Sisäiset minämme on 2. vuoden kuvataideopiskelijoidemme järjestämä 3D-näyttely, joka paljastaa miltä sisäiset olemuksemme näyttävät. Miten näemme itsemme? Mitä tuomme muille nähtäväksi? Mitä piilotamme muilta? Näitä kysymyksiä jokainen pohtii. Itse on ainoa, joka tietää miltä oikeasti tuntuu. Aina tunteet eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia ja helposti tulkittavia. Nyt kuitenkin me kuvataideopiskelijat olemme parhaamme mukaan tulkinneet sisäistä minäämme tuodaksemme sen päivänvaloon.

Tämä on luokkamme toinen näyttely. Näyttelyn järjestäminen ei siis ole enää täysin vieras asia meille. Tällä kertaa oli kuitenkin voitettavana uudenlaisia haasteita. 3D-mallintaminen oli minulle vielä melko vieras asia kurssin alussa. Näyttelyyn mennessä pitää saada aikaiseksi valmista jälkeä, jota uskaltaa tuoda esille yleisön eteen. Aika pelottavaa. Itsestäni on tuntunut siltä, että olen saanut Blender 3D-mallinnusohjelman käytöstä kiinni hyvin nopeasti. Tietenkin se on vaatinut minulta hieman kärsivällisyyttä ja on aiheuttanut turhautumistakin, mutta yllättävän hyvin on mennyt.

Teoksen ideointi oli sulava prosessi - tuntui, että koko homma vain juolahti mieleeni tyhjästä. Ajattelin aluksi, että teoksesta tulisi huono, mutta olen ylpeä siitä, mitä olen saanut tähän mennessä tehtyä!

Luokallamme on ollut erilaisia haasteita matkan varrella: Osalla kesti kauemmin löytää idea. On ollut ongelmia aikatauluttaa 3D-tulostimen aikoja, sillä printtaus kestää kauan. Osalle Blenderin opettelu ei käynytkään niin helposti, kun taas toisille Blender on tuttu tekotapa. 

Täältä voit katsoa työryhmämme tunnelmia videon muodossa ennen avajaisia. 

Sisäiset minämme avajaiset ovat 7.12.2023 klo 14.00.

Näyttelyn pääsee näkemään paikan päällä

• Kemin sarjakuvakeskuksella 7.12.2023 - 17.1.2024
  
• Kosmos-talossa Kemissä (Lapin AMK, Tietokatu 1) 18.1.2024 alkaen
  

ja verkossa osoitteessa https://sisaisetminamme.wixsite.com/sisaiset-minamme

Blogiteksti: Akseli Karhula, kuvataiteen opiskelija

Kuva: Lee Mäntyniemi

Olin opiskellut aikaisemmin ammattikoulussa Rovaniemellä, joten oli luontevaa hakea kouluun Tornioon, vaikka asuinkin Oulussa. Lapin AMK oli yhtenä hakuvaihtoehtona, ja sain opiskelupaikan sieltä. Tarkoituksena oli hakea ensimmäisen vuoden jälkeen siirtoa Ouluun helpottaakseen kulkemistani koulussa, mutta en tätä koskaan tehnyt. Ja miksi en? Koin, että opiskelu Lapin AMKissa on laadukasta, ja olen saanut erittäin ammattitaitoista ja hyvää opetusta.  Kyseessä ovat digitaalisen markkinoinnin monimuoto-opinnot, joten asuinpaikalla ei ole niin väliä, kun vuodessa on muutamia kampuspäiviä paikan päällä Torniossa.

Aluksi mietin usein, että miten sitä voi opiskella toisella paikkakunnalla, mutta aika nopeaa huomasin, että sehän on vain kiva asia. Joten, suosittelen jokaista hakemaan kouluun myös asuinpaikkakunnan ulkopuolelle, jos sitä yhtään miettii.

Torniossa olen käynyt kampuspäivillä, ja kulkeminen on ollut sinne helppoa. Autolla pääsee ja hotellissa voi yöpyä. Olen kokenut Tornion viihtyisäksi paikaksi, ja onhan siinä rajan toisella puolella maailman paras karkkikauppakin missä on tullut vietettyä aikaa koulun jälkeen.

Tradenomiopinnot itsessään ovat olleet erittäin monipuoliset ja käytännönläheiset, ja olemme päässeet työskentelemään lappilaisten yritysten kanssa.Olemme myös tehneet paljon ryhmätöitä, mitkä ovat olleet kivoja sillä siinä näkee opiskelukavereita. Meillä tentitkin tehdään etänä, joten niidenkään puolesta ei ole tarvinnut huolehtia välimatkasta. 

Opiskelu on ollut mieluisaa, sillä pystyn itse aikatauluttamaan kokonaan elämäni eikä se ole paikkaan sidottua. Jos en pääse luennolle paikalle, nämä voi yleensä aina katsoa jälkikäteen. Tämä helpottaa myös paljon omaa keskittymistäni. Olen ollut päätökseeni opiskella Lapin AMKissa erittäin tyytyväinen, enkä vaihtaisi päivääkään pois.

- Kristiina, tradenomiopiskelija

Digitaaliseen taiteen tekniikoihin keskittyvässä näyttelyssämme nähdään useita näkökulmia ihmisen rajoista niin yleisellä kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Ihminen sekä ihmisyys on moniuloitteinen ja laaja teema. Toisaalta monelle meistä ryhmänäyttelymme on ensiaskel julkisen taiteen kentälle, joten laaja aihe on tässä tapauksessa turvallinen valinta.

Näyttelyn järjestäminen on ollut pitkä prosessi. Työryhmiin jakautuminen ja vastuiden jakaminen on helpottanut järjestelyjen koordinointia huomattavasti. Olen itse pyöritellyt markkinoinnin rattaita yhdessä ryhmäni kanssa. Vastuut ja aikataulut ovat toisinaan nostaneet stressitasoja, mutta onneksi opiskelutoverien tukiverkko on ollut ympärillä koko matkan.Yhdessä tekemisen meininki ja yhteishenki on näkynyt myös näyttelyn teoksia työstäessä.

Olen itse jo konkari digitaalisien työkalujen kanssa, mutta osalla luokkatovereistani on vähemmän kokemusta digitaiteen tuottamisesta. Hyvä ryhmähenki onkin madaltanut kynnystä pyytää apua muilta. Kovan työn tulos palkitaan, kun valmiit työt pääsevät näyttelytilan seinille. Kiireistä ja stressistä huolimatta näyttelyprojekti on ollut hauska ja antoisa kokemus.

Näyttelyinfo: 

Avajaiset järjestetään 10.5.2023 klo 16.00 Elämystehdas Lapparissa Torniossa ja näyttely on avoinna Lapparin aukioloaikojen mukaan. 23.5 näyttely siirtyy ammattikorkeakoulun Kosmos-taloon Kemissä.

Lisätietoja tapahtumasivulla ja sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #7030näyttely.

Blogiteksti: Aili Sova, kuvataide

Kuva: Lee Mäntyniemi, kuvataide 

Tällä hetkellä opiskelen toista vuotta, josta puolet onkin jo ohi. Syyslukukausi meni mielestäni erittäin nopeasti ja opinnot tuntuivat viime kevääseen verrattuna kevyemmiltä. Meidän tutkintomme keskittyy esimiestyöhön ja johtamiseen, joten syksyn opinnot olivatkin esimiestyöhön keskittyneitä. Itselleni mieleen jäi erityisesti kurssi esimiesviestinnästä ja vuorovaikutustaidoista, se oli itselleni mielenkiintoisin. Viime keväänä taas meidän opintomme keskittyivät liiketalouden keskeisiin prosesseihin, jossa käsiteltiin markkinointia, taloushallinnon perusteita sekä palkkahallintoa. Opin selvästi paljon uutta niin viime keväänä kuin nyt syksynäkin, mutta erityisesti markkinoinnin kursseista nautin, sillä henkilökohtaisesti se kiinnostaa.

Itse olen miettinyt, että haluaisin valmistua hieman nopeammin kuin 3.5 vuodessa, jonka vuoksi viime keväänä sekä nyt syksyn aikana Campusonline on tullut tutuksi, jotta olen saanut enemmän opintopisteitä kasaan. Kuten saattaa arvata asuinpaikastani, minua kuitenkin kiinnostaa matkustelu, joten olen miettinyt vaihtoon lähtöä ja tulevien kuukausien aikana selviääkin, että lähdenkö vaihtoon! Jos vaihtoon lähden, opinnot tulevat sen 3.5 vuotta kestämään. Campusonlinen kautta olen suorittanut esimerkiksi kurssin asiakaskokemuksen johtamisesta sekä hankintaosaamisesta, tämän lisäksi oman mielenkiinnon vuoksi kurssin digimarkkinoinnista. Minulla ei ole ongelmaa itsenäisen opiskelun suhteen, joten verkkokurssit sopivat minulle. Niissä tulee kuitenkin muistaa suunnitella oma aikataulu, sillä Campusonlinenkin kursseilla on deadlinet!

Syksyn aikana meillä oli aiempaa enemmän ryhmätöitä. Itse nautin ryhmätöistä ja minulle onkin muodostunut niin sanottu vakioryhmä, jonka kanssa teemme ryhmätehtävät aina yhdessä.Tästä voikin päätellä, että kyllä verkko-opinnoistakin voi löytää kavereita! Ja vaikka aikaeroakin maiden välillä on kuusi tuntia, pystymme silti säännöllisesti sopimaan tapaamisia, jotta saamme tehtäviä työstettyä eteenpäin.

Ensi keväänä meillä on luvassa lisää profiloivaa osaamista, jossa keskitymme kehittyvään työyhteisöön. Itselleni kursseista mielenkiintoisimmalta kuulostaa uudistuva ja luova organisaatio. Opinnot jatkuivat heti tammikuun alussa ja ainakin omalta osaltani päättyvät toukokuun puolivälissä.

Tuleva kevät on itselleni myös jännittävä, sillä teen ensimmäisen harjoitteluni! Meidän koulumme sähköpostiin tulee aina välillä vinkkejä työpaikoista tai mahdollisista harkkapaikoista. Näin yhden sähköpostiviestin, joka pisti silmään, sillä työkuva oli juuri sellainen mikä itseäni kiinnosti. Hain paikkaa ja sain sen, joten aloitan perusharjoittelun, joka on 10 opintopistettä. Olen innoissani, sillä kuten mainitsin, tämä työ vaikuttaa juuri sellaiselta, jota haluaisin tulevaisuudessa tehdä! Kuitenkin lisääntyvät työtunnit vaikuttavat myös opintoihin ja suunnitelmallisuuden tärkeys nousee entistä enemmän esiin.

