kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista

Hoitotyön opinnoista

1.2.2023



Sonjan blogikuva1.jpeg
Opiskelen 3. vuotta sairaanhoitajaksi Lapin AMKssa Rovaniemellä Rantavitikan kampuksella. Opiskelen monimuoto-opintoina, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että lähiopetuspäiviä on rajallisesti, ja loput opiskelusta tapahtuu etäluennoilla, tai jopa täysin itsenäisesti opiskellen.

Luokallemme sattui onneksi monta sosiaalista ja rempseää persoonaa, joten ihmissuhteiden luominen onnistui helposti. Ensimmäisistä koulupäivistä lähtien olemme tietyin väliajoin sopineet ryhmämme kesken illanviettoja ja tapaamisia, sekä viestitelleet aktiivisesti yhteisessä Whatsapp-ryhmässä. Lähipäivät ovat olleet myös kivoja; yhdessä lounastaminen ja uuden oppiminen on tällä porukalla mielekästä. Jaamme keskenään opintojemme ilot ja surut, ja annamme toisillemme vertaistukea. Aluksi pelkäsin, että tulisinkohan ystävystymään ollenkaan luokkakavereitteni kanssa, koska kaikilla on varmasti todella kiireinen elämä. Aktiivisuus ekana vuonna tuotti kuitenkin tulosta, ja nyt meillä on todella hyvä ryhmähenki ja olemme ystävystyneet keskenään.

Monimuoto-opiskelu mahdollistaa hyvin työnteon, muualla asumisen, sekä mahdollisen perhe-elämän. Monilla luokkalaisillani on lapsia, vakituiset työt tai koti jossain toisella paikkakunnalla, josta he aina kulkevat Rovaniemellä muutamana päivänä kuukaudesta.

Aloitan pian suuntaavat opinnot, johon olen valinnut mielenterveys- ja päihdehoitotyön. Minulla on kuitenkin vielä päivystys- ja vastaanottohoitotyön harjoittelu edessä päin tätä blogia kirjoittaessani. Lähden sinne innostunein ja avoimin mielin, eihän sitä tiedä jos akuuttihoitotyö veisi minut mennessään.  

Olen pian tulossa opintojeni päähän sairaanhoitajana, ja miettiessäni tulevaisuuttani sekä mahdollisesti toisen alan tutkintoa, valitsen todennäköisesti myös silloin monimuotototeutuksen. Harkitsen tieto- ja viestintätekniikan insinöörin koulutukseen hakeutumista, ja voi hyvinkin olla, että olen perustamassa omaa perhettä niiden opintojen aikana. Haluaisin kovasti pystyä yhdistämään mahdollisen omakotitalon rakentamisen ja vauva-arjen opintojen kanssa, ja monimuoto-opinnot voisivat mahdollistaa sen. Jää kuitenkin nähtäväksi, mihin elämä minua vie. Voi olla, että valmistuttuani sairaanhoitajaksi jään joksikin aikaa tekemään töitä mielenterveys- ja päihdehoitotyön parissa. Todennäköisesti kuitenkin lähden tavoittelemaan unelmaani tieto- ja viestintätekniikan insinöörinä, ja toimia tulevaisuudessa esimerkiksi ohjelmistokehittäjänä. Kahden alan tutkinnot avaavat minulle monia ovia, ja halutessani voin yhdistää ne toisiinsa. Vain taivas on rajana!

- Sonja, sairaanhoitajaopiskelija

Sonjan blogikuva 2.jpeg



Tradenomiopintoja Lapin AMKissa

17.1.2023



Kristiinan blogikuva.jpg
Moikka! Mä oon Kristiina. Opiskelen tradenomiksi monimuoto-opintoina Lapin AMKissa. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan opiskella monimuoto-opintoina.

Tradenomiksi päädyin opiskelemaan yrittäjähaaveiden puitteissa. Monimuoto-opinnot ovat itsellä täysin etänä, lukuun ottamatta paria seminaaripäivää puolessa vuodessa (joissa on ollut mukavaa!). Tämä sopii minulle täydellisesti, sillä voin aikatauluttaa omaa elämääni ja päättää milloin teen mitäkin. Minulla työt ja koulu kulkee käsikädessä, joten haasteilta ei vältytä koskaan. Rehellisesti sanoen välillä on ollut rankkaa yhdistää työt ja koulu, sillä olen tehnyt täyspäiväisesti töitä lähes koko opintojeni ajan. Mutta päivääkään en silti vaihtaisi. Opinnot ovat olleet minulle oikein mieluisat ja koulussa on päässyt tekemään huippuja juttuja.

Monimuoto-opinnot mahdollistavat minulle oman elämän kontrolloinnin ja aikatauluttamisen, rahan tienaamisen ja vapaamman opiskelun. Digitaalinen markkinointi on oma suuntautumiseni ja se on todellakin tällä hetkellä se oma juttu. Vielä en tiedä mitä teen tämän koulun jälkeen, mutta toivotaan että pääsen tekemään työtä, joka on tehty minua varten ja on omaa alaa.

Opinnot ovat antaneet paljon ja opettanut minua. Lukukaudet ovat menneet ihan hujauksessa, ettei ole edes perässä meinannut pysyä. On ollut huippu, kun opintojen takia ei ole tarvinnut muuttaa kotipaikkakunnalta.  Ensin asuin Oulussa 1,5 vuotta opinnoistani ja nyt olen muuttanut Etelä-Suomeen, jossa vietetään varmaan loput opinnoista. Tämä on ollut ihan parasta, kun voi asua ja olla missä ja milloin tahansa ja samalla opiskella haluamani alaa. Minulla on luokkakavereita, jotka asuvat myös toisella puolella Suomea.

Oma opintopolku on ollut hieman erilaisempi ja haastavampi. Olen kärsinyt koko elämän ajan oppimisvaikeuksista ja joudun taistelemaan niiden kanssa joka päivä. Olen tottunut tekemään paljon töitä haluamani eteen ja hyväksymään sen, että täytyy tehdä enemmän töitä opintojen eteen mitä, vaikka jollain muulla opiskelijalla. Keskittymisongelmat ovat olleet suurin haasteeni. Olen saanut koululta myös apua opintovaikeuksiin ja opintojeni suorittamiseen, mikä on ollut huippu huomata, että korkeakoulussakin autetaan, jos on ongelmia. Tätä arvostan suuresti.

Nyt minulla on vielä 1,5 vuotta jäljellä opinnoista, eli ei enää paljoa. Teoriaopintoja ei ole enää, kun puoli vuotta ja sitten olisi enää, kun harjoittelu ja opinnäytetyö. Toivotaan, että pääsen hyvään harjoittelupaikkaan. Haluan jonnekin, missä pääsen kunnolla haastamaan itseä mutta samalla työ olisi myös mukavaa ja paikka viihtyisä. Odotan mukavia ja antoisia harjoittelupäiviä.

Loppuopinnoista aion nauttia kunnolla, käydä ehkä vielä joitain syvempiä valinnaisia kursseja, jotka kehittävät vielä lisää omaa osaamista sekä mielenkiintoa. Keväällä lähden viikoksi vaihtoon Belgiaan, mitä odotan jo kovasti. On kiva, kun järjestetään myös lyhyempiä vaihtojaksoja niille oppilaille, joilla ei ole mahdollisuutta/halua lähteä moneksi kuukaudeksi ulkomaille. Minulle oli alusta asti opintojani aika selvää, että haluan käydä vaihdossa ulkomailla. Mutta katsotaan, tuleeko pitempiä reissuja, kun tuo viikon reissu. Kaikesta pitäisi ottaa irti, mitä on tarjolla, ettei myöhemmin harmita.

Opintojen ja valmistumisen jälkeen aion suunnata oman alan töihin ainakin vähäksi aikaa. Jos mielenkiintoa on ja riittää niin ehkä lähden opiskelemaan jatko-opintoja. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Pääasia on, että tekee sitä mistä tykkää!

- Kristiina, tradenomiopiskelija

 

Kristiinan blogikuva 2.jpg



Kokemuksia kansainvälisestä vaihtoviikosta Vila Realissa Portugalissa

17.11.2022



Kirjoittajat: Lapin ammattikorkeakoulun sairaanhoidon opiskelijat Mona Heino, Alisa Hirvonen, Annika Moilanen, Qamar Muuse, Henna Peteri, Vera Rauhala ja Jenna-Riina Tohmola sekä lehtori Katja Saukkoriipi ja yliopettaja Tuulikki Keskitalo

PrepaCareXR-projekti on Erasmus+ rahoitteinen tutkimus- ja kehittämishanke (ks. Home (technikum-wien.at)). Projekti toteutetaan yhteistyössä neljän partnerin kanssa: UAS Technikum Wien (Wien, Itävalta), Centro Hospitalar de Tràs os Montes e Alto Douro EPE (Vila Real, Portugali), Universidade de Tràs-os-Montes e Alto Douro (Vila Real, Portugali), Università degli studi di Bergamo (Bergamo, Italia) ja Lapin ammattikorkeakoulu.

Projektin tavoitteena on kehittää erilaisia verkko- ja virtuaaliperustaisia oppimisympäristöjä sekä pedagogiikkaa, parantamaan terveydenhuollon opetuksen ja harjoittelun laatua ja kokemuksellisuutta. Projekti on hyvin ajankohtainen, sillä terveydenhuollon veto- ja pitovoima ovat kärsineet koronapandemian ja haastavan työmarkkinatilanteen johdosta. Koulutusta ja osaamista kehittämällä voidaan osittain vastata näihin haasteisiin.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on kuvata opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia kansainvälisestä vaihtoviikosta Vila Realissa, Portugalissa 5 - 9.9.2022. Viikkoon osallistui sairaanhoidon opiskelijoita Suomesta sekä biolääketieteen insinööriopiskelijoita Itävallasta, Italiasta ja Portugalista. Tämän lisäksi mukana oli sairaalan henkilökuntaa Portugalista. Projektin näkökulmasta vaihtoviikon tavoitteena oli testata siinä kehitettyjä oppimisympäristöjä sekä kehittää pedagogisia työvälineitä yhteistyössä projektiin osallistuneiden kanssa. Opiskelijoiden näkökulmasta tavoitteena oli kartuttaa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaamista sekä kokemusta uusista oppimisympäristöistä.

Matka alkaa

Ennen matkan alkua Lapin amk:n henkilöstö ja opiskelijat tapasivat tutustumispalaverissa. Kaiken kaikkiaan Lapin amk:sta matkaan lähti kolme projektityöntekijää ja kahdeksan hoitotyön opiskelijaa. Varsinainen matka alkoi 3.9. Rovaniemen lentokentällä, josta matka jatkui kohti Lissabonia. Matka Lissaboniin oli pitkä, ja perillä olimme vasta puolen yön aikaan (ks. Kuva 1).

Opiskelijoiden blogiin kuva 1.jpg

Kuva 1. Yöllinen maisemakuva Lissabonista lentokoneesta katsottuna.

Lissabonista jatkoimme aamulla lentäen Portoon, missä meitä odotti sairaalan tarjoama kyyti kohti Vila Realia. Porton ja Vila Realin alueella maasto on vaihtelevaa ja melkein, minne tahansa päin katsoi, saattoi nähdä viiniviljelmiä (ks. Kuva 2). Majoituimme MiraCorgo nimisessä hotellissa, joka oli viihtyisä ja hienolla paikalla laakson reunalla.

Opiskelijoiden blogiin kuva 2.jpg

Kuva 2. Maisemakuva matkan varrelta, Douron alueen vihreistä laaksoista.

