kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista / Pandemia muutti liiketoiminnan YAMK-opiskelijoiden kuvaa tulevaisuuden työelämästä

Pandemia muutti liiketoiminnan YAMK-opiskelijoiden kuvaa tulevaisuuden työelämästä

9.2.2021



Jari Sarjan kasvokuva.
FT Jari Sarja työskentelee yliopettajana Lapin ammattikorkeakoulun Master Schoolissa.

Olemme toteuttaneet liiketoimintaosaamisen johtamisen YAMK-koulutusohjelmassa työelämän tulevaisuuden visiointiin liittyvän skenaarioharjoitustyön kahtena syksynä peräkkäin vuosina 2019 ja 2020 loka-marraskuun taitteessa. Viimeisimmän toteutuksen harjoituksen purkutilaisuudessa havaittiin niin selkeä ilmiö opiskelijoiden tulevaisuuden työelämän kuvan muuttumisesta yhden vuoden aikana, että asiaa oli pakko tutkia hieman tarkemmin. Edellisenä vuonna [2019] opiskelijoilla oli tasaisesti useita erilaisia näkemyksiä suomalaisesta työelämästä vuonna 2040, kun taas jälkimmäisessä purkutilaisuudessa [2020] 92 % opiskelijoista näki tulevaisuuden työelämäskenaarion täsmälleen samanlaisena.

Vaikka kyseessä on vain harjoitustyö, voidaan opiskelijoiden vastauksia pitää tutkimuksellisesti suhteellisen (samassa suhteessa kuin laadullisessa tutkimuksessa yleensäkin) luotettavina. Tulkinnan luotettavuutta tukee kaksi erillistä seikkaa:

1) opiskelijat eivät voineet päästää täysin ”mielikuvitustaan laukalle”, vaan analysoivat skenaariovaihtoehtoja, jotka tulivat annettuina Sitran rahoittamasta Demos Helsinki oy:n (2017) laatimasta työn tulevaisuuden tutkimuksesta.

2) Opiskelijat työskentelivät ryhmissä, ja ryhmän jäsenet pystyivät keskustelemaan vain sisäisesti, mutta eivät muiden ryhmien jäsenten kanssa.

Tämä kirjoitus etenee seuraavasti. Ensiksi esitellään tiivistetysti Demos Helsingin (2017) laatimat työelämäskenaariot vuodelle 2040. Sen jälkeen kuvataan opiskelijoiden skenaarioiden analysoinnin tuloksia. Tässä esitellään tarkemmin sekä vuosien 2019 ja 2020 analyysien eroja, että vuoden 2020 analyysien keskinäistä homogeenisuutta. Lopuksi pohditaan, miksi opiskelijoiden näkemykset olivat muuttuneet niin merkittävästi vuoden aikana, sekä pandemian merkitystä työelämän ja sen tulevaisuuden kuvan muuttumisessa.

Kolme työelämäskenaariota

Demos Helsinki (2020) on eri alojen asiantuntijoista koostuva tulevaisuuden tutkimukseen erikoistunut ajatushautomo. Demos Helsingin (2017, 4, 12) laatimat työelämäskenaariot perustuvat suurelta osin asiantuntijatyöpajoihin, joihin on osallistunut reilut 40 asiantuntijaa julkiselta sektorilta, ammattiyhdistysliikkeistä, akatemiasta ja yritysmaailmasta. Työpajojen tueksi näkemyksiä on haettu myös tutkimuksellisilla aineistonkeruumenetelmillä, kuten kirjallisuuskatsauksilla, asiantuntijahaastatteluilla ja skenaariomenetelmillä.

Alkuperäisessä julkaisussa skenaarioita on kuvattu reilun 60 sivun mittaisesti, eivätkä kuvaukset noudattele kaikilta osin samaa kaavaa [eri skenaarioiden välillä]. Tämä tekee niiden vertailun hieman haasteelliseksi. Tässä kirjoituksessa asia ratkaistiin siten, että muutama alkuperäisessä tekstissä esiintyvä vertailukelpoinen attribuutti koodattiin uudelleen yhteneväiseksi käsitteeksi (kts. Taulukko 1.). Tällä asia saatiin myös tiivistettyä siihen viitekehykseen, mikä on oleellista tämän kirjoituksen näkökulmassa.

