Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Hakijalle / AMK-tutkinnot / Monipuoliset valmiudet työelämään

Monipuoliset valmiudet työelämään



netta anttalainen.jpg
Ennen AMK-opintoja valmistuin kaksoistutkinnolla vaatetusompelijaksi ja ylioppilaaksi vuonna 2014 ja sen jälkeen olin työelämässä muutaman vuoden. Päädyin lopulta aika radikaaliin alan vaihdokseen, sillä vaatetusalan työllisyystilanne ei ole tällä hetkellä Suomessa kovin hyvä ja olen aina kuitenkin halunnut tehdä ihmisen parissa töitä, joten pitkän harkinnan jälkeen sitten päädyin sosiaalialaan ja sosionomikoulutukseen. Sen jälkeen lähdin sitten selvittämään missä korkeakouluissa voi opiskella sosionomiksi ja samalla vielä tutustuin alaan paremmin.

Olen Tampereelta kotoisin, mutta olen aina halunnut pohjoiseen, sillä se on kiinnostanut minua kovasti. Koska olin päättänyt, että haluan opiskella sosionomiksi, niin ei sillä opiskelupaikkakunnalla ollut minulle oikeastaan väliä, mutta kun sosionomikoulutus sattui löytymään Kemistä ja pohjoinen sijainti kiinnosti, niin sitten yhdistin nämä kaksi asiaa ja päädyin hakemaan Lapin AMKiin. Myös sekin vaikutti valintaani, että olin kuullut Lapin AMKista paljon hyvää mm. Studia-messuilla ja myös yleisesti sosiaalisen median kautta, hakiessani tietoa Lapin AMKista. Sitten kun tämä on pienempi koulu, niin olin myös kuullut siitä, että sen myötä täällä olisi tiiviimpi ilmapiiri ja parempi opetuksen tasokin ja näin jälkeen päin voin todeta, että kyllähän se näin on. Tämäkin oli yksi merkittävää syy, että uskalsin lähteä Tampereelta tänne asti.

Opiskelen ja asun mielelläni täällä Lapissa, sen vuoksi, että olen viihtynyt täällä hyvin, vaikka se radikaali muutos olikin tulla Tampereelta isosta kaupungista tänne Kemiin pieneen kaupunkiin. Mutta se kun nyt olen sopeutunut ja kotiutunut tänne, niin olen kyllä viihtynyt tosi hyvin ja tämä tuntuu kotoiselta paikalta. Mulla ei ollut mitään ennakkokäsityksiä Kemistä, sillä en ollut täällä aiemmin käynyt tai tästä paikasta sen kummemmin mitään kuullut. Olen kyllä viihtynyt niin hyvin, että voisin kuvitella jääväni tänne pohjoiseen myös opintojen jälkeenkin.

Kemi on kaupunkina mukava, vaikka onkin pieni, mutta kun Tornio on tuossa ihan lähellä vieressä ja Kemin sekä Tornion välillä tehdään paljon yhteistyötä, niin se tuo heti semmoista suuremman kaupungin tuntua. Täällä yhteisö on todellakin todella tiivis ja tavallaan kaikki tuntee kaikki, se on kyllä kiva, kun ei ole sellaista tunnetta, että olisi missään kohtaa yksin, vaikka onkin kaukaa tänne muuttanut. Tämä ehdottomasti lisää sitä kotoisuuden tunnetta ja sellaista ryhmään kuulumista. Lisäksi täällä on erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja sopivasti vapaa-ajalla, näiden asioiden vuoksi olen tykännyt opiskella Kemissä.

Suosittelen kyllä rohkeasti lähtemään sieltä omalta kotipaikkakunnalta ja mukavuusalueelta, vaikka tällä tavalla opiskelemaan jonnekin ihan uuteen paikkaan, sillä se avaa ihan uusia polkuja, kun lähtee kotoa kauemmaksi. Melkein voisi sanoa tulevansa toiseen ulottuvuuteen, kun kyllä kulttuurit on selkeästi erilaisia Suomen sisälläkin. Kyllä tämmöinen muutos avartaa ja samalla myös kasvattaa.

