En ole varsinaisesti koskaan ollut opiskelija. En muuttanut Lappiin tai päätynyt työharjottelusta unelmatyöhöni. En ollut osa tiivistä opiskelijayhteisöä, bailannut haalareissa, käynyt kirjastossa tai hengannut ruokalassa. Opiskelujen alkaessa elämäni ei näennäisesti muuttunut mitenkään, mutta minä muutuin. Sain takaisin osan minua, joka oli hukassa pitkään.

Kävin kymmenisen vuotta sitten lukion, jonka jälkeen työn ohella opiskelin vajaassa vuodessa merkonomiksi. Vuosikymmenen varrella olen työskennellyt kaupan alalla, pankissa sekä yrittäjänä ensin vakuutusten ja sitten tapahtumatuotannon ja erilaisten tapahtumien parissa. Vuonna 2019 päädyin puolvuotisen Balin reissun jälkeen etätyöhön takaisin finanssialalle yritysrahoituksia välittävään yritykseen ja vuoden 2020 koittaessa valkeni, kuinka onnekas ratkaisu palkkatyöhön siirtyminen edelleen osa-aikaiselle tapahtuma-alan yrittäjälle olikaan koronapandemian lipuessa myös Suomen maaperän ylle.

Työn luonne jätti tilaa opiskelulle ja vihdoin hyvin hauduteltu ajatus jatko-opinnoista alkoi innostaa. Hain syksyn 2019 yhteishaussa Lapin AMKiin tradenomin opintoihin, sillä etänä ja itsenäisesti suoritettava koulutus oli pitkälti ainoa minua kiinnostava ja elämäntilanteeseeni sopiva vaihtoehto. Heti tammikuussa 2020 työn ohella aloitin ammattikorkeakouluopinnot ja olin kertakaikkisen hukassa opintosuunnitelmien ja järjestelmien kanssa, mutta yllättävän pian ja opinto-ohjaajan avulla asiat alkoivat rullaamaan. Muutin Tampereelta Helsinkiin, eikä tämä vaikuttanut opintoihini mitenkään. Työ- ja yrittäjyyskokemukseni oli suuri etu opinnoissa, ja käytännön osaamisen täydentäminen teorialla esimerkiksi verotuksen ja kirjanpidon osalta on varmasti avuksi tulevaisuuden yritystoiminnassa. Tein osaamisen näyttöjä eli osoitin tiettyjen kurssien osalta osaamiseni reflektiopapereilla sekä yrittäjyys- ja työtodistuksilla.

Vuoden opintojen jälkeen rustasin 42-sivuisen opinnäytetyön, jonka toteutin työnantajalleni määrällisenä tutkimuksena. Odotin harmaita hiuksia ja totaalista hermojen menetystä, mutta rehellisesti sanoen opinnäytetyö valmistui todella kivuttomasti. Opinnäytetyöprosessi oli mielestäni erityisen hyvä, se oli palasteltu sopiviin osiin ja ohjausta oli riittävästi. Aiheeni oli myös hyvin käytännönläheinen, työelämäyhteys oli selkeä sekä tutkimuksen tulokset olivat aidosti hyödyllisiä yritykselle. Harjoittelujakson sain toteutettua omassa työssäni osoittamalla osaamiseni harjoittelukirjalla.

Joulukuussa 2021 valmistuin talouden, hallinnon ja markkinoinnin tradenomiksi. 210 opintopistettä kahdessa vuodessa, täysipäiväinen työ ja työkeikat, yksi maailmanlaajuinen pandemia, lukuisat lääkärikäynnit, pari muuttoa… oli haasteita, oli onnistumisia. Ensimmäiset itkut onnesta itkin, kun sain tietää päässeeni opiskelemaan Lapin AMKiin, seuraavat opinnäytetyön esittelyn jälkeen saatuani työstäni parhaan mahdollisen arvosanan, kolmannet jossain Talous- ja tilastomatematiikan ja sijoitusporfolion arvosanojen 5 välillä, neljännet valmistumiskeskustelun aikoihin saadasseni kunnian kirjoittaa omasta tarinastani juuri Sinulle. En ylittänyt itseäni, vaan olin saanut takaisin jotain, mikä tuntui olleen kadoksissa vuosia: oman potentiaalini, uskon itseeni ja osaamiseeni.

Jos mietit, pitäisikö vielä hakea opiskelemaan..  Hae. Sinä osaat ja sinä pystyt. Opinnot voivat antaa vielä tutkintoakin enemmän.

Lapin Ammattikorkeakoululle kiitos monimuotoisista oppimismahdollisuuksista ja ihmisläheisestä opetuksesta. Perheelleni kiitos loppumattomasta uskosta siihen, että osaan.

”Sitten joku päivä
Kun synkkyys ei ole enää niin mustaa
Mutta kirkkaus on entistä kirkkaampaa
Sitten joku päivä
Sitten joku päivä olen taas minä”

Tänään on se päivä.

Oona Huhtala
Talouden, hallinnon ja markkinoinnin tradenomi