TaM Anitra Arkko-Saukkonen on lehtori ja OurStories-hankkeen asiantuntija Lapin AMKin Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla.
Tarinallistaminen? Miten havainto ja kokemus muuttuu tarinalliseksi kuvaksi? Revontultentie johdatti Lapin ammattikorkeakoulun (AMK) kuvataiteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaryhmän tarinoiden äärelle yhteistyössä Our Stories-hankkeen kanssa.
Revontultentie yhdistää Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat, joihin on kiinnittynyt tietoisuus yhteisistä juurista ja identiteetistä. Yhteinen kulttuuri ja historia heijastuvat alueiden tarinoista, joita kerätään Our Stories-hankkeen aikana. Tarinoiden avulla tuodaan reittiä näkyväksi sekä paikallisille että matkailijoille.
Kuva 1. Skibotnin ranta oli Revontultentien reissun tarinallinen huippukohta.
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö linkittyy Lapin AMKin opetukseen eri muodoin. Nyt tarinallistaminen oli sidos, jossa opiskelijoiden tehtäväksi tuli etsien, tutkien, katsoen, kuunnellen havainnoiden ja kokien hakea tarinaideoita. Tarinoista luodaan visuaalinen kuva, teos, joka kertoo itsessään tarinan Revontultentiestä.
Matkan tarinallisuus
Matka taittui Torniosta Revontultentietä pitkin Aavasaksan ”keisarinportaiden” ja huikaisevien maisemien kautta kohti pohjoista. Napapiiri ylitettiin Ruotsin puolella. Tornion ja Muonionjoen risteyskohta näytti jo suuntaa jäämerta kohti. Siinä oli hyvä tehdä visuaalisia muistiinpanoja.
Joppausta opittiin ymmärtämään paremmin Pellon rajanylityksen yhteydessä. Laestadiuksen vaikutukset papin tehtävän lisäksi luonnontieteilijänä, La Recherche -retkikunnan matkaoppaana tulivat myös tutuksi. Laestadiuksen mökki Karesuannossa ja kertomus konkretisoivat opiskelijoille ajan hengen ja vaikutukset.
Kuva 2.
Matka jatku Äijäkoskelle, jossa luonnosteltiin kosken kuohuja Biardin tapaan, mutta omin tulkinnoin. Lapin myytit aina staaloista, veden syvyyksissä elävään näkkiin antoivat uutta mystisempää ajatuspintaa tarinallisuuteen.
Lapin reservaatin raja, jos siksi tulkitaan Pakasjoki, alkoi osoittaa erämaanseudun karua upeutta niille opiskelijoille, jotka ensimmäistä kertaa näin pohjoiseen olivat saapuneet kameroiden, piirrustuslehtiöiden ja kynien kanssa. Sieltä löytyi taltioitavaa, minne vain katseensa käänsi. Järämä kertoi omaa tarinaansa jokaisen askeleen myötä linnoitusalueen mutkittelevissa juoksuhaudoissa.
Kuva 3. Tehokasta ajankäyttöä kohteiden välillä. Henri Hagman kävi luonnoksia läpi matkalla antaen samalla prosessin aikaista kommentointia ja arviointia.
Minä ja pohjoinen kuva
Arktinen maa toi uuden tarkastelukulman siihen mitä pohjoisuus, etäisyys ja luonnon vaativuus on. Miten ihminen on osana sitä? Miten on eletty ja selvitty silloin ja nyt?
Kohdattiin kunnioittaen Saana ja ihmeteltiin Parasta. Korkein kohta, minne autolla Suomen maassa pääsee, nousi aina 542 metriä merenpinnan yläpuolelle Kilpisjärven reunamilla. Suomen raja ylittyi vaihtuen Norjan jylhyyteen.
Maisema imi nopeasti mukaansa, ja jännitti, miten kaiken ehtisi tallentamaan mieleen ja kuviksi. Tien laskeutuessa aina vain alaspäin kohti Jäämeren rantaa ryhtyi mielikuvitus vauhdikkaaseen kilpajuoksuun järjen kanssa. Mitä kertomuksia nämä vuorenseinämät kertovat?
