päästiin onnellisesti ilman suurempia karilleajoja.

Tekijät: Collan Saara, Koivumaa Katja, Miettunen Iina, Niattieva Ekaterina, Palo Maria, Valjakka Taru

#kotimaanmatkailu #teollisuusmatkailu #lapinamk #restonomit #teollisuusmatkailukonseptointi #MTILapland #restonomikoulutus #merilapinmatkailu #Merilappi #identiteetti #lkeminsatamateollisuus #EAKR #Lapinliitto #euroakehiin



Rautatiet ovat Meri-Lapin teollisuusmatkailun hyödyntämätön voimavara

3.11.2020



Janne Posio ja Sonja Hänninen tekevät osan matkailualan AMK-opinnoistaan Teollisuusmatkailun konseptointi-hankkeessa.


Matkustajajuna ylittää Isohaaran patosillan Kemissä

Juna ja Isohaaran voimalaitos Kemissä. Kuvaaja: Mika T. Polamo.

Kaltaisiamme matkailualan opiskelijoita on jo kuukausien ajan kylmännyt käynnissä olevan koronakriisin vaikutukset Lapin matkailuelinkeinonharjoittajiin sekä alueen asemaan matkailukohteena.

Otsa kurtussa olemme lukeneet Lapin matkailuelinkeinon liiton kyselyä koskevaa uutisointia, jonka mukaan erityisesti pienet ja keskisuuret ohjelmapalveluyritykset ennakoivat, etteivät selviä tulevasta talvesta ilman ulkomaalaisia matkailijoita.

Merkittävä osa Lapin matkailupalveluiden kirjoa ja sen myötä valinnanvapautta arvostavista matkailijoista on vaarassa kadota Lapin kartalta.Matkailu-uralle tähtäävinä olemme pakostakin pyörineet rauhattomina sängyssä pohtien, kuinka Lappi voisi säilyttää asemansa yöpymisennätyksiä vuosi toisensa jälkeen rikkovana kasvualana ja vielä lisätä houkuttelevuuttaan muuttuen yhä enemmän ympärivuotiseksi matkakohteeksi.

Purkautumisväylän levottomuudelle on onneksi tarjonnut samaa tavoitteleva, Lapin ammattikorkeakoulun toteuttama Meri-Lapin teollisuusmatkailuhanke. Hankkeeseen osallistuva opiskelijaryhmämme on päättänyt osaltaan selättää laskusuhdanteen tuomalla Meri-Lapin teollisen historian ja nykykulttuurin piirteitä matkailijoiden saavutettaviin rautatiematkailun näkökulmasta.
Meri-Lapin rautatiematkailun kehittäminen teollisuusmatkailun kontekstissa on ryhmämme mielestä perusteltua.

Merkittävä syy on se, että rautatiet näyttelevät Meri-Lapin teollisuuden ja aluekehityksen tarinan kannalta, jos ei pääroolia, vähintään ratkaisevaa, tunnustusta ansaitsevaa sivuroolia.

Rautatie tuli Meri-Lappiin vuonna 1903 Oulu-Tornio-ratayhteyden valmistuttua. Valtion rataverkkoa on sen jälkeen kehitetty alueella vuosikymmenten saatossa mitä suurimmissa määrin teollisuuden tarpeisiin mahdollistaen rahtiliikenne esimerkiksi Outokummun terästehtaalta ja Ajoksen satamasta.

Alueen suurteollisuudella on myös mittava määrä omaa yksityistä rataverkkoa, jonka hyödyntäminen alueen teollisuuslaitosten toimintaan liittyvien elämyspalvelujen saavuttamisessa on mielestämme kääntämätön kivi, vaikka valtion rataverkolta yksityisille raiteille suuntautuva liikenne vaatiikin valmistelua erityisesti turvallisuusnäkökulmasta.

