kuva
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista / Logo otsassa
Blogikirjoitukset

Logo otsassa

Heli Lohi
28.8.2018 8:00

KM Heli Lohi on Lapin ammattikorkeakoulun viestintäkoordinaattori.

Kun suomalainen kysyy toiselta suomalaiselta, tunteeko tämä senjasen, kysyy se toinen ensimmäisenä: ”Mitä se tekee?” Jos nimi on vuosien takaa tuttu, kysymme: ”Mitä se nykyään tekee?”

Joissain muissa maissa ja kulttuureissa kysytään ensimmäiseksi vanhempia, sukua, syntymäseutua tai jopa sitä keitä muita tämä puheena oleva henkilö tuntee, mutta me kysymme ensimmäisenä työtä ja tointa. Ei tässä mitään pahaa ole, me vain olemme tällä tavalla ihania.

Sitäkin kummallisempaa, ettemme aina itse ole tietävinämme missä olemme töissä.

 

Tapaus työpaikalta #1

Sanomalehden toimittaja lähetti yrityksen markkinointipäällikölle valokuvan, joka pani päällikköparan haukkomaan henkeään.

Toimittajalla oli tekeillä juttu työmatkaliikenteestä, mitä varten hän oli käynyt aamutuimaan valokuvaamassa vilkasliikenteisen tien varressa. Kuvassa näkyi auto ja sen kylkeen teipattuna yrityksen nimi. Kuvassa näkyi myös kuljettaja ja erityisen selvästi kuvaajan kunniaksi pystyyn nostettu keskisormi. Markkinointipäällikön onneksi toimittaja ei koskaan julkaissut otostaan.


Tapaus työpaikalta #2

Toisia tositapauksia ovat ne oikeustapaukset, joissa työntekijä on haukkunut työnantajaansa sosiaalisessa mediassa ja saanut sen jälkeen lähteä.

On olemassa työelämän lojaliteettiperiaate: työntekijä ja työnantaja eivät roimi toisiaan julkisesti.

 

Tapaus työpaikalta #3

Oma lukunsa on kolmas tapaus, joka voisi olla suoraan Älä-pomo-herrantähden-tee-tätä-somessa-oppikirjasta. Jos sellainen olisi tehty.

Työpaikalla puhkesi vakava kriisi, kun johtaja oli sattumoisin ulkomailla lomamatkalla. Kriisi ja mediasuhteet hoituivat jotenkuten ilman hänen läsnäoloaan, mutta samaan aikaan jaetut aurinkorannan drinksukuvat antoivat merkillisen kuvan yrityksen arvoista.

Ikävät esimerkit sikseen, tehdään uhasta mahdollisuus kääntämällä kuvio toisin päin.

 

Some ei ole muuttanut mitään (mutta voisi sen hyvässä tehdä)

Sosiaalisen median mahtia liioitellaan herkästi. Se ei esimerkiksi ole muuttanut työelämän pelisääntöjä. Iso muutos on se, että niiden rikkomisesta on tullut entistä helpompaa.

Jos on löytänyt työelämässä oksan, jolla on suht’ hyvä olla, eikö sitä oksaa ja omaa tulevaisuuttaan kannata pikemminkin vahvistaa kuin sahata? Tämäkin oli totta jo ennen somea.

Näin se useimmiten tapahtuu: liikenneraivo jätetään matkasta ja korvataan erityisellä huomaavaisuudella, kun palkanmaksajan logo killuu auton kyljessä kissankokoisin kirjaimin.

Näin sen soisi tapahtuvan: työpaikalta jaetaan hyväntuulisia päivityksiä sosiaalisessa mediassa. Koska kaikki tietävät kuitenkin millä oksalla keikut, koska olemme suomalaisia.

Emme juuri tee tätä. Mikähän meitä oikein vaivaa?

Työssäkäyvän vuorokausi jakaantuu keskimäärin kolmeen yhtä suureen osaan: työnteko, vapaa-aika ja uni. Jokainen on oman elämänsä elementtien suloinen sekoitus. Ammatti ja työyhteisö vaikuttavat ajatteluun, ongelmanratkaisutaitoihin, ystävyyssuhteisiin ja identiteettiin. Toisaalta yksilölliset perusarvot ja temperamentti näkyvät työotteessa. Unessa ratkomme tietämättämme työ- ja yksityiselämän kulmakohtia.

Vaatii melkoista teeskentelyä rajata (some)läsnäolo vain yksityiselämään. Teeskentelyn ilmeisyys on suoraan verrannollinen sen kanssa, missä asemassa työntekijä on. Edes asiantuntijatason tekijä, päälliköistä tai johtajista puhumattakaan, ei voi uskottavasti pestä itsestään valppainta kolmannesta pois vain kertomalla some-profiilissaan, että hei, olen muuten yksityiselämän henkilönä täällä.

 

Arkaillaan eikä ihan ilman syytä

Oikeustapaukset, joissa työntekijän irtisanominen on työnantajan mollaamisen takia vahvistettu, ovat saattaneet tehdä meistä liiankin varovaisia. Pelkäämme jakaa mitään omaan työhön tai työnantajaan liittyvää.

Voi peräti olla, että organisaation sisäisissä ohjeissa kielletään jakamasta mitään työhön liittyvää.

Jos näin on, kannattaa käydä koputtamassa organisaation julkikuvasta vastaavan olkapäätä, ja kysyä, olisiko aika päivittää ohje. Ehdottaa, että luota minuun, olen täällä sentään töissä ja suunnilleen kaikki suomalaiset tietävät sen. Ja kysyä, onko hän koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin työnantajabrändi.

Varmuuden vuoksi sisäisessä some-ohjeessa voidaan toistaa kielto jakamasta asiakkaiden tietoja tai liike-, valtio- tai maanpuolustuksellisia salaisuuksia siltä varalta, että näistä lainkohdasta ei ole muistutettu työsuhteen solmimisvaiheessa.

Pahoin pelkään, että kielto jakaa mitään työhön liittyvää kirjataan sisäiseen some-ohjeeseen sen vuoksi, että työnantaja ei luota työntekijöihinsä ja näkee sosiaalisen median potentiaalin yksinomaan uhkana.

 

Mielipiteen ilmaisemisen vapaus koskee edelleen myös työssäkäyviä

Erityisesti Twitter-profiileissa näkee käytettävän vastuuvapausilmoitusta ”Mielipiteeni ovat omiani”. Totta kai mielipiteesi ovat omiasi niin kauan kuin et erikseen ilmoita kirjoittavasi työnantajasi puolesta ja nimissä*. Some ei ole muuttanut sananvapautta miksikään.

Arkuutta aiheuttaa pelko ylilyönneistä ja virhetulkinnoista muiden somen käyttäjien päässä. Voi käydä niin, että joku tulkitsee kaiken sanomasi ja kirjoittamasi työnantajasi viralliseksi kannaksi.

Tahallisia virhetulkintoja on tehty ennen someakin eikä maailma täydellinen vieläkään.

Ei siihen tarvittu sosiaalista mediaa, ettemme voi riisua työtakkia päältämme silloin kun meille itsellemme sopii. Edustamme työpaikkaamme silloinkin kun emme tahdo. Olemme työpaikkamme käveleviä mainoksia tai maineriskejä, jonka jokainen työnantaja on kautta aikain ottanut joka ikisessä rekrytoinnissa.

On palvelus itselle ja oksalle, jolla istuu, olla huomaavainen liikenteessä ja sanomisissaan. Mitä tärkeämpi asema organisaatiossa, sitä kirkkaammalla värillä logo on maalattu otsaan. Jos raivo iskee, on ennen kaikkea oma etu etsiä uusi oksa.

 

Opinnäytetöitä aiheesta

Kessunmaa, Markus. 2014. Sosiaalinen media ja työelämä. Laki ja ohjeistukset. Lapin AMK. (Mukana case-esimerkkinä Lapin AMK)
Rönkkö, Sarianna. 2012: Sopimaton käytös sosiaalisessa mediassa työsuhteen päättämisperusteena. Lapin Yliopisto.


*PS. Kaikille teksteille ja teoksille, joita tarjotaan julkaistavaksi Lapin ammattikorkeakoulun julkaisukanavissa ja –sarjoissa, tehdään asiatarkistus ennen julkaisemista. Kirjoitukset voivat sisältää asiantuntijoiden omia mielipiteitä, näkemyksiä, johtopäätöksiä ja kokemuksellista tietoa. Koska AMK on moniääninen talo, ei näiden ennakkosensuuri tule kysymykseen.

Kirjoittaja
Pohjoisen tekijät -asiantuntijablogin toimitussihteeri ja Lapin AMKin julkaisutyöryhmän puheenjohtaja



Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK