HM Tarja Tammia on Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmän osaamispäällikkö.
Elämme maailmassa, jossa kisaamme opiskelijoidemme ajankäytöstä muiden tarpeiden ja toiveiden kanssa. Opiskelijan vapaa-ajan vieton tarpeet, perhe-elämä sekä työssä käyminen kilpailevat opiskeluun käytettävän ajan kanssa. Tämä on haaste meille oppilaitoksen edustajille.
Meillä on toiveet ja jopa paineet nopeuttaa ja joustavoittaa opintojen suorittamista opiskelijatasolla. Oppilaitoksille ja korkeakouluille määritellyt rahoitusindikaattorit eivät ole tässä vähäinen tekijä, koska opintojen hyvä läpäisyprosentti on merkityksellinen keino varmistaa tulorahoitusta oppilaitoksille ja niiden koulutuksille.
Oppilaitoksen sisällä meidän on hyvä pohtia, olisiko meillä tarvetta päivittää käytänteitämme, joilla tuetaan yhä vahvemmin opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa opintojaan joustavasti. Onko meidän syytä pohtia myös, onko ohjausprosesseissamme kehitettävää rakentaen ohjaustyötä yhä vahvemmin ennakoivaan ja tukevaan suuntaan opiskelijan oppimispolun aikana?
Opinnollistamisen mahdollisuudet
Lapin ammattikorkeakoulun restonomikoulutuksessa on käynnistynyt kokeilu, jossa opiskelijat suorittavat opintoja oppimisympäristönään oma työpaikka.
Opiskelijoista on muodostettu oma opiskeluryhmä. Heillä kaikilla on taustallaan yhteinen työnantaja. Prosessissa opiskelijan opinnot opinnollistetaan lukukausitasolla omaan työhön, ja opintojen aikana tavoiteltavia osaamistavoitteita opitaan työhön sidottavien tehtävien ja projektien kautta.
Opinnollistamisessa opiskelijan oppimispolku rakentuu aikaisemmin hankitun osaamisen sekä aikaisempien opintojen pohjalle. Opinnollistamisen malli sopii hyvin työvoimavaltaiselle alalle, jota matkailu edustaa. Alalla on tänä päivänä valtaisa määrä kehittämistarpeita, jotka soveltuvat hyvin haasteeksi ja tehtäväksi alan korkeakouluopiskelijalle.
Työn opinnollistamisesta; katso myös Helena Kangastien blogikirjoitus Voiko työtä opinnollistaa? – Kokeiluja Lapin AMKista
23.2.2017
Uudenmuotoiset opiskeluväylät
Prosessin suunnitteluvaiheessa olemme ideoineet samanaikaisesti uudenlaista, monimuotoista restonomikoulutusta, jossa ohjausprosessit muodostaisivat koulutuksen punaisen langan. Lähtökohtana olisi koulutuskokonaisuus, joka rakentuu olemassa olevan osaamisperustaisen opetussuunnitelman pohjalle.
Tulevaisuuden restonomikoulutuksessa monimuotototeutuksen lukukausitason laajat opintokokonaisuudet muodostaisivat perustan. Opiskelijan teoreettista tietopohjaa vahvistettaisiin tarjottavien yhteisten moduulien muodossa. Opiskelijalla olisi opintojen edistyessä mahdollisuus itse valita, missä muodoin hän opintojaan suorittaa, ja hän voisi vaihdella opiskelutapaa opintojen aikana.
Opintotarjottimella olisi esimerkiksi erilaisia toteutusmuotoja eli verkkototeutuksia, intensiivitoteutuksia ja opinnollistamisen polkuja. Opiskelija voisi omien tarpeidensa mukaan suorittaa opintojaan eri toteutusmuodoissa, ja myös vaihdellen toteutustavasta toiseen. Ja toteutustavasta riippumatta opiskelijoilla olisi opintojen aikana myös koulutuksen kaikille opiskelijoille suunnattuja yhteisiä toteutuksia.
Opintoja opiskelijoiden tarpeisiin
Näin romuttaisimme osin nykyistä käytännettä, jossa opiskelija suorittaa opintojaan joko monimuoto-opintojen tai päivätoteutuksen parissa.
Kuten tiedämme, nykyinen käytänne on varsin jäykkä. Opiskelijan arjessa on varsin haasteellista suorittaa opintoja vaihtelemalla päiväopintoinnoista monimuotoon ja päinvastoin. Tämä vaatii onnistuakseen opiskelijalta poikkeuksellista aktiivisuutta.
Tulevaisuuden mallissa opintoja voitaisiin tarjota esimerkiksi kolmella eri toteutustavalla, jotka olisivat tarjolla ja mahdollisuutena kaikille opiskelijoille riippumatta heidän statuksestaan. Mahdollisuudet olisivat tarjolla kaikille opiskelijoille - niin normaalin yhteishaun kautta tulleille kuin avoimen ja erillishaun kautta tulleille unohtamatta erilaisia väyläopiskelijoita.
Tavoitteena olisi kokonaisuus, jossa opiskelijan oppimisprosessissa joustavat ratkaisut mahdollistettaisiin, ja tätä tukisi ohjaustyö eri muodoissaan. Liekö tämä idealismia vai tulevaisuuden realismia?
Tätä kirjoittaessani tämä on siis vielä pohdintaa. Olisiko tässä pohjaa kokeiluun, jossa haemme opiskelumuotoihin joustavuutta vahvistaen samalla ohjaus- ja tukiprosessejamme? Tämä toki edellyttäisi muutoksia myös opetuksen suunnitteluprosesseihin, jolloin opetuksen suunnittelu etenisi vahvasti pedagogiikkaan ja toteutustapaan pohjaten.
Maailma muuttuu, ja tässä muutoksessa meidän oppilaitoksien edustajien on osaltamme muokattava palveluitamme tulevaisuuden opiskelijoiden tarpeisiin.