Keväältä odotan kiireistä, työn ja koulun täyteistä arkea. Myös harjoittelun tarjoamia oppeja odotan innolla, sillä työkokemus on aina tärkeää! Suosittelen kaikille erittäin lämpimästi verkkotutkintoa ja toivon, että verkkotutkinnot saisivat lisää näkyvyyttä, jotta niistä tiedettäisiin enemmän. Seuraa meitä somessa ja voit seurata minun sekä muiden opiskelijoiden arkea ja oppia lisää Lapin AMKin tarjoamista tutkinnoista!

Hyvää kevättä!

- Elina, tradenomiopiskelija

Luokallemme sattui onneksi monta sosiaalista ja rempseää persoonaa, joten ihmissuhteiden luominen onnistui helposti. Ensimmäisistä koulupäivistä lähtien olemme tietyin väliajoin sopineet ryhmämme kesken illanviettoja ja tapaamisia, sekä viestitelleet aktiivisesti yhteisessä Whatsapp-ryhmässä. Lähipäivät ovat olleet myös kivoja; yhdessä lounastaminen ja uuden oppiminen on tällä porukalla mielekästä. Jaamme keskenään opintojemme ilot ja surut, ja annamme toisillemme vertaistukea. Aluksi pelkäsin, että tulisinkohan ystävystymään ollenkaan luokkakavereitteni kanssa, koska kaikilla on varmasti todella kiireinen elämä. Aktiivisuus ekana vuonna tuotti kuitenkin tulosta, ja nyt meillä on todella hyvä ryhmähenki ja olemme ystävystyneet keskenään.

Monimuoto-opiskelu mahdollistaa hyvin työnteon, muualla asumisen, sekä mahdollisen perhe-elämän. Monilla luokkalaisillani on lapsia, vakituiset työt tai koti jossain toisella paikkakunnalla, josta he aina kulkevat Rovaniemellä muutamana päivänä kuukaudesta.

Aloitan pian suuntaavat opinnot, johon olen valinnut mielenterveys- ja päihdehoitotyön. Minulla on kuitenkin vielä päivystys- ja vastaanottohoitotyön harjoittelu edessä päin tätä blogia kirjoittaessani. Lähden sinne innostunein ja avoimin mielin, eihän sitä tiedä jos akuuttihoitotyö veisi minut mennessään.  

Olen pian tulossa opintojeni päähän sairaanhoitajana, ja miettiessäni tulevaisuuttani sekä mahdollisesti toisen alan tutkintoa, valitsen todennäköisesti myös silloin monimuotototeutuksen. Harkitsen tieto- ja viestintätekniikan insinöörin koulutukseen hakeutumista, ja voi hyvinkin olla, että olen perustamassa omaa perhettä niiden opintojen aikana. Haluaisin kovasti pystyä yhdistämään mahdollisen omakotitalon rakentamisen ja vauva-arjen opintojen kanssa, ja monimuoto-opinnot voisivat mahdollistaa sen. Jää kuitenkin nähtäväksi, mihin elämä minua vie. Voi olla, että valmistuttuani sairaanhoitajaksi jään joksikin aikaa tekemään töitä mielenterveys- ja päihdehoitotyön parissa. Todennäköisesti kuitenkin lähden tavoittelemaan unelmaani tieto- ja viestintätekniikan insinöörinä, ja toimia tulevaisuudessa esimerkiksi ohjelmistokehittäjänä. Kahden alan tutkinnot avaavat minulle monia ovia, ja halutessani voin yhdistää ne toisiinsa. Vain taivas on rajana!

- Sonja, sairaanhoitajaopiskelija

Tradenomiksi päädyin opiskelemaan yrittäjähaaveiden puitteissa. Monimuoto-opinnot ovat itsellä täysin etänä, lukuun ottamatta paria seminaaripäivää puolessa vuodessa (joissa on ollut mukavaa!). Tämä sopii minulle täydellisesti, sillä voin aikatauluttaa omaa elämääni ja päättää milloin teen mitäkin. Minulla työt ja koulu kulkee käsikädessä, joten haasteilta ei vältytä koskaan. Rehellisesti sanoen välillä on ollut rankkaa yhdistää työt ja koulu, sillä olen tehnyt täyspäiväisesti töitä lähes koko opintojeni ajan. Mutta päivääkään en silti vaihtaisi. Opinnot ovat olleet minulle oikein mieluisat ja koulussa on päässyt tekemään huippuja juttuja.

Monimuoto-opinnot mahdollistavat minulle oman elämän kontrolloinnin ja aikatauluttamisen, rahan tienaamisen ja vapaamman opiskelun. Digitaalinen markkinointi on oma suuntautumiseni ja se on todellakin tällä hetkellä se oma juttu. Vielä en tiedä mitä teen tämän koulun jälkeen, mutta toivotaan että pääsen tekemään työtä, joka on tehty minua varten ja on omaa alaa.

