Aloittaessani opinnot, koulutusta järjestettiin vasta toista kertaa Kemissä. Toiseksi lähin paikka olisi ollut Seinäjoella, mutta en halunnut muuttaa Lapista pois. Veljenikin asuu Kemissä, joten sitä kautta löytyi myös tuttuja. Sairaanhoitajaksi valmistunut ystäväni antoi lisäksi hyvää palautetta koulusta, joten oli helppo valinta aloittaa opinnot Kemissä. Opinnoissa on monipuolinen sisältö ja saimme laajan kokonaiskuvan vanhustyössä tarvittavasta osaamisesta ja erilaisista näkökulmista. Työyhteisöosaamisen kurssi on jäänyt mieleen itselleni tärkeänä ja mielekkäänä kurssina. Kurssilla teimme paljon ryhmätöitä ja opettajat pyrkivät aktivoimaan opiskelijoita. Harjoittelupaikoissamme saimme voimauttaa työyhteisöjä, ja pohtia niiden hyviä puolia.

Lähes kaikilla kursseilla oli jotain aktiviteettia, koska opettajat halusivat keskusteluja aikaan. Luokassamme ikäjakauma oli 19 – 55, joten ikähaitari oli kohtalaisen suuri. Meillä oli paljon vapaamuotoisia kursseja, jotka sisälsivät muutamia luentoja, osallistavia tehtäviä ja erilaisia workshopeja. Kyseiset kurssit palvelivat eniten omaa osaamistani. Gerontologiaa, eli vanhustutkimusta meillä oli myös muutama kurssi. Tutkimuksissa tarkasteltiin mm. ikäihmisen toimintakykyä psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen lähestymistavan kautta. Varsinkin psykologian koin mielenkiintoiseksi. Parasta on ollut se, että tulin opiskelujen aikana varmemmaksi siitä, että olen nyt oikealla alalla, teen hyvää työtä ja olen saanut loistavaa opetusta. Projektiharjoittelu mahdollisti vielä sen, että minunkin oli pakko ujona tyttönä uskaltaa nousta esille ja tehdä asioita, eikä jäädä vaan taka-alalle.

Geronomin koulutusohjelmassa meillä oli mahdollisuus päästä myös opintomatkalle. Koulutusohjelmasta valittiin kymmenen opiskelijaa Erasmus Intensive-ohjelmaan. University of South-Bohemia Tsekissä otti meidät, sekä brittiläisiä ja unkarilaisia opiskelijoita ohjelman kautta kahden viikon vierailulle. Viimeistään siellä sain intensiivikurssin myös englantia. Matkan aikana meillä oli paljon workshopeja, luentoja ja muita tehtäviä. Päivät venyivätkin lähes aina kaksitoistatuntisiksi. Viikonloput olivat onneksi vapaita, joten ehdimme myös tutustua kaupunkiin ja kierrellä lähiympäristössä. Itselleni jäi positiiviset muistot kyseisestä reissusta. On mahtavaa, että opiskelijoille annetaan tällaisia mahdollisuuksia opiskelujen aikana.

Jos tietää valmiiksi, että vanhus työ on se oma juttu, suosittelen ehdottomasti hakeutumaan kyseiseen koulutusohjelmaan. Kurssitarjonta on monipuolinen ja kattava, joten tässä kasvaa alan asiantuntijaksi. Voin olla samalla sekä hoitaja, että palveluiden kehittäjä. Itselleni tämä oli juuri oikea valinta. Koen että opiskelu antoi tämänhetkiseen työhön hyvät valmiudet ja oikeastaan myös kaikkiin muihin töihin mitä itsenäni kiinnostaisi hakeakin. Geronomi voi toimia myös lähihoitajana, mutta parasta on päästä tekemään sitä oman alan työtä johon on kouluttautunut. Jatkokoulutuskin on mahdollista. Yliopistossa voi opiskella gerontologiaa, ja ylemmässä ammattikorkeakoulussa (YAMK) olisi myös meille soveltuvia koulutuspolkuja. Olen miettinyt jatko-opiskelua, mutta tykkään työnteosta tällä hetkellä enemmän. Alalle työllistyminen riippuu omasta aktiivisuudesta, ja harjoittelupaikkoihin voi varmasti työllistyä jos on tehnyt työnsä hyvin. Nykyisen työni sain harjoittelupaikan kautta.

Ikäihmisten määrän lisääntyminen lisää myös geronomien tarvetta. Toivon, että ihmiset ja organisaatiot huomaavat ennen pitkää, että geronomi on vanhustyön kehittämiseen se, joka ymmärtää vanhuksen parhaan. Osaamme katsoa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista puolta, sekä sovellamme fysioterapiaa ja kuntouttavaa työotetta. Esimerkiksi sairaanhoitajilla ei välttämättä ole osaamista niin pitkälle. Haluaisin olla kehittämässä vanhuspalveluita, mutta mahdollisuuksia on melko vähän. Hankkeita tai projekteja menee silloin tällöin, mutta niitäkään ei niin useasti ole, että voisi aina saada töitä. Geronomi-opinnot voi suorittaa myös aikuissovelluksena. Nuorten koulutusta ei järjestetä vähän hakijamäärän vuoksi, sillä monet haluavat sairaanhoitoalalle. Mielestäni koulutusalaa pitäisi markkinoida enemmän. Tämä ei ole mielestäni samaa kuin vaippojen vaihto, vaan hoitotyönäkin antoisimmasta päästä. 

-Tiia Tolppanen, geronomi