Rautatiematkailun kehittämisen mielekkyyden puntarointia jatkettaessa on huomattava, että rautateillä tapahtuva henkilöliikenne elää vahvaa nousukautta. Valtion rataverkkoa hallinnoivan Väyläviraston tilastojen mukaan rautateiden henkilöliikenteessä kotimainen kaukoliikenne on lisääntynyt vuodesta 1990 lähtien keskimäärin miljoonalla matkalla joka vuosikymmen.

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkatkin ovat samassa ajassa yli kaksinkertaistuneet, vaikka ovatkin vain hippunen kotimaassa toteutuneisiin matkoihin verrattuna.

Myös Meri-Lapin rautatiematkailulla on kasvupotentiaalia, sillä Väyläviraston infograafin mukaan vuonna 2019 Suomessa tehdystä liki 15 miljoonasta henkilöliikenteen matkasta suuntautui Oulusta Kemiin noin 750 000 ja vain kymmenesosa siitä matkaili Kolarin suuntaan jatkuvalla rataosuudella. Suositumpi suunta oli Rovaniemen suunta, jossa Meri-Lappiin luettavan Tervolan ohitti noin puoli miljoonaa matkustajaa vuonna 2019.

Vanhanaikainen juna Kemin rautatieasemalla
PoRHa ry:n Lättähattu poimii matkustajat kyytiinsä Kemin asemalta. Kuvaaja: Ari-Pekka Lanne


Viime kesä osoitti, että koronakriisin vavisuttamassa maailmassa kotimaassa tapahtuva matkailu voi merkittävästi lisätä vetovoimaansa, sillä ihmiset haluavat edelleen viettää lomiaan matkustaen, vaikka ulkomaiset kohteet eivät olisikaan saavutettavissa.

Junalla matkustaminen on potentiaalinen keino saavuttaa Meri-Lapin kaltainen kotimainen matkakohde. Lisäksi ilmastonmuutokseen liittyvistä syistä yhä useammat harkitsevat tarkkaan junan valitsemista lentämisen sijaan. Esimerkiksi pelkästään maan päällä tapahtuvan matkailun tiimoilta on syntynyt sosiaaliseen mediaan verkosto, jonka neuvoilla voi viettää liikkuvan loman, esimerkiksi rautateillä, lisäämättä omalta osaltaan lentoliikenteen päästöjä.

Rautatieliikenteen kehittämistä puoltaa mielestämme myös Pohjois-Suomen, mukaan lukien Meri-Lapin, matkailun keskittyminen pääsääntöisesti talvisesonkiin. Monet meistä ovat useamman kerran todistaneet ulkomaisten matkailijoiden jäämistä Kemin rautatieasemalle talviaikaan ja pohtineet, mitä he tulevat tuumaamaan Kemin Lumilinnasta, jäänmurtaja Samposta ja Perämeren rannoilta bongatuista revontulista.

Raiteet Kemiin, Tornioon ja Tervolaan ovat kuitenkin matkailijoiden käytettävissä ympäri vuoden ja Juliadata.fi -palvelun herkeämättömän tarkkailun perusteella liikennettä Meri-Lapin raiteilla ei ole ruuhkaksi asti. Lisäksi merkittävä määrä alueen historiaa henkivistä ja erikoisuuksia tarjoavista kohteista, kuten Isohaaran voimalaitos, Tornion satama, Laivakankaan ravirata ja Tervolan Maaseudulta Käsin -messut, on matkailijoiden saavutettavissa raiteita pitkin.

Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry:n toteuttamista museojuna-ajeluista saadut kokemukset osoittavat, että elämykselliselle rautatiematkailulle on alueella kysyntää ja mahdollisuuksia. Tällä hetkellä palveluntuottajien määrä ja yhteistyöverkosto rautatiematkailun osalta on kuitenkin Meri-Lapissa vielä lapsen kengissä.

Meri-Lapin teollisuusmatkailuhankkeeseen innolla tarttunut työryhmämme kokee, että Kemin ja Tornion kautta Tunturi-Lappiin suuntautuvan junamatkailun rinnalle nostettavan, vuodenajasta riippumattoman elämyksellisen ja Meri-Lapin identiteettiä kunnioittavan rautatiematkailun vieroksumiselle ei ole kestäviä syitä.