Opinnot ovat antaneet paljon ja opettanut minua. Lukukaudet ovat menneet ihan hujauksessa, ettei ole edes perässä meinannut pysyä. On ollut huippu, kun opintojen takia ei ole tarvinnut muuttaa kotipaikkakunnalta.  Ensin asuin Oulussa 1,5 vuotta opinnoistani ja nyt olen muuttanut Etelä-Suomeen, jossa vietetään varmaan loput opinnoista. Tämä on ollut ihan parasta, kun voi asua ja olla missä ja milloin tahansa ja samalla opiskella haluamani alaa. Minulla on luokkakavereita, jotka asuvat myös toisella puolella Suomea.

Oma opintopolku on ollut hieman erilaisempi ja haastavampi. Olen kärsinyt koko elämän ajan oppimisvaikeuksista ja joudun taistelemaan niiden kanssa joka päivä. Olen tottunut tekemään paljon töitä haluamani eteen ja hyväksymään sen, että täytyy tehdä enemmän töitä opintojen eteen mitä, vaikka jollain muulla opiskelijalla. Keskittymisongelmat ovat olleet suurin haasteeni. Olen saanut koululta myös apua opintovaikeuksiin ja opintojeni suorittamiseen, mikä on ollut huippu huomata, että korkeakoulussakin autetaan, jos on ongelmia. Tätä arvostan suuresti.

Nyt minulla on vielä 1,5 vuotta jäljellä opinnoista, eli ei enää paljoa. Teoriaopintoja ei ole enää, kun puoli vuotta ja sitten olisi enää, kun harjoittelu ja opinnäytetyö. Toivotaan, että pääsen hyvään harjoittelupaikkaan. Haluan jonnekin, missä pääsen kunnolla haastamaan itseä mutta samalla työ olisi myös mukavaa ja paikka viihtyisä. Odotan mukavia ja antoisia harjoittelupäiviä.

Loppuopinnoista aion nauttia kunnolla, käydä ehkä vielä joitain syvempiä valinnaisia kursseja, jotka kehittävät vielä lisää omaa osaamista sekä mielenkiintoa. Keväällä lähden viikoksi vaihtoon Belgiaan, mitä odotan jo kovasti. On kiva, kun järjestetään myös lyhyempiä vaihtojaksoja niille oppilaille, joilla ei ole mahdollisuutta/halua lähteä moneksi kuukaudeksi ulkomaille. Minulle oli alusta asti opintojani aika selvää, että haluan käydä vaihdossa ulkomailla. Mutta katsotaan, tuleeko pitempiä reissuja, kun tuo viikon reissu. Kaikesta pitäisi ottaa irti, mitä on tarjolla, ettei myöhemmin harmita.

Opintojen ja valmistumisen jälkeen aion suunnata oman alan töihin ainakin vähäksi aikaa. Jos mielenkiintoa on ja riittää niin ehkä lähden opiskelemaan jatko-opintoja. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Pääasia on, että tekee sitä mistä tykkää!

- Kristiina, tradenomiopiskelija

PrepaCareXR-projekti on Erasmus+ rahoitteinen tutkimus- ja kehittämishanke (ks. Home (technikum-wien.at)). Projekti toteutetaan yhteistyössä neljän partnerin kanssa: UAS Technikum Wien (Wien, Itävalta), Centro Hospitalar de Tràs os Montes e Alto Douro EPE (Vila Real, Portugali), Universidade de Tràs-os-Montes e Alto Douro (Vila Real, Portugali), Università degli studi di Bergamo (Bergamo, Italia) ja Lapin ammattikorkeakoulu.

Projektin tavoitteena on kehittää erilaisia verkko- ja virtuaaliperustaisia oppimisympäristöjä sekä pedagogiikkaa, parantamaan terveydenhuollon opetuksen ja harjoittelun laatua ja kokemuksellisuutta. Projekti on hyvin ajankohtainen, sillä terveydenhuollon veto- ja pitovoima ovat kärsineet koronapandemian ja haastavan työmarkkinatilanteen johdosta. Koulutusta ja osaamista kehittämällä voidaan osittain vastata näihin haasteisiin.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on kuvata opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia kansainvälisestä vaihtoviikosta Vila Realissa, Portugalissa 5 - 9.9.2022. Viikkoon osallistui sairaanhoidon opiskelijoita Suomesta sekä biolääketieteen insinööriopiskelijoita Itävallasta, Italiasta ja Portugalista. Tämän lisäksi mukana oli sairaalan henkilökuntaa Portugalista. Projektin näkökulmasta vaihtoviikon tavoitteena oli testata siinä kehitettyjä oppimisympäristöjä sekä kehittää pedagogisia työvälineitä yhteistyössä projektiin osallistuneiden kanssa. Opiskelijoiden näkökulmasta tavoitteena oli kartuttaa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaamista sekä kokemusta uusista oppimisympäristöistä.

Matka alkaa

Ennen matkan alkua Lapin amk:n henkilöstö ja opiskelijat tapasivat tutustumispalaverissa. Kaiken kaikkiaan Lapin amk:sta matkaan lähti kolme projektityöntekijää ja kahdeksan hoitotyön opiskelijaa. Varsinainen matka alkoi 3.9. Rovaniemen lentokentällä, josta matka jatkui kohti Lissabonia. Matka Lissaboniin oli pitkä, ja perillä olimme vasta puolen yön aikaan (ks. Kuva 1).