Kokemuksia kansainvälisestä vaihtoviikosta

Ensimmäinen projektipäivä käynnistyi osallistujien ja projektin esittelyllä yliopistolla (UTAD) maanantaina 5.9. klo 12. Viikon teemana oli oppimisympäristöjen pilotoinnin ja kokemusten vaihdon lisäksi, opiskella elvytystä ja vaikean ilmatien hallintaa. Opiskelu tapahtui kampuksella Moodle-kurssin sisältöjä opiskellen ja kuuntelemalla lyhyitä, tehtäviin liittyviä luentoja. Moodle-kurssi sisälsi keskeisimmät opiskeltavat teemat. Ensimmäisessä teemassa käsiteltiin mm. hengityksen anatomiaa ja ensimmäisenä päivänä opiskelijat tekivät myös lyhyen testin koskien hengityksen anatomiaa ja fysiologiaa. Ensimmäisenä päivänä opiskelijat saivat myös Mission Impossible - ryhmätehtävän. Tehtävän tarkoituksen oli ryhmäyttää ennestään toisilleen tuntemattomia opiskelijoita keskenään hauskojen, yhteisten tehtävien avulla. Tehtävä oli tarkoitus suorittaa 48 tunnissa. Tehtävää varten opiskelijat jaettiin pienryhmiin, jossa jokaisesta maasta oli yksi opiskelija. Kaiken kaikkiaan ryhmissä oli noin 4-5 opiskelijaa. Tyypillisenä suomalaisena tehtävä tuntui alkuun hölmöltä, mutta jokainen ryhmä selviytyi siitä hienosti!

Ensimmäisen päivän iltana paikallinen yliopisto-opiskelija kierrätti opiskelijoita kaupungilla ja kertoi Vila Realista ja sen historiasta. Ilta päättyi illalliseen, jonka opiskelijat ja opettajat viettivät omissa seurueissaan. Oli hienoa huomata, että meitä varten oli suunniteltu myös vapaa-ajan ohjelmaa! Muutoin vähäinen vapaa-aika ei olisi riittänyt itsenäiseen tutkiskeluun ja monta hienoa paikkaa olisi jäänyt näkemättä. Yhteiset illanvietot ja Mission Impossible -ryhmätehtävä antoivat myös hienon tilaisuuden tutustua muihin opiskelijoihin ja heidän taustaansa projektia ajatellen.

Seuraavana päivänä (6.9.) sekä opettajilla että opiskelijoilla oli vuorossa peruselvytys (Basic Life Suppor, BLS ) -kurssi paikallisessa sairaalassa, Centro Hospitalar de Trás-os-Montes e Alto Dourossa (CHTMAD). Osallistujat olivat etukäteen suorittaneet verkkokurssina ensiavun ja defibrillaattorin käyttöön liittyvät asiat, ja nyt oli aika soveltaa teoreettista tietoa. Kurssilla harjoittelimme peruselvytystä ja automaattisen defibrillaattorin käyttöä muutaman hengen ryhmissä (ks Kuva 3). Kurssi poikkesi joiltain osin suomalaisista käytännöistä, mutta anti oli hyvää ja ohjaajat ammattitaitoisia ja mukavia.

Opiskelijoiden blogiin kuva 3.jpg
Kuva 3. Elvytyskurssilla maallikkoelvytyksen simulointia.

Valmistautuessamme ammattilaisten simulaatioharjoituksiin, suoritimme Moodle -kurssin sisältöjä yliopistolla. Suurin osa opiskelijoista oli ajatellut, että pääsemme itse osallistumaan simulaatioihin, mutta valitettavasti pääsimme vain katsomaan, kun sairaalan lääkärit ja hoitaja harjoittelivat vaikeaa intubaatiota. Simulaatioon osallistuminen olisi ollut hieno oppimiskokemus sairaanhoitajaopiskelijoille, ja opiskelijoidemme toiminta olisi varmasti tehnyt vaikutuksen myös henkilökuntaan ja projektiin osallistuville, koska suomen sairaanhoitajakoulutus on hyvin korkeatasoista ja monipuolista.

Keskiviikkona (7.9.) opintojen ja simulaation jälkeen matkustimme Douroon ja siellä vierailimme paikallisessa viinimuseossa. Viinimuseossa oli järjestetty illallinen kaikille projektiin osallistuneille. Illallisen ohessa esitimme myös Mission Impossible -tehtävän tuotoksia. Illallinen oli upea ja ikimuistoinen huomionosoitus meitä kohtaan ja oli ilahduttavaa viettää iltaa hyvässä seurassa.

Torstaina ja perjantaina opiskelijat ja ammattilaiset pääsivät viimein kokeilemaan VR-oppimisympäristöjä (ks. Kuva 4 ja 5). Ensimmäisessä VR-ympäristössä harjoittelimme vaikeassa intuboinnissa toimimista. Simulaatiossa meitä oli yhteensä kolme osallistujaa ja pystyimme näkemään toisemme simulaatiossa avattarina, jotka muistuttivat ammattihenkilöstöä.

Virtuaalitodellisuudessa pystyimme liikkumaan huoneessa käsielein, mutta mitään hoitotyön toimintoja ei ollut mahdollista tehdä. Toisessa VR-ympäristössä pääsimme testaamaan tietouttamme hankalasta intuboinnista sekä tutustumaan tarvikekärryyn, mistä löytyy kaikki tarvittava intubointia varten. VR-ympäristöjen käytössä on huonojakin puolia, kuten kaikissa keksinnöissä, mutta ympäristöjen kehittäjät olivat tietoisia asiasta ja olivat varautuneet niihin etukäteen.

Yleisimmin esiintyvä haitta VR-ympäristöjen käytössä, on pahoinvointi ja todellisuuden hahmottamisen vaikeus, cyber sickness, mistä meitä varoitettiin ennen käyttöä. VR-ympäristöt olivat vielä hieman puutteellisia, mutta saimme suoritettua tehtävät onnistuneesti. Simulaatiot ja VR-maailma olivat opiskelijoiden näkökulmasta kivoja ja mielenkiintoisia, ja kehityksen myötä niistä saa hyviä apuvälineitä terveydenhuollon ja lääketieteen opetukseen.

Opiskelijoiden blogiin kuva 4.jpg

Kuva 4 ja 5. Katja Saukkoriipi testaamassa VR-ympäristöä.

Torstaina sairaalassa järjestettiin myös toinen samanlainen ammattilaisten simulaatioharjoitus: tällä kertaa potilaana oli lapsi. Simulaation jälkeen oli mahdollisuus jäädä tutustumaan sairaalaan lääkärin opastuksella. Opastuksen aikana oli mahdollisuus nähdä mm. akuuttihuone (ks. kuva 6), jossa simulaatio toteutettiin, lasten ja aikuisten päivystyspoli, keskola ja ambulanssi. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä, millainen portugalilainen sairaala on verrattuna suomeen. Yhtenä eroavaisuutena oli se, ettei potilaiden tietosuoja ollut niin tarkkaan vartioitu kuin Suomessa, vaan meille mm. esiteltiin potilasjärjestelmää avoimesti, missä potilaiden nimet ja muut tiedot näkyivät.

Opiskelijoiden blogiin kuva 5.jpg
Kuva 6. Akuuttihoitohuone, jossa sairaalan simulaatio järjestettiin.

Perjantaina oli projektin päätöspäivä ja aamutuntien jälkeen kokoonnuimme vielä auditorioon, jossa opettajat pitivät loppupuheenvuorot. Kävimme viikon tapahtumat yhdessä läpi ja meille jaettiin myös todistukset projektiin osallistumisesta.

Iso osa projektia oli myös palautteen antaminen, jota saimme tehdä koko viikon ajan. Jokaisen päivän päätteeksi annoimme palautteen suullisesti ja perjantaina opiskelijat antoivat vielä kirjallisen palautteen täyttämällä lomakkeen Moodlessa. Viikon aikana heräsi paljon kysymyksiä, varsinkin VR-simulaatioiden jälkeen, ja opiskelijat kokivat erittäin tärkeäksi, että heillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja antaa palautetta.

Lopuksi

Virtuaaliopetuksen tuominen hoitotyöhön ja terveydenhuoltoon on uusi ja innovatiivinen askel. Virtuaalimaailmassa hoitotyötä voidaan harjoitella turvallisesti ja monipuolisesti (esim. Kim, Choi, & Kim, 2021), useasta näkökulmasta tarkastellen. VR-ympäristöjen soveltamismahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat oppimisympäristöjen ja eri oppimistilanteiden suhteen, ja esimerkiksi taloustilanteesta riippumatta voivat opiskelijat päästä kokeilemaan uusia terveydenhuollon laitteistoja ja ympäristöjä ilman suurempia ongelmia. Etäoppiminen tuo helpotusta myös kauempana asuville, jos heille mahdollistetaan VR-ympäristön käyttö. Teknologian kehittyessä virtuaalimaailmasta tullaan saamaan hyvin realistinen toimintaympäristö opiskelijoille harjoitella esimerkiksi intubointia tai leikkaussalissa työskentelyä. Vaikka virtuaalitodellisuus ei tule korvaamaan perinteistä opetusta, luo se tulevaisuudessa opetukseen uusia mahdollisuuksia. Terveydenhuollon ja potilaiden näkökulmasta virtuaalitodellisuus voi tarjota myös potilaille sairaalassa parempaa viihtyvyyttä. VR-lasien ja virtuaalitodellisuuden aiheuttama pahoinvointi on asia, mikä voi vaikeuttaa oppimistilannetta sekä viihtyvyyttä virtuaalimaailmassa. Vaikka Cyber sickness:stä kärsiminen on yksilöllistä, opetusta suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon, että kaikki opiskelijat eivät välttämättä pysty toimimaan ympäristössä.

Lapin ammattikorkeakoulun tehtävänä projektissa on tuottaa pedagoginen käsikirja VR-ympäristöjen käyttöön ottoon ja soveltamiseen. Tätä varten jokaisen virtuaalisimulaation jälkeen pidettiin palautekeskustelua ja tehtiin kysely. Näiden kaikkien palautteiden analysointi on vielä kesken, mutta alustavien analyysien perusteella osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä harjoitteluun VR-ympäristöissä. Perinteisten, todellisessa ympäristössä järjestettävien simulaatioiden yhdistäminen verkko-oppimiseen ja VR-ympäristöihin vaikutti hyvältä ratkaisulta ammattilaisten koulutuksessa. Sen sijaan, opiskelijoiden ja ammattilaisten yhteinen oppimisympäristö on haastavaa rakentaa. Keskustelua syntyi siitä, miten oppimistavoitteet, sisältö ja ympäristöt suunniteltaisiin niin, että se tukisi kummankin kohderyhmän oppimista. Tulevaisuudessa tätä on tärkeä pohtia, mikäli erilaisia oppimisympäristöjä halutaan hyödyntää perehdytyksessä ja osaamisen kehittämisessä terveydenhuollon moniammatillisessa kontekstissa.

Kaiken kaikkiaan PrepaCareXR -projektin toteuttamaan vaihtoviikkoon osallistuminen oli hieno kokemus: vaihtoviikko tarjosi uusia kokemuksia; tutustuimme portugalilaiseen kulttuuriin ja saimme englannin kielen harjoitusta. Toisaalta uuden oppiminen hoitotyöhön liittyen oli opiskelijoiden mielestä hieman vähäisempää kuin oli odotettu. Osallistujia kohdeltiin myös erittäin hyvin ja vieraanvaraisesti. Oli mahtavaa nähdä erilaista opetuskulttuuria, ja miten hoitotyötä tehdään Portugalissa. Uudet tuttavuudet ja ystävät muista maista kruunasivat kokemuksen sekä tieto mahdollisesta jatkosta ensi keväänä jäi kutittelemaan mieleen.

Opiskelijoiden blogiin kuva 6.jpg

Kuva 7. Team Lapin AMK


Opiskelijoiden blogiin kuva 8.jpg

Kuva 8. Team PrepaCareXR

Lähteet:

Kim, K. J., Choi, M. J., & Kim, K. J. (2021, August). Effects of Nursing Simulation Using Mixed Reality: A Scoping Review. Healthcare (Basel), Vol. 9, No. 8, 947.

Lisätietoja PrepaCareXR -projektista: Home (technikum-wien.at)



Pitkäaikainen haave vaihdosta toteutui

9.5.2022



veronika 2.jpg
Halusin kertoa miten päädyin hakemaan vaihtoon, miten sain järjestettyä asiat ja millaista on olla aikuisopiskelija, joka lähti puoleksi vuodeksi tuntemattomaan.

Olen unelmoinut vaihtoon lähtemisestä 16-vuotiaasta lukiolaisesta saakka. Silloin päätin, että lähden vaihtoon jatko-opintojen aikana. Päästyäni opiskelemaan ensimmäistä AMK-tutkintoani tarkoituksenani olikin lähteä Espanjaan vaihtoon, mutta äkkillinen sairastumiseni muutti suunnitelmat. Minua motivoi opintojen suorittaminen nopeasti, jotta voisin tehdä töitä ja tienata rahaa mahdollista ulkomailla asumista varten. 

Aloittaessani toisen korkeakoulututkinnon opiskelun Lapin AMKissa, en muistanut enää unelmaani, sillä elämäni oli Suomessa.  Kuitenkin yhtenä kesäyönä 2021 mieleeni tuli, että voisin nyt lähteä opiskelemaan ulkomaille.  Otin heti yhteyttä opettajaan ja keskustelimme siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Olin varma, että haluan kokeilla siipiäni maailmalla, joten hain vaihto-ohjelmaan. Viikon kuluttua siitä sain sähköpostiviestin, että minut oli hyväksytty. Itkin onnesta.

Ei siinä sitten muuta, kun irtisanoin asuntoni, kävin läpi tavaroitani ja yritin päästä ylimääräisestä eroon, valmistelin asiakirjat, hain viisumia ja pakkasin matkalaukut siinä samalla. Viime syksy kaikkine valmisteluineen ei todellakaan ollut helppo ja pariin otteeseen tuntui, etten pystyisi siihen, mutta taistelin tahtoni läpi. Muutto maailman toiselle puolelle puoleksi vuodeksi tuntui mahdottomalta, inspiroivalta, jännittävältä ja samalla pelottavalta. Tunsin, että minun on pakko toteuttaa unelmani!

Muutin Yhdysvaltoihin missä itse asiassa olen nyt asunut muutaman kuukauden ja en ole katunut päivääkään päätöstäni. Toki asioitteni ja esimerkiksi talouden järjestäminen on vaatinut paljon. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että koululta sekä valtiolta saa rahallista avustusta ja lisäksi olin ehtinyt säästämään rahaa vaihtokokemustani varten. Vain se harmittaa, että en lähtenyt vaihtoon aikaisemmin. 

 - Veronika, liiketalouden opiskelija



Hyppy Lapin ihmemaahan

21.4.2022



Mona.jpg
”Onneksi uskalsin!”, aattelin, kun jälkeen päin mietin päätöstä hakea Rovaniemelle opiskelemaan.

Muistan miettineeni, että mikä voisi olla pahinta mitä tapahtuisi. En keksinyt mitään muuta, kuin uusia upeita mahdollisuuksia ja täällä sitä ollaan opiskelemassa sairaanhoitajaksi Rovaniemellä, 700 kilometrin päässä kotoa.

Hetkeäkään ei oo tuntunut, että muutto Rovaniemelle ois ollut huono asia. Kaupunki on iso verrattuna aikaisempaan asuinkuntaani Hollolaan. Yhteistä kuitenkin on asuminen luonnon, veen ja mettien ympäröimänä. Olo on turvallinen ja kotoisa molemmissa.

Parasta Rovaniemellä on se, että kaupunki on todella kaupunki, mutta luontoon, aivan omaan rauhaan pääsee koska vain halutessaan. Kavereitten kanssa on ihanaa lähteä notskille kuuntelemaan tulen rätinää, eväsleivät ja kaakaotermari reppuun pakattuna.Täällä laavuja löytyy tosi kivoista paikoista. Rovaniemi on muutenkin niin kaunis paikka ja aivan unelma innokkaille valokuvaajille ja retkeilijöille, niinku mulle.

Opintojen ja vapaa-ajan tasapaino on ollut tärkeä taito oppia. Koulun lisäksi on jätettävä aikaa asioille, jotka vie ajatuksia pois pänttäämisestä. Opiskelu onkin tuntunut tosi mieluisalta ja kaikki huikeat opiskelukaverit on auttanut siinä. Oon jo nyt saanut kokea monta upeaa kohtaamista ja onnellista hetkeä yhessä upeitten ihmisten kanssa, enkä kyllä vaihtaisi hetkeäkään.

Haluisin rohkasta myös muita luottamaan itteensä ja omiin taitoihinsa sekä tavottelemaan unelmiaan.

Nauttikaa lumen täyteisistä ja kirpsakoista pakkaspäivistä täällä ihmemaassa!

PS. Top 3 kivat retkipaikat Rovaniemellä

1. Kuninkaanlaavu ja tunnelmallinen tulistelu

2. Ounasvaara (Tottorakka) ja ihanat auringonlaskut

3. Vikaköngäs ja upeat kuohut

<3: Mona Heino, toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija



Kaksoisuralla

16.3.2022



kuva 1.jpg
Täällä kirjoittaa toisen vuoden liiketalouden opiskelija Lapin ammattikorkeakoulusta. Pelaan lentopalloa naisten mestaruusliigassa Woman Volleyn riveissä.

Olen kotoisin Varsinais-Suomesta Loimaalta, mutta olen ehtinyt välissä asua jo 4 vuotta Salossa ja kävinkin lukion siellä, josta valmistuin 2019. Samaisen vuoden kesän lopussa pakkasin laukkuni ja suuntasin kauas kotoa Rovaniemelle. Päätös muutosta syntyi itseasiassa helposti.

Kun nykyinen valmentajani Teemu Mäkikyrö soitti ensimmäisen kerran ja kysyin minua pelaamaan Lappiin, olin lähestulkoon heti valmis lähtemään. Päätökseeni vaikutti eniten Santasportin moitteettomat harjoitusolosuhteet sekä laajat opiskelumahdollisuudet. Yhden välivuoden jälkeen päätinkin ensin hakea opiskelemaan tradenomiksi ja sen jälkeen myös Lapin urheiluakatemiaan.

Opiskelun ja urheilun yhdistäminen ei ainakaan minulle ole ollut hirveän helppoa aikaisemmin. En käynyt urheilulukiota eivätkä opettajani aina ymmärtäneet, kun kyselin korvaavia tehtäviä pelireissujen tai maajoukkueleirien vuoksi. Nykyinen opinto-ohjaajani ymmärtää tilanteeni ja auttaa järjestelemään opiskeluideni aikataulua minulle sopivaksi. Opiskeluni etenevätkin hitaammin kuin luokkatoverillani ihan vain siksi, että tällä hetkellä fokus on lentopallossa.

Olen aina kuitenkin tietänyt, etten halua jättää opiskelua vaan yhdistää sen urheilemisen ohelle.Valitsin nimenomaan liiketalouden koulutuksen, koska sen yhdistäminen harjoittelun kanssa onnistuu hyvin.

Aivan kuin opiskelu korkeakoulussa vaatii oma-aloitteisuutta, niin vaatii myös urheiluakatemian tarjoaman tuen hyödyntäminen omatoimisuutta. Itse olen saanut urheiluakatemian kautta paljon tukea näiden vuosien aikana. Suurimman hyödyn olen itse saanut psyykkisestä valmennuksesta, josta olenkin todella kiitollinen. Lisäksi paikat ovat pysyneet kunnossa, kun käytössäni on ollut fysioterapeutti, hieroja sekä kylpylän kylmäkuuma allas ja kaikki vielä saman katon alla Santasportilta! Lisäksi isona plussana saman katon alta löytyy myös opiskelijaravintola, josta saa lounasta sekä päivällistä, joten ainakin oma arkeni on helpottunut vielä sitäkin myötä. Itselleni Rovaniemi paikkakuntana on ollut myös oikea valinta lentopallon ja opiskelun ulkopuolella. Nautin kävelyistä luonnossa sekä mielestäni täällä on sopivasti kaikkea ajanvietettä.

Voinkin siis suositella Rovaniemeä sekä Lapin ammattikorkeakoulua jokaiselle. Täällä urheilijalle mahdollistetaan hyvät olosuhteet kehittyä eteenpäin ja urheilijoista pidetään huolta.Vinkki tuleville urheiluakatemia opiskelijoille! Kysykää rohkeasti, mikäli jokin asia on epäselvää, olkaa myös oma-aloitteisia ja puhukaa jo ennen opintojen aloittamista opintojen jaksottamisesta.

- Saana Lindgren

Kuva: WoVo. 



Muutto Rovaniemelle ja uudet opiskelukaverit

9.3.2022



Iida.jpg
Pääsykoekevät, tulosten jännittäminen ja opiskelupaikan vastaanottaminen, muutto 600 kilometrin päähän lapsuudenkodista, ensimmäinen oma koti, täysin tuntematon uusi kotikaupunki, uudet ystävät, korkeakouluopinnot sekä valmentamisen aloittaminen uudessa seurassa. Aikamoinen vuosi 2021!

Itse muutto ei minua hirveästi jännittänyt, tiesin että tulen pärjäämään. Sen sijaan minua jännitti hirveästi, saanko uusia ystäviä ja pääsenkö ns. sisälle porukkaan. Olen aina ollut sosiaalinen, tullut hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja viihtynyt ihmisten seurassa, mutta silti tämä tilanne jännitti hirveästi. Onneksi tämä pelko oli täysin turha. Heti ensimmäisenä päivänä kun kokoonnuimme lähiopiskelijoiden porukalla tiesin, että en tule olemaan yksin. Vaikka olemmekin kaikki vähän erilaisia ihmisiä, on meillä kuitenkin yhteiset mielenkiinnon kohteet, jotka yhdistävät meitä. Ensimmäisten päivien aikana meillä oli paljon yhteistä toimintaa, kiitos tuutoreiden, ja näin ryhmäytyminen sai vahvan pohjan heti alussa. Minusta tuntuu, että olisimme tunteneet paljon pidempään kuin mitä olemme oikeasti toisemme tunteneet. Lähiopiskelijoiden pienestä, noin 15 opiskelijan kokoisesta, ryhmästä johtuen meillä on pieni, tiivis ja yhtenäinen porukka, koska olemme ehtineet tutustua hyvin.

Kuten aiemmin mainitsinkin, pieni osa meistä liikunnanohjaajaopiskelijoista suorittaa opintoja lähiopiskelijoina Rovaniemellä, mutta suurin osa luokkakavereistamme opiskelee etänä ympäri Suomea. Heistä suurin osa suorittaa opintoja töiden ohella. Mielestäni on mahtavaa, että meillä Lapin ammattikorkeakoulussa on mahdollisuus suorittaa liikunnanohjaajaopintoja monimuotona. Tämä mahdollistaa opiskelut melkein missä vain elämäntilanteessa ja paikassa. Siitä huolimatta eiköhän me tässä kolmen ja puolen vuoden aikana ehditä hioutua yhtenäiseksi luokaksi.

Monimuoto-opinnot meidän liikunnanohjaajaopiskelijoiden osalta tarkoittaa sitä, että ennen jokaista opintojaksoa meidän on mahdollista valita, suoritammeko etänä vai paikan päällä Rovaniemellä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi pidemmät reissut lapsuudenkoteihin ja pandemiatilanteen helpottuessa myös ulkomaille. Itse työskentelen tällä hetkellä opintojen ohella sekä uintivalmentajana että asiakaspalvelutehtävissä. Töiden ja opintojen yhdistäminen on onnistunut hyvin ja olenkin ehtinyt tehdä kaiken ajallaan, ovathan opinnot minun ensisijainen prioriteettini.

Vapaa-ajalla siis valmennan uimareita, käyn töissä, urheilen ja vietän aikaa uusien ystävieni kanssa. Tänä vuonna on ollut myös mahdollista järjestää opiskelijatapahtumia, joissa näkee muitakin kuin oman luokan opiskelijoita. Vaikka suurin osa opinnoistamme on ollut verkossa, näemme useamman kerran viikossa, sillä käymme usein yhdessä syömässä opiskelijalounasta ja teemme koulutehtäviä porukassa, erityisesti ryhmätöitä. Minulle on tärkeää, että elämässäni on muutakin kuin koulu ja työt, ja olen iloinen, että olen ehtinyt tehdä muitakin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Tällä hetkellä tuntuu, että opiskelen oikeaa alaa ja olen löytänyt oman juttuni. Mieli voi toki tässä opintojen edetessä muuttuakin, mutta juuri nyt kaikki tuntuu hyvältä. Olen jo pitkään tiennyt, että liikunta-ala on minua varten ja tulevaisuudessa haluaisin työskennellä sen parissa mahdollisimman monipuolisesti, erityisesti valmentaminen on lähellä sydäntäni.

Iida Hannus, ensimmäisen vuoden liikunnanohjaajaopiskelija 



Verkko-opinnot mahdollistavat asumisen ja työskentelyn ulkomailla

23.2.2022



Elina blogikuva muokattu.jpeg
Kun viime kesänä sain tietää koulupaikasta, valtasi niin ilon, kuin jännityksen tunteet mieleni.

Asun tällä hetkellä Australiassa ja ainoa syy miksi Suomeen olisin halunnut, oli korkeakoulun aloittaminen. Yhteishaun aikana mietin: voisipa tutkinnon suorittaa verkossa. Sitten oikeastaan puolivahingossa löysinkin Opintopolusta tiedon, että Lapin AMKissa on mahdollista suorittaa koko tradenomin tutkinto verkossa. Olin jo aiemmin miettinyt, että juuri tradenomin opinnot voisi olla oma juttu, sillä opiskelen samaa alaa jo Australiassa.  Australian tiukat koronarajoitukset eivät olisi mahdollistaneet matkustamista opintojen vuoksi, joten päädyin ottamaan opiskelupaikan Tornion kampuksen verkko-opiskelijana vastaan erittäin innostuneena!

Lapin AMKista minulla on vain hyvää sanottavaa. Heti aluksi meille järjestettiin ryhmäytymisohjelmaa niin Tornion kampuksen opettajien kuin tuutoreidenkin toimesta. Minua mietitytti, että mitenköhän verkon välityksellä saisi opiskelukavereita, mutta nyt olenkin saanut mukavasti uusia kavereita erilaisten ryhmätehtävien kautta.

Ryhmätehtävissä usein kokoonnumme esimerkiksi Teamsin välityksellä vaihtamaan kuulumisia sekä jakamaan erilaisia työtehtäviä ryhmän kesken. Tämän lisäksi ainakin meidän ryhmämme kanssa meillä on myös Whatsapp-ryhmä, jossa aktiivisesti jutellaan erilaisista koulutehtävistä, jonka koen tärkeäksi tueksi opintoihini. On mukavaa, kun on saman henkisiä ihmisiä ympärillä, mutta meillä jokaisella on erilaisia näkökulmia ja urakokemuksia. Tähän mennessä olemme päässeet niin liiketoimintaosaamisen kuin esimerkiksi juridiikan alkeiden pariin. Omana suosikkina tähän mennessä on ollut liiketalouden perusteet. Meidän opintomme koostuvat yhteisistä AC-tunneista, joita on kahdesti viikossa. Itse katson luennot aina myöhemmin aikaeron vuoksi, joten sanoisinkin, että ajankäytön hallinta ja oma aktiivisuus on erittäin tärkeää verkko-opinnoissa. AC-luentojen lisäksi teemme aikataulujen mukaisesti itsenäisiä tehtäviä, joita koen, että on ollut sopivissa määrin tähän mennessä.  Suoritamme kurssit opetussuunnitelman mukaisessa järjestyksessä ja olemme itse vastuussa opintojen edistymisestä aikataulussa. 

Innolla odotan jo, mitä kaikkea on vielä edessä! Henkilökohtaisesti odotan innolla harjoittelua sekä mahdollista vaihto-opiskelua. Odotan myös suuntautuvia opintoja. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi työskennellä mahdollisesti urheilun tai sosiaalisen median parissa. Parastahan olisi, kun voisi yhdistää nämä molemmat. Tällä hetkellä toimin Lapin AMKin opiskelijasomettajana, jonka koen olevan positiivinen kokemus tulevien urasuunnitelmieni näkökulmasta. Australiaan muuttamisen myötä olen alkanut miettimään kansainvälistä uraa yhä enemmän ja olenkin aika varma, että sillä tielle päädyn.

Suosittelisin verkko-opintoja kaikille, jotka koette olevanne hyviä aikatauluttamaan elämäänne. Verkko-opinnot mahdollistavat minulle työn teon samalla, kun suoritan tutkintoa. Henkilökohtaisesti olen ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka kivaa onkaan opiskella kokonaan verkossa. Itselläni on työn ja tradenomin tutkinnon lisäksi toinen tutkinto käynnissä Australiasta, mutta kyllä sitä aikaa riittää, kun oman ajankäytön suunnittelee hyvin!

- Elina Rinkinen, tradenomiopiskelija



Etäopintojen haasteet ja mahdollisuudet

18.2.2022



Opiskelen toista vuotta geronomiksi Lapin AMKissa (monimuoto) ja lähes koko tämän ajan ryhmämme on opiskellut etänä, koska korona.

Tähän astisiin opintoihin on onneksi kuulunut myös pari Training Campia Kemin kampuksella eli harjoitteluun valmistavaa opetusta. Onneksi siksi, koska harjoittelussa vaadittavia asioita ei voi oppia samalla tavalla teoriassa kuin käytännössä. Olen onnellinen myös sen takia, koska viimeinkin näin livenä lähes kaikki opiskelukaverit, jotka taivaltavat yhteistä polkua pitkin kohti geronomin ammattia. Miten ihanaa olikaan, kun sai AC-luokasta tutuille äänille kasvot, juttua riitti ja olipa myös mahtavaa käydä kampuksella lounaalla porukassa!Yhdessä myös pähkäiltiin, missä tilassa seuraava opetus tapahtuukaan ja muisteltiin heidän kanssa, jotka olivat käyneet tekemässä kesällä pääsykokeen samoissa tiloissa. Pienellä porukalla varattiin myös mökki Kemistä noiden päivien ajaksi, se tuntui lähes lomalta vaikka opiskelua päivien aikana olikin.

Tiesinhän minä jo monimuotokoulutukseen hakeutuessani että opiskelu on suurimmaksi osaksi etänä, lähiopetuspäiviä tulisi olemaan ehkä 3-5 kuukaudessa. Kun opintojen alkaessa kuitenkin kerrottiin opetuksen olevan vallitsevan tilanteen vuoksi kokonaan etänä vähintään syksyn ajan, mieleeni tuli väkiselläkin opinko tarpeeksi tällä tavalla? Pysynkö mukana? Mutta hei, kaikki muutkin kurssilaiset olivat samassa veneessä. Tiivistä itsenäistä opiskelua sekä ryhmätöitä.

Salaa aloin olla hieman mielissäänkin siitä, ettei tarvinnut lähteä aikaisin aamulla ajamaan Tyrnävältä Kemiin saakka. Meitä opiskelijoita on ympäri Suomea ja osalla on paljon pitempikin matka kampukselle. Etäopiskelun ihanuutta on myös se, kun voi aamulla rauhassa hörpätä kahvin ja syödä aamupalan tietokoneen avautumista odotellessa. Aluksi jännitti olla äänessä tunnilla, sekin on helpottanut opintojen edetessä ja ryhmän tultua tutummaksi. On ollut myös mukavaa, kun opettaja on pitänyt kameraa päällä puhuessaan. Siitä on välittynyt henkilökohtaisempi fiilis, vähän kuin olisi oikeassa luokkahuoneessa. Mikäli on iskenyt flunssa, vilttiin kääriytyneenä on ollut lähes nautinnollista seurata luentoja. Toista se olisi istua autossa eikä flunssassa tietenkään tulisi edes lähdettyä kampukselle.

Onhan pitkät koulupäivät toki välillä puuduttavia, kun koneen ääressä joutuu istumaan monta tuntia, mutta itselleni ainakin on muodostunut tavaksi venytellä tai tehdä pientä taukojumppaa. Huikeaa on sekin, että ehtii ruokatunnilla vaikkapa sauvakävelemään läheiseen metsään. Usein olen lenkin tehnyt kesken koulupäivän. Virikettä luentopäiviin saa myös tuijottelemalla läheistä peltomaisemaa ikkunasta.

Johanna 2.jpeg

Vaikka etäopiskelussa on paljon hyviä puolia, toivoisin koronan hellittävän niin että saisimme enemmän lähiopetusta vuodelle 2022. Ihminen tarvitsee ihmistä, livenä.

- Johanna Ylilehto, geronomiopiskelija



Uusi suunta elämälle Lapissa

9.2.2022



Hei, olen Pauliina, kolmannen vuoden restonomiopiskelija. Muutin Lappiin poikaystäväni perässä joulukuussa 2019 ja restonomiopinnot aloitin tammikuussa 2020. Tämä talvi tulee olemaan siis kolmas talveni Lapin ihmemaassa.

Lappi oli minulle aivan tuntematon paikka ennestään, olin käynyt täällä nopeasti kaksi kertaa ennen muuttoani. Lappi on ollut kaikkea sitä mitä etukäteen ajattelinkin sen olevan, mutta toisaalta se on yllättänyt monella tavalla positiivisesti.

pauliina 2.jpg

Ehdin aloittaa opinnot pari kuukautta ennen kuin pandemia iski, ja vaikka opiskelenkin monimuotototeutuksessa, on pandemia vaikuttanut myös minun opintoihini. Monimuoto-opinnoissa lähipäiviä on vaihdellen, minun ryhmälläni niitä on muutamia joka lukukausi. Meidän ryhmällämme ehti olemaan kaksi lähipäivää, jonka jälkeen lähipäivät muuttuivat etäopinnoiksi. Tämä harmitti aluksi paljon, sillä en tuntenut oikeastaan ketään Lapista, ja odotin innolla niitä muutamia lähipäiviä.

Monimuoto-opinnot sopivat minulle hyvin työn ohella suoritettaviksi, koska opiskelua pystyy aikatauluttamaan paremmin itselle sopivaksi. Toisaalta tunnen, että verkko- ja monimuoto-opinnoissa vastuuta on myös enemmän, koska täytyy osata ohjata itseään ja olla muutenkin hyvin oma-aloitteinen. Joustavat opinnot ovat kuitenkin mahdollistaneet minulle työskentelyn opintojen ohessa ja olenkin työskennellyt opintojen aikana ensin kaupallisella alalla ja nyt hotellissa. Matkailualan opinnoistani on ollut jo nyt hyötyä työssäni, mutta myös koulutehtävät avautuvat paremmin, kun on konkreettinen pohja, johon verrata käsiteltyä asiaa.

 

pauliina 1.jpg

Elämä Lapissa on ollut mullistavaa; olen oppinut itsestäni niin paljon asioita, kun on ollut pakko hidastaa tahtia. Etelässä kaupungin kiireessä en koskaan halunnut ottaa aikaa itsetutkiskelulle, mutta nyt sille on ollut aikaa. On täytynyt oikeasti pohtia mitä elämältään haluaa ja se on ajoittain ollut aika rankkaa. Onneksi oma suunta alkaa hahmottumaan ja Lappi tuntuu nykyään jo kodilta. Olen monesti miettinyt, että onneksi uskalsin lähteä kokeilemaan, millaista elämä täällä on. Jos Lapissa asuminen kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan, koska täältä pääsee aina pois, mutta jos tänne ei koskaan rohkene tulemaan, voi monta mieletöntä juttua jäädä kokematta!

- Pauliina, restonomiopiskelija



Edellinen 1 2 3 4 5Seuraava