Alueen infrastruktuurin ottaminen monipuolisen rautatiematkailun käyttöön vaatii aikaa ja panostuksia, mutta käsittelemistämme syistä otollinen aika rautahevosten valjastamiseen on nyt, kun matkailu hakee uusia muotoja ja matkustamisen lukemiseksi osaksi matkailun tuottamaa elämystä on potentiaalia enemmän kuin koskaan.

Kirjoittajat: Janne Posio ja Sonja Hänninen

Teollisuusmatkailu -hanke, Ryhmä 2B Kiertotalous ja vastuullinen teollisuus.
Ryhmän jäsenet: Sonja Hänninen, Aino Korhonen, Pauliina Mursu, Janne Posio, Elina Päkkilä ja Ida Rossi



Opiskelun antia

27.8.2020



Blogi Restokisat.jpg
Kirjoittelen tätä postausta oman työpisteen ääreltä Lapin ammattikorkeakoulussa ja tuntuupa hienolta sanoa noin! Elokuussa 2020 alkoi markkinoinnin harjoittelu Lapin AMKissa ja toimi jatkuu joulukuuhun asti. Odottavaisin ja toiveikkain mielin lähden tähän syksyyn, vaikka moni asia etsii uomaansa tämän erikoisen kaikille tutun pandemiatilanteen takia.

Harjoittelu käynnistää kolmannen syksyni, eli restonomiopintoni alkavat lupaavasti olla voiton puolella. Tarkoitukseni olisi valmistua keväällä 2021.

Opiskeluelämääni on mahtunut monenlaista rikasta kokemusta. Kerronpa siis lyhykäisyydessään nyt, mitä tähtihetkiä ja mietteitä restonomiopintoihini on sisältynyt.

Fuksivuosi 2018- 2019

Kaikki alkoi syksyllä 2018, jolloin suuri ryhmä restonomitutkintoa havittelevia opiskelunnälkäisiä ihmisiä kokoontui Viirinkankaan auditorioon. Alku oli orientaatiota, tutustumista ja ryhmäytymistä ja sitten PADAM opiskelu alkoi täydellä teholla yhteistyössä Lapland Hotels -ketjun kanssa. Muutaman vuoden työssäolon jälkeen, opiskelu ja koulun penkki tuntuivat unohtuneen kokonaan, mutta alkukankeuden jälkeen pääsi kyllä vauhtiin. Opiskelun avainsanoja ovat alusta alkaen olleet työelämälähtöisyys, ryhmätyöskentely ja itsenäisyys. Opiskeluun on sisällytetty projekteja, joita tehdään lähtökohtaisesti aina yhdessä lapin matkailualan yrittäjien kanssa ja ryhmätyönä. Opettajat antavat raamit projekteille, mutta vastuu on opiskelijoilla itsellään.

Keväällä 2019 sähköposti täyttyi erilaisista tapahtumista, joihin osallistumalla oli mahdollisuus kerryttää opintopisteitä. Minulla oli vahva halu kokeilla ja olla kaikessa mukana ja, joten haalin tutkintoon kuuluvien perusopintojeni lisäksi vapaasti valittavia-opintoja -projekteja itselleni. AMKissa opiskelu on vaativampaa ja vie huomattavasti enemmän aikaa ja puhtia, kuin mitä lukujärjestykseen merkatut tunnit näyttävät. Priorisointi ja oman jaksamisen miettiminen on tärkeää. Kevään 2019 mainittavia projekteja olivat Porocup 2019 Rovaniemellä ja Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa. Tapahtumatyötä riitti myös kesällä, sillä suoritin tutkintoni projektiopinnot osallistuen Tankavaaran SM- ja MM kullanhuuhdontakilpailuihin Sodankylässä. Tapahtumat ovat olleet erityisen rikastuttavia kokemuksia opintopolullani.

Opiskeluvuosi 2019-2020

Syksyn opinnoista mieleenpainuvin oli ”Elämysten tuottaminen ja elämänhallintataitojen kehittäminen”, joka tehtiin yhdessä liikunnan ohjaajaksi opiskelevien opiskelijoiden kanssa. Tämä oli yksi vapaasti valittavista opintojakoista, joka sisällöllään korvasi yhden perusopinnoistani. Teimme yhteistyötä majoitus- ja elämyspalveluita tuottavan District Rovaniemi Oy:n kanssa ja vietimme seikkailuviikon Pyhätunturin maisemissa marraskuun tarjoamassa keliolosuhteissa. Yövyimme puolijoukkueteltassa ja teimme erilaisia tehtäviä maastossa opintojaksoon liittyen. Tämä on ollut yksi suosikkiopintojaksoistani.

Syksyyn sisältyi perusopintojen lisäksi oleellisena osana perusharjoittelu, jonka suoritin työsopimuksessa työpaikallani. Hain mukaan myös kevään 2020 RESTO-kilpailuihin, johon tulin valituksi osana kolmen hengen joukkuetta. Kevät 2020 käynnistyi ja mieleenpainuvin osuus oli RESTO-kilpailut, eli restonomien SM-kilpailut, jotka järjestettiin tuolloin Helsingissä. Maalikuun 10. matkasimme Helsinkiin mittelemään Suomen parhaan restojoukkueen tittelistä ja 12.3. lunastimme sen! Onnenkyyneleet vierivät poskilla, kun saimme joukkueen kanssa hypätä lavalle pokaalia hakemaan. RESTO-kisat olivat hieno, opettava ja antoisa kokemus.

Kevät 2020 muuttui yhtäkkiä, kun etäopiskelu tuli kuvioihin ja kaikki ihmiskontaktit ja liikkuminen minimoitiin. Etäopiskelu ja -työskentely on tuonut omat haasteensa motivaation ylläpitämisessä, mutta olen kiitollinen, kuinka nopeasti ja hyvin Lapin AMKin opettajat ja muu henkilökunta reagoi tilanteeseen ja sai opinnot pyörimään etänä. Työtä on ollut varmasti paljon. Kevät on ollut hyvä opetus ja herätys, että kaikkea voi tulla työ- ja opiskeluelämässä vastaan ja elämä jatkuu silti.

Vuosi 2020-2021

Takaisin tähän hetkeen. Syventävä harjoitteluni on siis juuri alkanut ja Lapin AMK on nyt, sekä työnantajani, että kouluni tämän syksyn. Markkinoinnin ja viestinnän tehtävät ovat minulle uutta valtausta, joten oppimista riittää! Syksy ja tuleva vuosi tuo tullessaan viimeisiä perusopintoja mm. matkailun johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Tasapainoilen opintojeni ja harjoitteluni kanssa ja mietin opinnäytetyön aihetta, sillä se on ensi kevään projekti.

Haluaisin toivottaa kaikki uudet aloittavat opiskelijat tervetulleiksi! Tehkää opintopolustanne omanäköisenne. Mahdollisuuksia siihen on tarjolla. Otetaan tämä syksy vastaan, etäisesti, tai läsnä, avoimin mielin, toisiamme kannustaen ja pysytään terveenä!

Terveisin Susanna Restonomiopiskelija, markkinoinnin harjoittelija



Taloussuhdanteiden vaikutus organisaatioihin ja johtamiseen

5.6.2020



Johtaminen alati muuttuvissa taloustilanteissa. Yritysten välinen kilpailu on kiristynyt entisestään muun muassa taloussuhdanteiden vaikutuksesta ja nykyaikaisen kvartaalitalousjohtamismallin vuoksi.

 Kiristyvissä kilpailutilanteissa tehokkuutta haetaan usein erilaisilla säästöohjelmilla, jotka voivat sisältää muun muassa hankintojen sekä toimintojen yhdistämisiä, ulkoistamistoimia ja joskus jopa suoria henkilöstövähennyksiä. Kaikkien näiden edellä mainittujen toimien jälkeen yrityksen on usein muutettava toimintatapojaan ja tehtävä jotain eri tavalla pärjätäkseen kilpailussa.

Muutoksia voi tulla nopeassa tahdissa ja muutoksen läpivieminen vaatii aina toimenpiteitä sekä resursseja toteuttaa muutos.

Käytettävissä olevista resursseista, organisaatiorakenteista ja aikaisemmista toimintamalleista riippuen muutos voidaan viedä läpi monin erilaisin keinoin ja tavoin.

Johtamista ja muutosta vaativa tilanne voi olla, esimerkiksi tätä mediatiedotetta kirjoittaessani maailmalla jylläävä koronaepidemia tilanne.

Yleisimmin johtamista vaaditaan erilaisissa muutostilanteissa, ihmissuhteiden välisissä riita- ja erimielisyystilanteissa sekä motivaation ja sitoutumisen kehitystilanteissa. Johtamistyylejä ja -menetelmiä on monenlaisia, joiden erilaiset ominaisuudet toimivat ja loistavat tietyissä tilanteissa, mutta eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin.

Toisinaan paras tapa johtaa voi olla eri tyylien ja menetelmien yhdistelmä. Tässä opinnäytetyössä suoritettiin laadullinen toimintatutkimus, minkä tavoitteena oli selvittää, millä tavoin muutosjohtaminen ja uusien toimintamallien sekä johtamismenetelmien jalkauttaminen voitaisiin menestyksekkäästi toteuttaa. Osallistavan toimintatutkimuksen toimintasyklien jälkeen tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin seuraavaa.

Johtamistavat osallistaminen ja valmentaminen ovat tehokkaita menetelmiä tutkimuksen kohteena olevan organisaation muutosjohtamiseen ja soveltuvat siksi hyvin sekä ylimmän johdon, keskijohdon että myös esimiesten kenttätyökaluiksi.

Toimintatutkimuksen toimintavaiheeseen osallistuneissa kohteissa valmennettiin henkilöstö osallistumaan muutoksen vaiheisiin ja samalla termit osallistaminen ja valmentaminen tulivat tutuksi ja käyttöönotetuksi tutkimukseen osallistuneiden kesken. Ymmärrystä lisäämällä ja riittävät resurssit mahdollistamalla on johtamistapojen osallistaminen ja valmentaminen soveltaminen muissakin toimeksiantajan yksiköissä mahdollista.

Yleisimmät ja edelleen käytetyimmät byrokraattiset johtamismenetelmät eivät tutkimusten mukaan enää nykyisin toimi niin hyvin kaikissa tilanteissa, mikä on nähtävissä etenkin pohjoismaisten työntekijöiden käyttäytymisessä. Muun muassa edellä mainittujen seikkojen vuoksi on kannustettavaa käyttää tai ainakin kokeilla osallistavia ja valmentavia johtamistapoja ja kenttätyökaluja myös muissa vastaavissa organisaatiorakenteissa eri teollisuuden aloilla.

Muutoksien taustalla on pyrkimys parempaan tilaan ja siksi suhdannevaihteluista ja välillä rajuistakin muutoksista huolimatta, on muistettava, että aurinko nousee aina, antaen voimaa ja mahdollisuuden parempaan huomiseen ja kehitykseen.

Juusola, J. 2020. Muutosjohtaminen käsittelylinjoilla. Opinnäytetyö. Tekniikan ala, Teollisuuden verkostojohtaminen, Insinööri (YAMK). Kemi: Lapin Ammattikorkeakoulu.

Jani Juusola




Etäisesti läsnä

22.4.2020



Etäopiskelu.jpg
Kun maaliskuun puolivälissä sähköposteihin alkoi tupsahdella tietoa siitä, ettei seuraavasta arkipäivästä lähtien enää järjestetä kontaktiluentoja vallitsevan poikkeustilanteen takia, vaan koko opetus siirtyy etäopetukseen, uskallan väittää, etten varmasti ollut ainoa, joka ajatteli: mitäs nyt sitten?

Lopettelen näillä näppäimillä toisen vuoden liiketalousopintoja Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä. Yhden välivuoden jälkeen päädyin tradenomiopiskelijaksi, koska sillä nimikkeellä voi työllistyä periaatteessa melkeinpä mihin vain. Se sopi minulle, joka ei vielä ollut satavarma, miksi haluaisi isona ryhtyä.

Mitä etäopiskeluun tulee, onnekseni voin todeta sen olevan jo entuudestaan tuttua. Ennen kuin opinnot varsinaisesti alkoivat, meille kuului orientoiviin opintoihin tutustua juuri kyseisiin etäopiskelutyökaluihin. Aikaisemmin opinnoissamme olemme pitäneet muutamia luentoja verkon välityksellä esimerkiksi Skypessä tai Adobe Connectissa. Ja nyt toisen vuoden syksynä kävimme yhden opintojakson melkein kokonaan verkossa. Verkkoluentovälineet ovat tuttuja, mutta siitä huolimatta tämän poikkeustilanteen aiheuttamat olosuhteet ovat kuitenkin täysin erilaisia kuin se, että lukujärjestykseen olisi merkitty muutama etäluento pääsääntöisten kontaktiluentojen väliin. Nyt kun etäopiskelua on takana noin kuukauden päivät, on se muovautunut jo rutiininomaiseksi osaksi arkirytmiä. Avaan läppärin ja menen meille varattuun AC-luokkatilaan hetki ennen luennon alkua, ihan kuin saapuisin konkreettiseen luokkaankin. Pari eroa mainitakseni aiempaan, tavalliseen koulupäivään, sanon, että saa nukkua piirun verran pidempään ja taukokahvin saa juoda mustavalkoisen pahvimukin sijaan juuri siitä lempparimuumimukista. Kuitenkin alitajuntaisesti rytmitän päivän periaatteessa samalla tavalla kuin olisin kampuksella: jos luentoja on useampi peräkkäin, pidän lounastauon samoihin aikoihin kuin se on lukujärjestykseenkin merkitty. Vaatiihan verkko-opinnot huomattavasti enemmän skarppausta, koska näissä olosuhteissa on suuri todennäköisyys, että jokin muu aktiviteetti vetää puoleensa paremmin kuin menossa oleva luento. Tunnustan, että olen samaan aikaan luennon kanssa pessyt pyykkiä tai järjestellyt tavaroita.

Tässä tilanteessa on vahvistunut huomattavasti WhatsAppin merkitys yhteydenpidossa kurssikavereihin. Ennen poikkeusolosuhteita meillä ei ollut pelkästään taloushallinnon opiskelijoille tehtyä ryhmää siellä, mutta nyt sellainenkin on tehty, jossa on mukana opettajatkin, joilta voi kysyä tarvittaessa apua ja neuvoja. Meillä on nyt menossa muutamia ryhmätöitä, joten on melkoinen sumpliminen aina, että saadaan miitingit suhteutettua kaikkien aikatauluihin. Uutena välineenä etäopiskeluun on tullut Microsoft Teams, jossa pystyy näppärästi kokoontumaan ilman opettajaakin. Järjestimme esimerkiksi viikonloppuna yli neljän tunnin puhelun tilintarkastustoimeksiannostamme, jotta saimme hommia eteenpäin.