Tekijät kutsuvat ensimmäistä skenaariota nimellä ”kunnialliset puurtajat” (josta tässä tekstissä käytämme nimitystä skenaario 1). Esitetyistä skenaarioista skenaario 1 on lähimpänä tämän päivän työelämää, joskin erojakin löytyy. Ihmisillä on pääasiassa yksi työsuhde, josta he saavat toimeentulonsa, työ on keskimääräisesti samankaltaista ja tasaisesti kuormittavaa, ja työaika täyttää suuren osan arkiajasta. Kuten tänä päivänäkin, työnantajaorganisaatiot ostavat työntekijän aikaa työsuoritteen tekemiseksi, ja tänä aikana työnantajalla on direktio-oikeus työntekijään. Työllisyys nähdään verrattain korkeana ja työnantajaorganisaatioiden malli eroaa ratkaisevasti nykyisestä.

Skenaariossa työnantajayritykset tasapainottavat työn kysyntää, kausivaihteluita, osaamistarpeita ja asiantuntijuutta vuokraamalla työntekijöitään myös muiden organisaatioiden käyttöön. Tällä tavalla organisaatiot ikään kuin ratkaisevat tänä päivänä yhteiskunnan hoidettavana olevaa tehtävää, ja hyötyvät siitä myös itse. Tasausmekanismi tasoittaa tuloeroja, ja niiden kasvu on hidasta.

Toista skenaariota kutsutaan ”taipuisiksi tekijätyypeiksi” (tässä skenaario 2). Työnkuva on pirstaleinen ja ihmisten toimeentulo muodostuu useista eri lähteistä. Sekä työnkuva että kuormitus ovat epätasaista, ja myös jokseenkin ennakoimatonta. Työnantajaorganisaatiot eivät osta enää työaikaa, vaan vain ja ainoastaan työn lopputuloksen. Työntekijät verkostoituvat keskenään(kin), ja käyttävät verkostojaan työproduktioiden etsimiseen ja toteuttamiseen yhteistyönä. Samalla työproduktioista joudutaan myös kilpailemaan. Tämän hyvin kompleksisen ja koko ajan muuttuvan toimintaympäristön nähdään myös vähentävän käytettyä työaikaa, kasvattavan tuloeroja sekä heikentävän ja heiluttavan nopeasti työllisyysastetta.

Kolmas skenaario on nimeltään ”taikurien talous” (skenaario 3). Tässä skenaariossa on paljon samoja vertailuattribuutteja kahdesta ensimmäisestä skenaariosta, mutta sitä ei voi kuvata millään muotoa niiden välimuodoksi. Nykyhetkeen verrattuna se on henkisesti lähempänä toista kuin ensimmäistä skenaariota. Suurin ero tulee siitä, että kolmannen skenaarion lähtökohdassa on tunnistettu ja hyväksytty se tosiasia, että vain pieni osa ihmisistä tuottaa talouskasvun, jolla rahoitetaan julkiset palvelut ja suurelta osin loppujen ihmisten eli nettosaajien työt. Tulot tulevat tässäkin mallissa useista eri lähteistä ja työnantajaorganisaatiot ostavat työn tulosta työajan sijaan.

Taulukko 1. Skenaarioiden vertailua valittujen attribuuttien mukaisesti (mukaillen Demos Helsinki 2017)

Taulukko 1 Jari Sarja.JPG

Opiskelijoiden analyysit 2019-2020

Vuonna 2019 harjoitustyön järjestämisajankohta oli noin kolme kuukautta ennen kuin ensimmäiset suurelle yleisölle suunnatut uutisoinnit Covid 19 viruksesta alkoivat. Voidaan siis puhua ajasta ”ennen koronaa”. Itse harjoitustyö toteutettiin perinteisesti yamk-opiskelijoiden lähipäivillä, ja ryhmät olivat sijoittuneet Lapin amk:n Jokiväylän kampuksella analysoimaan skenaarioita, ketkä minnekin. Vuoden 2020 harjoitus taas pidettiin tilanteessa, jossa suuri osa maata oli koronan toisen aallon kiihtymis- tai leviämisvaiheessa (THL 2020).

Lähipäivät ryhmäharjoituksineen pidettiin kokonaan verkossa AC:ssä (Adobe Connect), kuten ao. koulutussuunnan kaikki muukin opetus maaliskuusta 2020 lähtien (ja tätä kirjoitettaessa yhä toistaiseksi). Tasan vuoden välein pidettyjen skenaarioharjoituksien osallistujat olivat siis täysin erilaisissa maailmantilanteissa, ja siksi myös tulevaisuuden työelämä nähtiin erilaisista näkökulmista.

Kuten taulukko 2 osoittaa, vuoden 2019 opiskelijat näkivät kaikki kolme skenaariota mahdollisiksi, ja näkemykset jakautuivat suhteellisen tasaisesti niiden kesken. Vuoden 2019 toteutuksessa opiskelijat palauttivat myös muutamia ”omia skenaarioita”, sekä annettujen skenaarioiden yhdistelmiä. Nämä skenaariot on käsitelty siten, että ne ovat merkitty tuloksissa niiksi skenaarioiksi (1, 2 tai 3), joita ne eniten muistuttivat ryhmän esitysten ja kirjoittajan suorittaman teemoittelun (esim. Tuomi & Sarajärvi 2018) perusteella, jonka jälkeen ne on kvantifioitu (Sarja 2020b).

Vuoden 2020 toteutuksen opiskelijat näkivät tulevaisuuden työelämäskenaarion hyvin toisella tavalla. Ensiksikin, vuonna 2020 tulevaisuuden työelämän nähdään muuttuvan huomattavasti enemmän kuin vuosi aiemmin ajateltiin. Tästä merkkinä on se, että ensimmäistä skenaariota ei yksikään ryhmä nähnyt todennäköisimpänä, ja kuten aiemmin todettiin, tämä skenaario on se joka muistuttaa eniten nykyistä työelämän kuvaa.

Toinen havainto on, että ryhmät näkivät ”taipuisat tekijätyypit” eli toisen skenaarion hyvin todennäköisenä toteutumana vuonna 2040. Tulos 92 % kuvaa sitä, että 11 ryhmää 12:sta oli sitä mieltä, että skenaario 2 on todennäköisin. Yksi ryhmä oli kallistunut skenaario 3:n puoleen, joka vahvistaa opiskelijoiden näkemystä työelämän tulevista suuremmista myllerryksistä.

Taulukko 2. Opiskelijoiden näkemykset v. 2040 työelämäskenaarioista (Sarja 2020a)

Taulukko 2 Jari Sarja.JPG

Pirstaleinen työ useine tulonlähteineen, kilpailu työproduktioista ja yhteistyö tekijäverkostoissa nähdään siis todennäköisimpänä skenaariona. Kävimme heti harjoituksen purkutilaisuudessa keskustelun mistä näin selkeä näkemysero vuodentakaiseen verrattuna voi johtua. Vastaus oli itsestään selvä, kun miettii mitä maailmassa oli muuttunut vuoden aikana. Korona.

Covid 19- (tai mitään muutakaan) pandemiaa ei kuitenkaan oltu huomioitu millään tavalla vuodelta 2017 peräisin olleissa ajatushautomon skenaarioissa, eihän ainakaan koronaa silloin edes ollut vielä olemassa. Pandemia ei siis voi olla suora seuraus työelämän vision muuttumiselle. Välillisesti se sitä varmasti on, ja seuraavaksi pohdimme hieman miten.

Pohdinta

Pandemian leviämisen estämiseksi ja hallitsemiseksi otettiin Suomessa ja maailmalla käyttöön jo keväällä 2020 käyttöön viranomaissuosituksia, määräyksiä, liikkumista, kokoontumista ja tilojen käyttöä koskevia rajoituksia (esim. Lindholm 2020; Kaushik & Guleria 2020). Maailmalla tällaisten erilaisten määräysten ja rajoitusten (lock-downs) lujuus riippui ja riippuu edelleen kunkin maan kulloisestakin koronatilanteesta. Saivatpa suomalaiset kokea myös ensimmäisen sotavuosien jälkeisen poikkeustilankin 16.3.-16.6.2020 (STM 2020).

Kuten sekä Lindholm (2020) että Kaushik & Guleria (2020) toteavat, lock-downeilla on suuri merkitys yritysten kysynnän ja myynnin laskuun, ja sitä kautta kannattavuuteen. Vain pieni osa yrityksistä on niin vahvoja, että ne selviäisivät ilman vähennyksiä ja järjestelyitä. Kaushik & Guleria (2020) mainitsevat erikseen useita toimialoja, joihin lock-downien vaikutus on erityisen suuri, kuten lentoliikenne ja matkailu, jotka ovat merkittäviä toimialoja Lapin amk:n toiminta-alueella (Sarja 2020c).

Olemme saaneet lukea ja kuulla mediasta pitkin vuotta 2020 paitsi yritysten, myös julkishallinnon organisaatioiden käynnistyvistä yt-neuvotteluista. Näiden lisäksi uskomme jokaisen tuntevan jonkun tai joitakin ihmisiä, jotka ovat yt-neuvotteluiden piirissä tai tulleet irtisanotuksi.

Pandemiasta keskusteltaessa on tuotu esille myös tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä. Päästäänkö siitä koskaan täysin eroon? Mikä on uusi normaali? jne. Tulevaisuudenkuva on yksilön käsitys tulevaisuudesta, ja hän muodostaa sen menneisyyden ja nykyisyyden perusteella (Mikkonen 2000). Uskon vahvasti, että edellä mainitut seikat ja tämänhetkiset erilaiset näkemykset ja epävarmuustekijät maailmasta pandemian, liiketalouden ja työelämän näkökulmasta ovat muuttaneet opiskelijoiden käsitystä työelämästä skenaarion 2 kuvaamaan suuntaan.

Kuriositeettina voitaisiin mainita, että pidän opiskelijaryhmien näkemystä vuonna 2020 skenaario 2:n suhteen senkin takia hyvin vahvana, että ryhmät esittivät purkutilaisuudessa selviä ja painavia perusteluita sille, miksi he kokivat kyseisen skenaarion olevan todennäköisin työn tekemisen tulevaisuuden visio. ”Omia skenaarioita” esitettiin vain parissa yksilöharjoituksessa, jotka olivat tehty lähiharjoituspäivän ulkopuolella, ja skenaarioiden yhdistelmiä ei esitelty ollenkaan.

Lock-downien lisäksi toinen pandemiaan liittyvä seikka, joka saattaa vaikuttaa opiskelijoiden työelämän tulevaisuudenkuvaan on lisääntynyt etätyö. Kaikissa organisaatioissa etäisyyksien hallinta ei ole yhtä vahvaa, kuin esimerkiksi meillä Lapin amk:ssa, jossa se on yksi kehittämisen painopistealue. Voidaan sanoa, että meillä siirtymä tapahtui osittaisesta etätyöstä täyteen etätyöhön, ja tämä tapahtui verrattain kevyesti (esim. Lindholm 2020). Kaikilla etätyökokemusta ei samalla tavalla ole, ja joku on saattanut joutua tekemään sitä yhtäkkiä aivan ensimmäistä kertaakin.

Kun samaan aikaan keväällä 2020 myös koululaiset aloittivat etäopiskelun, oli tilanne varmasti sekava, ja vaati suunnittelua ja venymistä perheiden kaikilta jäseniltä. Uskoisimme tällaisen yhtäkkisen työtavan totaalisen muuttumisen laittaneen aikuisopiskelijat näkemään tulevaisuuden työelämän hyvin erilaisena, kuin mihin tähän saakka oltiin totuttu. Etätyöskentelyn vaikutuksista on jo julkaistu ensimmäisiä tutkimuspapereita, esimerkiksi aiemman mainittu Kaushik & Guleria (2020). Paperissa listataan etätyön hyviä ja huonoja puolia työntekijän kannalta, joskin osa niistä tuntuu hieman huvittavilta länsimaiseen työkulttuuriin tottuneista.

Joka tapauksessa globaali laajemmin pakotettu etätyöskentely voi hyvin olla radikaali ilmiö (vrt. radikaali innovaatio) siinä mielessä, että jos huomataan, että etätyö ei laskenutkaan tuottavuutta, saattaa työelämä muuttua siltäkin osin pysyvästi myös ”korona-ajan jälkeen”. Ja tämä taas johtaisi omalta osaltaan työelämää kohti opiskelijoiden pandemia-aikana ennustamaa skenaario 2:ta.

Tämän kirjoituksen voidaan olettaa olevan yleistettävissä ainakin Pohjois-Suomen opiskelijoiden osalta, sillä vuonna 2019 opiskelun aloittaneista opiskelijoista kaikki tulivat Pohjois-Suomen alueelta (Sarja 2020c) ja vuonna 2020 opiskelijoistakin vain muutama tuli alueen ulkopuolelta (Sarja 2020a). Todennäköisesti päätelmät ovat yleistettävissä ainakin osittain myös muualla maassa.

Kuvio 1 Jari Sarja.jpg

Kuvio 1. Pandemian välillisiä vaikutuksia tulevaisuuden työelämämielikuvan muuttumiseen

Kiitokset

Kirjoittaja kiittää Arja Kantolaa (Sitra) mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja painetun materiaalin nopeasta toimittamisesta, sekä Lapin amk:n yamk-ryhmien R31YL19S ja R31YL20S niitä opiskelijoita, jotka suorittivat Kehittyvän työyhteisön hallinta -opintojakson tekstissä mainittuina ajanjaksoina.

Lähteet

Demos Helsinki (2017). Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Helsinki
- verkkoversio: ISBN 978- 952-5844-24-5
- painettu: ISBN 978-952-5844-25-2
Demos Helsinki (2020). Viitattu 16.12.2020. Saatavilla: https://www.demoshelsinki.fi/fi/
Kaushik, M. & Guleria, N. (2020). The impact of pandemic Covid-19 in workplace. European Journal of Business and Management, 12(15), 9-18.
Lindholm, T. (2020). Etätyöpakko. Lumen, 2/2020.
Mikkonen, A. (2000). Nuorten tulevaisuuskuvat ja tulevaisuuskasvatus. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Sarja, J. (2020a). Opetusmateriaali ja muistiinpanot. Kehittyvän työyhteisön hallinta -opintojakso. Aineisto osittain rajatulla pääsyllä Moodle-oppimisalustalla, kokonaan kirjoittajan hallussa.
Sarja, J. (2020b). Not all numerical data leads to quantitative research: Introduction to [qualitative] quantification analysis. International Journal of Quantitative and Qualitative Research Methods, 8(2), 19-24.
Sarja, J. (2020c). Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan toimiala- ja työpaikkarakenne. Lapin amk:n julkaisuja. Sarja C, 1/2020
STM (Sosiaali- ja terveysministeriö) (2020). Varautuminen koronavirukseen. Viitattu 22.12.2020. Saatavilla: https://stm.fi/varautuminen-koronavirukseen.
THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) (2020). Covid-19-epidemian hybridistrategian seuranta – Tilannearvioraportti 28.10.2020.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

 

Pohjoisen tekijät -blogin etusivulle



Kommentit

Lisää kommentti

Ei kommentteja