Dramaturginen käännekohta
Lopulta tarinamatkamme huippukohta saavutettiin Jäämeren rannalla valojen ja varjojen leikitellessä vuorten huippujen ja notkojen lomassa. Opiskelijoiden silmät ahmivat samalla kun kamerat räpsyivät, kynät, paperinpinnat täyttyivät kuvilla, muistiinpanoilla ja ideoilla siitä mikä voisi olla se lopullinen tarina, jonka kertoa tarinakuvassa.
Kuva 4. Havainnosta kuvaksi -oppimisteeman kautta harjaannutettiin kuvallisia taitoja ja työstettiin visuaalisia muistiinpanoja.
Tarinoita kumpuaa ajatuksina jokien virroista, tunturien huipuista, maaperästä, ikiaikaisista vuortenseinämistä, myyttisten hahmojen ja todellisten henkilöiden, havaintojen, omien kokemusten, ainutlaatuisten kohtaamisten ja suorastaan mykistävän ruskan väreillä maalattujen maiseman kautta.
Our Stories-hanke julkaisee kerätyt tarinat verkkosivuillaan http://ourstories.info.
Käänteinen oppiminen uudessa pedagogisessa mallissa
Opintoretkemme ja Our Stories-hankkeen tarinallistamisen matka eteni myös itsessään tarinan muodossa toteuttaen samalla Lapin AMKin uutta pedagogista mallia, jossa käänteinen oppiminen yhdessä prosessinaikaisen arvioinnin kanssa muodostaa kehyksen tekemiselle. Ohjaavat opettajat Henri Hagman, Panu Pohjola sekä minä tuimme oppimisen prosessia matkalla sekä sisällöllisesti että teknisesti.
Tarinaksi luotu matka johdatti etenemistä, jossa lähtölaukauksen ja mukaansa tempaavan koukun jälkeen edettiin kohti huippukohtaa ja käännettä aina loppuratkaisuun asti. Matkan eri kohteet oli asetettu dramaturgisesti oikeisiin kohtiin ajankulumisen näkökulmasta. Käännekohta tuli, kun matkasta oli tehty kaksi kolmannesta, Jäämeren rannalla Norjan upeissa maisemissa. Dramaturgisesti juuri oikeassa paikassa.
Kuva 5. Aavasaksalla aamun sumussa kuultiin tarinoita Lapin vetovoimasta.
Panu Pohjola ”tarinan kertojana” sekä ohjaavana opettajana kuljetti opiskelijoiden ajatuksia eri tilanteisiin matkakohteissa. Hän avasi ajattelua pohjoisen elinolojen, ihmisten, historian, uskomusten ja myyttisten tarinoiden, luonnon keskeisen paikkojen kautta, samoin kuin käytettävä lähdemateriaali ja muu kuultu sisältö.
Opiskelijoiden oli luotava montaasina itse itselleen tarinan näkökulma ja yhdistettävä havaitsemiaan asioita omaksi tarinaksi, itse löydetyksi näkökulmaksi. Päähenkilö kokee dramaturgisessa tarinassa muutoksen. Samoin toivomme opiskelijan kokevan muutoksen ja matkan aikana syntyneen kokemuksen myötä ymmärtävän ympärillä olevaa ja itseään paremmin: Mikä on minun tarinani näkökulma, jonka kerron Revontultentiestä?
Kuva 6. Jani Laurila luonnostelemassa Aavasaksalla.
Minä pohjoinen kuva ja Revontultentien tarinallistaminen sisälsi seuraavat pedagogiset järjestelyt ja osaamisen tasot:
• Havainnon teko ja saattaminen kuvaksi
• Tarina, rakenne ja tarinan tuottaminen
• Lapin historia, elinkeinot ja yhteydet rajanaapureihin
• Lapin luonnonolojen älykäs käyttö historiallisessa- ja nykyhetkessä sekä omassa työssä
• Oman osaamisen tuotteistaminen
• Alueen kehittäminen, asiakasyhteistyö OurStories-hankkeen kanssa
• Etäisyyksien hallinnan merkitys
• Turvallisuusosaaminen
• Digitaalisen valokuvakameran käyttö
• Käyttökuvan ja taidekuvan erot
• Piirustus
• Väri, valööri, rytmi, viiva, sommittelu
Kuva 7. Valokuvien ja piirustusten keinoin taltioitiin omia havaintoja ja kokemuksia matkan aikana.