En kiellä, ettenkö välillä kaipaisi lähiluentoja ja luokkakavereita, joille näyttää vaikka se tyhmin ja hauskin meemi kesken luennon. Nyt täytyy tyytyä jakamaan se etänä tai tirskumaan itsekseen. Olen kuitenkin tiiviisti yhteydessä luokkakavereihini, varsinkin niihin, joiden kanssa on menossa jokin ryhmätehtävä. Lisäksi soittelemme kavereiden kanssa esimerkiksi videopuheluita ihan ilman mitään koulujuttuakin, eli yhteyttä tulee pidettyä ja kuulumisia vaihdettua tästä tilanteesta huolimattakin. Välillä olo tuntuu hieman mökkihöperöltä, koska saattaa mennä useampiakin päiviä, kun seurana on vain Spotify tai Netflix, mutta samalla salaa nauttii siitä, ettei aina tarvitse olla sosiaalinen ja jutella jollekin. Lisäksi saa huoletta olla kotivaatteissa, eli liian suuressa hupparissa ja verkkareissa.

Opiskelijakunta Rotko on myös hienosti ottanut kopin kaikista etämahdollisuuksista, koska he ovat järjestäneet muun muassa erilaisia tietovisoja ynnä muita aktiviteetteja verkossa. Myös tiedotus toimii aktiivisesti näistä tapahtumista ja mahdollisuuksista, joten välistä jättämisen syynä tuskin voi kenelläkään olla se, ettei ole huomannut kyseisen tapahtuman olemassaoloa. Itse en vielä ole ottanut osaa mihinkään näihin, koska loppukevään viimeiset koulurutistukset vievät sen verran paljon aikaa. Laitan sen kuitenkin kaiken muun lisäksi omalle To Do -listalleni ennen kuin olemme saaneet tämän lukukauden pakettiin ja saa siirtyä niin sanotusti kesälaitumille.

Vielä tämän loppukevään agendaan meillä kuuluu pari tenttiä, jotka on tietenkin tarkoitus toteuttaa etänä. Onnekseni voin todeta myös verkkotenttien olevan tuttuja, koska jo ennen poikkeusoloja meille on järjestetty niitä Moodlessa. Osa valvottuina luokkatilassa, osa omalla ajalla kotona. Aion valmistautua näihin tentteihin täysin samalla tavalla kuin silloin, jos ne järjestettäisiin ihan konkreettisina paperitentteinä. Vähän huolestuneisuutta aiheuttaa se, että mitä jos laitteisto ei kotona toimikaan, niin luulevatko opettajat sitten, että on jäänyt vaan lusmuilemaan tentistä? Koulussa ollessa asian olisi pystynyt todistamaan, mutta etäältä ei. Niin kuin kolikolla, myös etäopiskelulla on kaksi puolta, hyvät ja huonot.

Kuten jo ylempänä mainitsin, verkko-opiskelu vaatii huomattavasti enemmän motivaatiota, koska ainakin itse aluksi ajattelin helposti, että onpa ihana herätä aamulla vapaapäivään. Ja niinhän ei todellisuudessa ollut, vaan lukujärjestykseen merkitty luento. Nyt kuitenkin siihen on jo sen verran hyvin orientoitunut, ettei enää kuvittele jokaisen päivän olevan vapaapäivä. Hyviä puolia mainitakseni totean, että on tullut liikuttua ja ulkoiltua huomattavasi enemmän, koska tuijottaa läppäriä niin paljon, ettei ole suurikaan kynnys lähteä ulos luentojen jälkeen. Kaiken kaikkiaan tämä tilanne on meille jokaiselle vieras ja uusi. Haluan tähän loppuun toivottaa kaikille kanssaopiskelijoilleni tsempit loppukevään rupiamaan. Kohta helpottaa, kun pääsee viettelemään kesälomaa. Lisäksi kiitän Lapin ammattikorkeakoulun henkilökuntaa ja erityisesti opettajia nopeasta reagoinnista esimerkiksi muutoksilla opintosuunnitelmiin, ei varmasti ole ollut helppoa muuttaa kaikki yhtäkkiä lennosta etämuotoon. Pitäkää itsestä ja toisista huolta ja ennen kaikkea, pysykää terveenä!

Hyvää loppukevättä ja kesänodotusta!

Keväisin terveisin, Hanna, liiketalouden opiskelija

 



Edellinen 1 2 3Seuraava