Kuva 1. Yöllinen maisemakuva Lissabonista lentokoneesta katsottuna.

Lissabonista jatkoimme aamulla lentäen Portoon, missä meitä odotti sairaalan tarjoama kyyti kohti Vila Realia. Porton ja Vila Realin alueella maasto on vaihtelevaa ja melkein, minne tahansa päin katsoi, saattoi nähdä viiniviljelmiä (ks. Kuva 2). Majoituimme MiraCorgo nimisessä hotellissa, joka oli viihtyisä ja hienolla paikalla laakson reunalla.

Kuva 2. Maisemakuva matkan varrelta, Douron alueen vihreistä laaksoista.

Kokemuksia kansainvälisestä vaihtoviikosta

Ensimmäinen projektipäivä käynnistyi osallistujien ja projektin esittelyllä yliopistolla (UTAD) maanantaina 5.9. klo 12. Viikon teemana oli oppimisympäristöjen pilotoinnin ja kokemusten vaihdon lisäksi, opiskella elvytystä ja vaikean ilmatien hallintaa. Opiskelu tapahtui kampuksella Moodle-kurssin sisältöjä opiskellen ja kuuntelemalla lyhyitä, tehtäviin liittyviä luentoja. Moodle-kurssi sisälsi keskeisimmät opiskeltavat teemat. Ensimmäisessä teemassa käsiteltiin mm. hengityksen anatomiaa ja ensimmäisenä päivänä opiskelijat tekivät myös lyhyen testin koskien hengityksen anatomiaa ja fysiologiaa. Ensimmäisenä päivänä opiskelijat saivat myös Mission Impossible - ryhmätehtävän. Tehtävän tarkoituksen oli ryhmäyttää ennestään toisilleen tuntemattomia opiskelijoita keskenään hauskojen, yhteisten tehtävien avulla. Tehtävä oli tarkoitus suorittaa 48 tunnissa. Tehtävää varten opiskelijat jaettiin pienryhmiin, jossa jokaisesta maasta oli yksi opiskelija. Kaiken kaikkiaan ryhmissä oli noin 4-5 opiskelijaa. Tyypillisenä suomalaisena tehtävä tuntui alkuun hölmöltä, mutta jokainen ryhmä selviytyi siitä hienosti!

Ensimmäisen päivän iltana paikallinen yliopisto-opiskelija kierrätti opiskelijoita kaupungilla ja kertoi Vila Realista ja sen historiasta. Ilta päättyi illalliseen, jonka opiskelijat ja opettajat viettivät omissa seurueissaan. Oli hienoa huomata, että meitä varten oli suunniteltu myös vapaa-ajan ohjelmaa! Muutoin vähäinen vapaa-aika ei olisi riittänyt itsenäiseen tutkiskeluun ja monta hienoa paikkaa olisi jäänyt näkemättä. Yhteiset illanvietot ja Mission Impossible -ryhmätehtävä antoivat myös hienon tilaisuuden tutustua muihin opiskelijoihin ja heidän taustaansa projektia ajatellen.

Seuraavana päivänä (6.9.) sekä opettajilla että opiskelijoilla oli vuorossa peruselvytys (Basic Life Suppor, BLS ) -kurssi paikallisessa sairaalassa, Centro Hospitalar de Trás-os-Montes e Alto Dourossa (CHTMAD). Osallistujat olivat etukäteen suorittaneet verkkokurssina ensiavun ja defibrillaattorin käyttöön liittyvät asiat, ja nyt oli aika soveltaa teoreettista tietoa. Kurssilla harjoittelimme peruselvytystä ja automaattisen defibrillaattorin käyttöä muutaman hengen ryhmissä (ks Kuva 3). Kurssi poikkesi joiltain osin suomalaisista käytännöistä, mutta anti oli hyvää ja ohjaajat ammattitaitoisia ja mukavia.


Kuva 3. Elvytyskurssilla maallikkoelvytyksen simulointia.

Valmistautuessamme ammattilaisten simulaatioharjoituksiin, suoritimme Moodle -kurssin sisältöjä yliopistolla. Suurin osa opiskelijoista oli ajatellut, että pääsemme itse osallistumaan simulaatioihin, mutta valitettavasti pääsimme vain katsomaan, kun sairaalan lääkärit ja hoitaja harjoittelivat vaikeaa intubaatiota. Simulaatioon osallistuminen olisi ollut hieno oppimiskokemus sairaanhoitajaopiskelijoille, ja opiskelijoidemme toiminta olisi varmasti tehnyt vaikutuksen myös henkilökuntaan ja projektiin osallistuville, koska suomen sairaanhoitajakoulutus on hyvin korkeatasoista ja monipuolista.

Keskiviikkona (7.9.) opintojen ja simulaation jälkeen matkustimme Douroon ja siellä vierailimme paikallisessa viinimuseossa. Viinimuseossa oli järjestetty illallinen kaikille projektiin osallistuneille. Illallisen ohessa esitimme myös Mission Impossible -tehtävän tuotoksia. Illallinen oli upea ja ikimuistoinen huomionosoitus meitä kohtaan ja oli ilahduttavaa viettää iltaa hyvässä seurassa.

Torstaina ja perjantaina opiskelijat ja ammattilaiset pääsivät viimein kokeilemaan VR-oppimisympäristöjä (ks. Kuva 4 ja 5). Ensimmäisessä VR-ympäristössä harjoittelimme vaikeassa intuboinnissa toimimista. Simulaatiossa meitä oli yhteensä kolme osallistujaa ja pystyimme näkemään toisemme simulaatiossa avattarina, jotka muistuttivat ammattihenkilöstöä.

Virtuaalitodellisuudessa pystyimme liikkumaan huoneessa käsielein, mutta mitään hoitotyön toimintoja ei ollut mahdollista tehdä. Toisessa VR-ympäristössä pääsimme testaamaan tietouttamme hankalasta intuboinnista sekä tutustumaan tarvikekärryyn, mistä löytyy kaikki tarvittava intubointia varten. VR-ympäristöjen käytössä on huonojakin puolia, kuten kaikissa keksinnöissä, mutta ympäristöjen kehittäjät olivat tietoisia asiasta ja olivat varautuneet niihin etukäteen.

Yleisimmin esiintyvä haitta VR-ympäristöjen käytössä, on pahoinvointi ja todellisuuden hahmottamisen vaikeus, cyber sickness, mistä meitä varoitettiin ennen käyttöä. VR-ympäristöt olivat vielä hieman puutteellisia, mutta saimme suoritettua tehtävät onnistuneesti. Simulaatiot ja VR-maailma olivat opiskelijoiden näkökulmasta kivoja ja mielenkiintoisia, ja kehityksen myötä niistä saa hyviä apuvälineitä terveydenhuollon ja lääketieteen opetukseen.

Kuva 4 ja 5. Katja Saukkoriipi testaamassa VR-ympäristöä.

Torstaina sairaalassa järjestettiin myös toinen samanlainen ammattilaisten simulaatioharjoitus: tällä kertaa potilaana oli lapsi. Simulaation jälkeen oli mahdollisuus jäädä tutustumaan sairaalaan lääkärin opastuksella. Opastuksen aikana oli mahdollisuus nähdä mm. akuuttihuone (ks. kuva 6), jossa simulaatio toteutettiin, lasten ja aikuisten päivystyspoli, keskola ja ambulanssi. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä, millainen portugalilainen sairaala on verrattuna suomeen. Yhtenä eroavaisuutena oli se, ettei potilaiden tietosuoja ollut niin tarkkaan vartioitu kuin Suomessa, vaan meille mm. esiteltiin potilasjärjestelmää avoimesti, missä potilaiden nimet ja muut tiedot näkyivät.


Kuva 6. Akuuttihoitohuone, jossa sairaalan simulaatio järjestettiin.

Perjantaina oli projektin päätöspäivä ja aamutuntien jälkeen kokoonnuimme vielä auditorioon, jossa opettajat pitivät loppupuheenvuorot. Kävimme viikon tapahtumat yhdessä läpi ja meille jaettiin myös todistukset projektiin osallistumisesta.

Iso osa projektia oli myös palautteen antaminen, jota saimme tehdä koko viikon ajan. Jokaisen päivän päätteeksi annoimme palautteen suullisesti ja perjantaina opiskelijat antoivat vielä kirjallisen palautteen täyttämällä lomakkeen Moodlessa. Viikon aikana heräsi paljon kysymyksiä, varsinkin VR-simulaatioiden jälkeen, ja opiskelijat kokivat erittäin tärkeäksi, että heillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja antaa palautetta.

Lopuksi

Virtuaaliopetuksen tuominen hoitotyöhön ja terveydenhuoltoon on uusi ja innovatiivinen askel. Virtuaalimaailmassa hoitotyötä voidaan harjoitella turvallisesti ja monipuolisesti (esim. Kim, Choi, & Kim, 2021), useasta näkökulmasta tarkastellen. VR-ympäristöjen soveltamismahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat oppimisympäristöjen ja eri oppimistilanteiden suhteen, ja esimerkiksi taloustilanteesta riippumatta voivat opiskelijat päästä kokeilemaan uusia terveydenhuollon laitteistoja ja ympäristöjä ilman suurempia ongelmia. Etäoppiminen tuo helpotusta myös kauempana asuville, jos heille mahdollistetaan VR-ympäristön käyttö. Teknologian kehittyessä virtuaalimaailmasta tullaan saamaan hyvin realistinen toimintaympäristö opiskelijoille harjoitella esimerkiksi intubointia tai leikkaussalissa työskentelyä. Vaikka virtuaalitodellisuus ei tule korvaamaan perinteistä opetusta, luo se tulevaisuudessa opetukseen uusia mahdollisuuksia. Terveydenhuollon ja potilaiden näkökulmasta virtuaalitodellisuus voi tarjota myös potilaille sairaalassa parempaa viihtyvyyttä. VR-lasien ja virtuaalitodellisuuden aiheuttama pahoinvointi on asia, mikä voi vaikeuttaa oppimistilannetta sekä viihtyvyyttä virtuaalimaailmassa. Vaikka Cyber sickness:stä kärsiminen on yksilöllistä, opetusta suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon, että kaikki opiskelijat eivät välttämättä pysty toimimaan ympäristössä.

Lapin ammattikorkeakoulun tehtävänä projektissa on tuottaa pedagoginen käsikirja VR-ympäristöjen käyttöön ottoon ja soveltamiseen. Tätä varten jokaisen virtuaalisimulaation jälkeen pidettiin palautekeskustelua ja tehtiin kysely. Näiden kaikkien palautteiden analysointi on vielä kesken, mutta alustavien analyysien perusteella osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä harjoitteluun VR-ympäristöissä. Perinteisten, todellisessa ympäristössä järjestettävien simulaatioiden yhdistäminen verkko-oppimiseen ja VR-ympäristöihin vaikutti hyvältä ratkaisulta ammattilaisten koulutuksessa. Sen sijaan, opiskelijoiden ja ammattilaisten yhteinen oppimisympäristö on haastavaa rakentaa. Keskustelua syntyi siitä, miten oppimistavoitteet, sisältö ja ympäristöt suunniteltaisiin niin, että se tukisi kummankin kohderyhmän oppimista. Tulevaisuudessa tätä on tärkeä pohtia, mikäli erilaisia oppimisympäristöjä halutaan hyödyntää perehdytyksessä ja osaamisen kehittämisessä terveydenhuollon moniammatillisessa kontekstissa.

Kaiken kaikkiaan PrepaCareXR -projektin toteuttamaan vaihtoviikkoon osallistuminen oli hieno kokemus: vaihtoviikko tarjosi uusia kokemuksia; tutustuimme portugalilaiseen kulttuuriin ja saimme englannin kielen harjoitusta. Toisaalta uuden oppiminen hoitotyöhön liittyen oli opiskelijoiden mielestä hieman vähäisempää kuin oli odotettu. Osallistujia kohdeltiin myös erittäin hyvin ja vieraanvaraisesti. Oli mahtavaa nähdä erilaista opetuskulttuuria, ja miten hoitotyötä tehdään Portugalissa. Uudet tuttavuudet ja ystävät muista maista kruunasivat kokemuksen sekä tieto mahdollisesta jatkosta ensi keväänä jäi kutittelemaan mieleen.

Kuva 7. Team Lapin AMK




Kuva 8. Team PrepaCareXR

Lähteet:

Kim, K. J., Choi, M. J., & Kim, K. J. (2021, August). Effects of Nursing Simulation Using Mixed Reality: A Scoping Review. Healthcare (Basel), Vol. 9, No. 8, 947.

Lisätietoja PrepaCareXR -projektista: Home (technikum-wien.at)

Olen unelmoinut vaihtoon lähtemisestä 16-vuotiaasta lukiolaisesta saakka. Silloin päätin, että lähden vaihtoon jatko-opintojen aikana. Päästyäni opiskelemaan ensimmäistä AMK-tutkintoani tarkoituksenani olikin lähteä Espanjaan vaihtoon, mutta äkkillinen sairastumiseni muutti suunnitelmat. Minua motivoi opintojen suorittaminen nopeasti, jotta voisin tehdä töitä ja tienata rahaa mahdollista ulkomailla asumista varten. 

Aloittaessani toisen korkeakoulututkinnon opiskelun Lapin AMKissa, en muistanut enää unelmaani, sillä elämäni oli Suomessa.  Kuitenkin yhtenä kesäyönä 2021 mieleeni tuli, että voisin nyt lähteä opiskelemaan ulkomaille.  Otin heti yhteyttä opettajaan ja keskustelimme siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Olin varma, että haluan kokeilla siipiäni maailmalla, joten hain vaihto-ohjelmaan. Viikon kuluttua siitä sain sähköpostiviestin, että minut oli hyväksytty. Itkin onnesta.

Ei siinä sitten muuta, kun irtisanoin asuntoni, kävin läpi tavaroitani ja yritin päästä ylimääräisestä eroon, valmistelin asiakirjat, hain viisumia ja pakkasin matkalaukut siinä samalla. Viime syksy kaikkine valmisteluineen ei todellakaan ollut helppo ja pariin otteeseen tuntui, etten pystyisi siihen, mutta taistelin tahtoni läpi. Muutto maailman toiselle puolelle puoleksi vuodeksi tuntui mahdottomalta, inspiroivalta, jännittävältä ja samalla pelottavalta. Tunsin, että minun on pakko toteuttaa unelmani!

Muutin Yhdysvaltoihin missä itse asiassa olen nyt asunut muutaman kuukauden ja en ole katunut päivääkään päätöstäni. Toki asioitteni ja esimerkiksi talouden järjestäminen on vaatinut paljon. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että koululta sekä valtiolta saa rahallista avustusta ja lisäksi olin ehtinyt säästämään rahaa vaihtokokemustani varten. Vain se harmittaa, että en lähtenyt vaihtoon aikaisemmin. 

Muistan miettineeni, että mikä voisi olla pahinta mitä tapahtuisi. En keksinyt mitään muuta, kuin uusia upeita mahdollisuuksia ja täällä sitä ollaan opiskelemassa sairaanhoitajaksi Rovaniemellä, 700 kilometrin päässä kotoa.

Hetkeäkään ei oo tuntunut, että muutto Rovaniemelle ois ollut huono asia. Kaupunki on iso verrattuna aikaisempaan asuinkuntaani Hollolaan. Yhteistä kuitenkin on asuminen luonnon, veen ja mettien ympäröimänä. Olo on turvallinen ja kotoisa molemmissa.

Parasta Rovaniemellä on se, että kaupunki on todella kaupunki, mutta luontoon, aivan omaan rauhaan pääsee koska vain halutessaan. Kavereitten kanssa on ihanaa lähteä notskille kuuntelemaan tulen rätinää, eväsleivät ja kaakaotermari reppuun pakattuna.Täällä laavuja löytyy tosi kivoista paikoista. Rovaniemi on muutenkin niin kaunis paikka ja aivan unelma innokkaille valokuvaajille ja retkeilijöille, niinku mulle.

Opintojen ja vapaa-ajan tasapaino on ollut tärkeä taito oppia. Koulun lisäksi on jätettävä aikaa asioille, jotka vie ajatuksia pois pänttäämisestä. Opiskelu onkin tuntunut tosi mieluisalta ja kaikki huikeat opiskelukaverit on auttanut siinä. Oon jo nyt saanut kokea monta upeaa kohtaamista ja onnellista hetkeä yhessä upeitten ihmisten kanssa, enkä kyllä vaihtaisi hetkeäkään.

Haluisin rohkasta myös muita luottamaan itteensä ja omiin taitoihinsa sekä tavottelemaan unelmiaan.

Nauttikaa lumen täyteisistä ja kirpsakoista pakkaspäivistä täällä ihmemaassa!

PS. Top 3 kivat retkipaikat Rovaniemellä

1. Kuninkaanlaavu ja tunnelmallinen tulistelu

2. Ounasvaara (Tottorakka) ja ihanat auringonlaskut

3. Vikaköngäs ja upeat kuohut

<3: Mona Heino, toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija

Olen kotoisin Varsinais-Suomesta Loimaalta, mutta olen ehtinyt välissä asua jo 4 vuotta Salossa ja kävinkin lukion siellä, josta valmistuin 2019. Samaisen vuoden kesän lopussa pakkasin laukkuni ja suuntasin kauas kotoa Rovaniemelle. Päätös muutosta syntyi itseasiassa helposti.

Kun nykyinen valmentajani Teemu Mäkikyrö soitti ensimmäisen kerran ja kysyin minua pelaamaan Lappiin, olin lähestulkoon heti valmis lähtemään. Päätökseeni vaikutti eniten Santasportin moitteettomat harjoitusolosuhteet sekä laajat opiskelumahdollisuudet. Yhden välivuoden jälkeen päätinkin ensin hakea opiskelemaan tradenomiksi ja sen jälkeen myös Lapin urheiluakatemiaan.

Opiskelun ja urheilun yhdistäminen ei ainakaan minulle ole ollut hirveän helppoa aikaisemmin. En käynyt urheilulukiota eivätkä opettajani aina ymmärtäneet, kun kyselin korvaavia tehtäviä pelireissujen tai maajoukkueleirien vuoksi. Nykyinen opinto-ohjaajani ymmärtää tilanteeni ja auttaa järjestelemään opiskeluideni aikataulua minulle sopivaksi. Opiskeluni etenevätkin hitaammin kuin luokkatoverillani ihan vain siksi, että tällä hetkellä fokus on lentopallossa.

Olen aina kuitenkin tietänyt, etten halua jättää opiskelua vaan yhdistää sen urheilemisen ohelle.Valitsin nimenomaan liiketalouden koulutuksen, koska sen yhdistäminen harjoittelun kanssa onnistuu hyvin.

Aivan kuin opiskelu korkeakoulussa vaatii oma-aloitteisuutta, niin vaatii myös urheiluakatemian tarjoaman tuen hyödyntäminen omatoimisuutta. Itse olen saanut urheiluakatemian kautta paljon tukea näiden vuosien aikana. Suurimman hyödyn olen itse saanut psyykkisestä valmennuksesta, josta olenkin todella kiitollinen. Lisäksi paikat ovat pysyneet kunnossa, kun käytössäni on ollut fysioterapeutti, hieroja sekä kylpylän kylmäkuuma allas ja kaikki vielä saman katon alla Santasportilta! Lisäksi isona plussana saman katon alta löytyy myös opiskelijaravintola, josta saa lounasta sekä päivällistä, joten ainakin oma arkeni on helpottunut vielä sitäkin myötä. Itselleni Rovaniemi paikkakuntana on ollut myös oikea valinta lentopallon ja opiskelun ulkopuolella. Nautin kävelyistä luonnossa sekä mielestäni täällä on sopivasti kaikkea ajanvietettä.

Voinkin siis suositella Rovaniemeä sekä Lapin ammattikorkeakoulua jokaiselle. Täällä urheilijalle mahdollistetaan hyvät olosuhteet kehittyä eteenpäin ja urheilijoista pidetään huolta.Vinkki tuleville urheiluakatemia opiskelijoille! Kysykää rohkeasti, mikäli jokin asia on epäselvää, olkaa myös oma-aloitteisia ja puhukaa jo ennen opintojen aloittamista opintojen jaksottamisesta.

- Saana Lindgren

Kuva: WoVo.