Monipuolista opiskelua monipuolisella alalla


Opiskelu on ollut mielestäni mukavaa ja monipuolista. Se miksi tykkään juuri tästä Lapin AMKin sosionomi koulutuksesta on ehdottomasti juurikin sen monipuolisuus, sillä meillä on todella paljon toiminnallista opiskelua ja me tehdään myös paljon yhteistyötä työelämän kanssa. Me varhaiskasvatukseen suuntautuneet käydään esimerkiksi päiväkodeissa harjoittelemassa työntekoa lasten kanssa. Tälläkin viikolla olemme menossa päiväkotiin pitämään Talvipuuha -päivää ja olemme aiemminkin käyneet pitämässä mm. tällaisia teemapäiviä lapsille. Se on mukavaa, kun pääsee oikeasti tekemään käytännössä asioita ja ettei tämä opiskelu ei ole vain luennoilla istumista, vaan me tehdään just tämmöisiä erilaisia käytännön harjoituksia. Välillä niitä tehdään tällä meidän omalla porukalla ja välillä sitten työelämän kanssa yhteistyössä. Se tuo opintoihin mukavaa vaihtelua. Teemme myös tosi paljon ryhmätöitä ja sitäkin kautta pääsee tutustumaan uusiin ja erilaisiin ihmisiin ja työtapoihin. Sekin on hyvää harjoitusta työelämää varten, koska työelämässäkin tulee tehtyä töitä monenlaisten ihmisten kanssa ja minun mielestä sitäkin on hyvä harjoitella.

Ensimmäisenä vuonna me käydään aika laajasti koko sosiaaliala läpi lapsista vanhuksiin. Meillä on peruskursseja mm. lastensuojelusta, varhaiskasvatuksesta, vammaistyöstä ja kuntoutuksesta sekä vanhus- ja seniorityöstä. Nyt toisena vuonna kurssit ovat käsitelleet mm. mielenterveystyötä ja nyt keväällä tullaan opiskelemaan päihdetyötä. Eli todella laajasti pääsee tutustumaan tähän sosiaalialan kenttään. Tykkään kyllä siitä, että tämä on näin monipuolista ja alavaihtoehtoja on niin monia. Se olikin yksi niistä syistä miksi valitsin juuri sosionomin opinnot.

Jokainen kurssi on totta kai omalla tavallaan jäänyt mieleen, mutta erityisesti sellaiset kurssit ovat olleen niin sanotusti lemppareita, missä ollaan päästy käytännössä harjoittelemaan sinne työyhteisöön, kun se on mielestäni todella antoisaa, kun pääsee oikeasti työskentelemään ja touhuamaan esim. niiden lasten kanssa ja näkee sen lasten innon ja kuinka niillä on oikeasti mukavaa, niin kyllä sellainen antaa paljon myös itselle.

Tästä koulutuksesta saa kyllä todella hyvät alan perusedellytykset peruskurssien kautta, joita pystyy sitten suoraan hyödyntämään työelämässä, niin koen sen olevan kyllä valttikortti, kun on mahdollisuus työskennellä niin monien eri ihmis- ja ikäryhmien kanssa. Välillä sitä miettii, että mitähän sitä oikein haluaa tehdä, kun vaihtoehtoja on niin kauhean monia, mutta sehän on vain positiivinen asia, että valinnan varaa riittää.

Työharjoittelut valmistavat työelämään

Opintoihin kuuluu myös todella paljon työharjoittelua, sillä ensimmäisenä vuonna meillä on harjoittelua ensin 5 viikkoa ja sitten vielä 4 viikkoa. Myöhemmin opinnoissa tulee sitten vielä suuntaava harjoittelu, joka puolestaan on 9 viikkoa ja viimeisenä vuonna on sitten vielä toiset 9 viikkoa. Ensimmäisen vuoden harjoittelut ovat sen vuoksi kahdessa osassa, että silloin pääsee jo harjoitteluun kahteen eri paikkaan. kahdessa pidemmässä harjoittelussa sitten hankitaan enemmän sitä ammatillista ja syventävää osaamista. Itse suoritin ensimmäisen harjoittelun kotipaikkakunnallani Tampereella päiväkodissa ja toisen harjoittelun olin Kemissä maahanmuuttajalasten valmistavassa opetuksessa eli sellaisella VALO-luokalla. Se VALO-luokka on vähän kuin eskarin ja ekan luokan sekoitus, millä pyritään valmistamaan lapsia ekalle luokalle, jotta he sitten pärjäisivät koulumaailmassa.


Valmistumisen jälkeen voin työskennellä esimerkiksi lastentarhan opettajana tai sitten lastensuojelussa esim. lastenkodeissa, nuorisokodeissa tai sitten vaikka sosiaaliohjaajana tai Kelassa. Sosiaaliohjaajana me voidaan valmistumisen jälkeen toimia kaikissa näissä koulutuksen tarjoamissa kohderyhmistä vauvasta vaariin, että mahdollisuuksiahan on siis todella paljon, että oman mielenkiinnon mukaanhan sen voi sitten valita, että minkä ikäryhmän kanssa haluaa toimia ja minkälaisissa työtehtävissä. Esim. alle 18-vuotiaidenkin kohdalla voi valita haluaako työskennellä varhaiskasvatuksen parissa, nuorisotyössä vai lastensuojelussa.

Silloin kun hain tänne kouluun ja vielä opintojen alkuvaiheessakin ajattelin, että haluan työskennellä tulevaisuudessa lastensuojelussa, että muita vaihtoehtoja ei ole. Tässä opintojen aikana kuitenkin valitsin suuntautumiseksi varhaiskasvatuksen ja saan sitä kautta sen lastentarhanopettajan pätevyyden, niin ehkä ne urasuunnitelmatkin ovat alkaneet nyt kallistua siihen suuntaan. Eli mahdollisesti valmistumisen jälkeen hakeudun päiväkotiin töihin ja sitä kautta pyrin saamaan semmoisen monipuolisen työuran. Ja olen myös ajatellut, että sitten joskus tulevaisuudessa vuosien päästä voisin ehkä vielä opiskella opettajan pätevyyden ja alkaa itse kouluttamaan sosionomeja. Tätä olen miettinyt sen vuoksi, että haluaisin sitten sen oman työkokemuksen ja muut tiedot ja taidot jakaa sitä kautta eteenpäin, oli se sitten millä puolella tahansa varhaiskasvatuksen tai lastensuojelun, mutta joka tapauksessa haluaisin jakaa sen mitä olen oppinut. Tuntuu kyllä siltä, että olen löytänyt sen oikean alan.

Nämä sosionomin opinnot antavat todella monipuoliset eväät tulevaa työelämää varten, sillä tämä koulutus on niin laaja, että  teoriapohjan, käytännön harjoittelun ja työelämän myötä me saadaan hyvin laajat valmiudet alan työtehtäviin. Tämä pohjoinen kiinnostaa minua myös edelleen ja nyt vielä tämän positiivisen kokemuksen myötä on vahvistunut entisestään tunne, että haluaisin jäädä tänne pohjoiseen töihin myös valmistumisen jälkeen tai ainakin jonnekin Oulusta ylöspäin. En tosin vielä tässä vaiheessa sulje pois muitakaan vaihtoehtoja, mutta jotenkin tämän pohjoisen alueen tuntee jo niin omakseen. Sosiaaliala on onneksi siitä hyvä, että töitä kyllä riittää asuin paikasta riippumatta.

Mukava ympäristö opiskella

Meillä on mun mielestä täällä Kosmoksella tosi hyvät tilat opiskella, sillä tilat itsessään ovat hyvät ja hienot, kun tämä on kuitenkin aika uusi rakennus. Täällä on hyvin mahdollistettu myös se, että meillä on saatavilla opintoihin tarvittavaa teknologiaa. Meillä sosionomeillahan ei kampuksella itsessään ole alan oppimisympäristöjä, vaan meidän oppimisympäristöt ovat siellä työelämässä, niin meille on yhteistyön kautta hyvin mahdollistettu tällaiset paikat opiskelulle, sillä me sosionomit kuitenkin tarvitaan ne oikeat ihmiset siihen oppimisympäristöön. Mielestäni sekin on osa hyvää opiskeluympäristöä, että mahdollistetaan tällaiset käytännön harjoittelut yhteistyön kautta. Sillä ethän sinä mitään vuorovaikutus- tai ohjaustaitoja opi, jos et sinä sitä tee tai pääse harjoittelemaan. Ihan yhtä lailla teoria luennotkin ovat tärkeä osa opintoja, sillä se luo pohjan sille pätevyydelle, mutta hankalaa se olisi esimerkiksi opetella ohjaamaan lapsiryhmää, jos niitä lapsia ei konkreettiseesti siinä edessä olisi.

Itse kun olen suuntautunut opinnoissani varhaiskasvatukseen, niin sen vuoksi esim. päiväkodit ovat yksi oppimisympäristöistämme, joissa pääsemme tekemään käytännön harjoituksia. Mutta sitten esimerkiksi vammaistyöhön suuntautuneet puolestaan käyvät harjoittelemassa esim. kehitysvammaisten palveluyksiköissä, että kyllä näitä vastaavanlaisia paikkoja on kaikissa suuntautumisvaihtoehdoissa, jossa on ympärillä se oikea kohde- ja ikäryhmä.

Suosittelen muillekin

Suosittelen lämpimästi Lapin AMKia opiskelupaikaksi, sillä tämä on pieni koulu ja yhteisö on täällä tiivis, apua saa aina opettajilta ja ystäviltä, jolloin oppiminen on paljon helpompaa yhdessä kuin yksin. Ja tietysti myös opintojen monipuolisuuden vuoksi, sillä se vahvistaa sitä mukavaa opiskelukokemusta, unohtamatta tietenkään yhteistyötä, niin kampusten kuin työelämänkin välillä.

Sosionomin opintoja suosittelen ihmisille, joilta löytyy kiinnostus ja aito halu tehdä ihmisten kanssa töitä ja auttaa niitä, jotka tukea tarvitsevat. Sosiaalialalla sinun ei tarvitse kuitenkaan olla mitenkään ylisosiaalinen ja kaikista äänekkäin, vaan se riittää, että haluat tehdä ihmisten kanssa töitä ja tulet toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tämä koulutus antaa kyllä valmiudet myös siihen esiintymiseen ja ohjaamiseen. Vaikka tuntuu, että varsinkin isojen ihmisryhmien ohjaaminen jännittää, niin täällä kyllä harjoitellaan sitäkin, että sitä ei tarvitse turhaa pelätä, sillä sellaiset asiat tulee vähän niin kuin itsestään tässä ohella. Toki on hyvä omistaa vuorovaikutustaitoja, mutta niitäkin täällä harjoitellaan mm. ryhmätöidenkin kautta. Meillä oli itseasiassa sellainen yksi puheviestinnän kurssi, jossa harjoiteltiin mm. esiintymistä ja puheiden pitämistä, jolla tuetaan niitä omia ohjaustaitoja.

Ja jos vähänkään epäilee uskaltaako lähteä sieltä kotipaikkakunnalta kauemmas, niin voin kertoa, että kun mullakin on 600km matkaa kotikaupunkiin, niin yleensähän sitä miettii, että mites kun sinne on niin pitkä matka ja kaverit jää tänne, niin ne on pieniä murheita, sillä junat kulkee eikä kaverit ja perhe häviä mihinkään. Päätös siitä, että uskaltaa vain lähteä avaa jo niin paljon niitä uusia ulottuvuuksia ja ylipäätään uusia alueita, että sitä kasvaa itsekin ihan eri lailla ihmisenäkin, kun on uudessa ympäristössä, jossa onkin sitten ne uudet ystävät. Oman katsomuksen avartaminen ja itsensä voittaminen on todella antoisaa. Vaikka onhan se jännittävää, en minä sitä yhtään kiellä, mutta sitten kun sen kynnyksen on ylittänyt, niin se on kyllä sitten mahtava tunne. Minäkään en tuntenut täältä Kemistä entuudestaan yhtään ketään ja Kemissä kävin ensimmäistä kertaa silloin, kun tulin tänne pääsykokeisiin. Pohjoisessa ylipäätäänkään en ollut käynyt kuin ehkä 2 kertaa koko elämäni aikana. Kun opinnot alkoivat, sain täältä sitten todella nopeasti kavereita, sillä täällä on niin tiivis ja vastaanottavainen yhteisö. Myös tuutortoiminta on ollut erinomaista ja tuutoreiden avulla kyllä tosi nopeasti ryhmäytyi niiden omien luokkalaisten kanssa.

- Netta Anttalainen, sosionomiopiskelija



Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK