tyttokuva_banneri_1920x400px.JPG
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Hakijalle / AMK-tutkinnot / Sairaanhoitaja, sairaanhoitajakoulutus

Opiskelijoiden kokemuksia sairaanhoitajakoulutuksesta

Tekemällä oppii parhaiten



Eetu Majahalme haastattelukuva.jpg
Valitsin sairaanhoitajan opinnot koska se vain tuntui yksinkertaisesti omalta alalta, vaikka se ei ihan heti ollutkaan selvää, vasta erilaisten työkokeilujen myötä päädyin valitsemaan kyseisen alan. Olin mm. päiväkodissa töissä ja siellä tuli mieleen, että voisi hakea hoitoalalle opiskelemaan, kun siellä työskennellessäni näin yhden puolen hoitotyöstä.

Silloin aikoinaan, kun aloin selvittämään paikkoja missä sairaanhoitajaksi voisi opiskella, niin hoksasin, että kyseinen ala löytyisi Kemistä eli sopivan etäisyyden päästä kotikunnastani Paltamosta. Ajattelin, että olisi mukava lähteä uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Nyt kun olen täällä Kemissä jo jonkin aikaa asunut, niin olen kyllä ollut tyytyväinen valintaani. Täällä on kaikki palvelut lähellä kuten myös koulu, joten keskustassa asuminen on varsin helppoa. Koulupaikkaa miettiessäni minulla ei ollut kaupungin suhteen mitään kriteerejä, halusin vain jonnekin ihan uuteen paikkaan missä voisi tavata uusia ihmisiä.

Kemi on aivan hyvä opiskelukaupunki, täällä saa opiskella rauhassa ja saa hyvää opetusta, mitä alaan liittyen tarvitseekin. Kemi on mielestäni myös hyvä paikkakunta aloittaa oma itsenäistyminen, sillä tämä on rauhallinen paikka asua, esim. jos Oulu tai Rovaniemi tuntuvat liian isoilta. Kaiken kaikkiaan täällä on monipuolisesti palveluita ja myös Haaparanta on lähellä. Ei ole myöskään se paljon puhuttu merituulikaan haitannut.

Sairaanhoitajan opintoihin on kuulunut teoriaa, itseopiskelua sekä käytäntöä. Teoria ja käytäntö on hyvin yhdistetty toisiinsa, sillä ensin opiskellaan asia teoriassa ja sen jälkeen lähdetään harjoittelemaan sitä käytännössä. Jos on tekevä ihminen, niin täällä kyllä pääsee tekemään paljon käytännössä ja ainakin itse opin tällä tavalla parhaiten. Teemme paljon myös ryhmätöitä, sillä hoitotyökin on itsessään tiimityöskentelyä.
Kurssit painottuvat vahvasti hoitotyöhön, eli siihen miten hoidetaan ja kohdataan ihmisiä teoriassa ja käytännössä. Opintojen alkuvaiheessa käydään läpi perusaineet sekä matemaattiset taidot. Mitä pidemmälle opinnoissa mennään, niin sitä enemmän hoitotyöhön paneudutaan ja opitaan koko ajan lisää alasta. Lähes jokaisella lukukaudella on ainakin yksi työharjoittelu.

Itse suoritin perusharjoittelun hoivakodin hoivaosastolla Paltamossa, samalla paikkakunnalla suoritin myöhemmin myös mielenterveysharjoittelun. Yhden harjoittelun suoritin Lapin AMKin Hyvinvointipysäkillä, eli Lapin AMKin hoito- ja vanhustyön sekä sosiaalialan opiskelijoiden avoimessa oppimisympäristössä, joka toimii myös harjoittelupaikkana. Hyvinvointipysäkillä tehdään asiakkaille mm. terveystarkastuksia, verikokeita, kehonkoostumusmittauksia ja ikääntyvien toimintakyvyn arviointeja. Jokainen harjoittelu on erilainen, mutta jokaisesta on hyötyä sitten seuraavassa harjoittelussa, kun osaaminen kehittyy.

Kemistä meiltä löytyy myös simulaatio-oppimisympäristö, joka on tehostanut mielenkiintoista ja mukavaa toiminnallista opiskelua. Nukkejen lisäksi olemme päässeet harjoittelemaan joitain tilanteita myös oikeilla ihmisillä, sillä meidän tunneilla on käynyt näyttelijöitä, jotka ovat elävöittäneet oppimistilanteita. Esimerkiksi yhdellä tunnilla näyttelijät näyttelivät mielenterveyspotilaita, joka oli erittäin mielenkiintoista. On mielenkiintoisempaa, kun ei tuntenut ”potilasta”, eikä myöskään voinut paljoa ennakoida mitä potilastilanteissa tulee tapahtumaan, eli piti siis olla erittäin skarppina, niin kuin oikeassa työelämässäkin jatkuvasti pitää olla.

Opinnoissa parasta on ollut juurikin se käytännön harjoittelu, kun on päässyt esim. hoivayksikköön tekemään alan töitä. Oma kokemukseni on, että Lapin AMK on hyvä koulu ja olen viihtynyt, kun itse en halunnut etelään lähteä. Mielestäni on hyvä asia, että täällä pohjoisessakin on oma ammattikorkeakoulu. Suosittelisin sairaanhoitajan koulutusta sellaisille ihmiselle, jotka haluavat tehdä töitä omilla käsillään, jotka haluavat auttaa muita ihmisiä. Tällä hetkellä ajattelen, että valmistumisen jälkeen haluaisin työskennellä perioperatiivisena sairaanhoitajana.

- Eetu Majahalme, sairaanhoitajaopiskelija (Kemi)


Työskentelyä ihmisten parissa



Lähihoitajan tutkinnon jälkeen jatkokouluttautuminen sairaanhoitajaksi tuntui luontevalta valinnalta, sillä pidän työskentelystä ihmisten parissa ja haluaisin työskennellä päihde ja mielenterveystyössä.

Sairaanhoitaja (Virpi Tervonen).jpgPäätin lähteä opiskelemaan Lapin AMKiin, koska olen itse kotoisin Kemistä ja halusin opiskella kotipaikkakunnallani. Tämän lisäksi olin myös kuullut paljon hyvää Lapin AMKin tarjoamasta sairaanhoitajakoulutuksesta jo sairaanhoitajaksi valmistuneilta tutuiltani, jotka ovat opiskelleet nimenomaan Kemin kampuksella.

Olen itse ensimmäisen vuoden opiskelija ja tähänastisista opinnoista voin todeta, että olen kyllä tykännyt alasta. Vuoden aikana olen oppinut paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita, vaikka ensimmäisen vuoden opinnot ovatkin olleet aika teoria painotteisia. Syksyllä meillä oli aika paljon perushoidonteoria tunteja ja keväällä puolestaan perushoidon työharjoittelu. Lisäksi opintoihin on kuulunut lääkelaskentaa, englantia, monikulttuurisuutta, opetusta ja ohjausta, anatomiaa sekä lääkehoitoa. Opiskelu on koostunut luennoista, käytännönharjoituksista, training campista, työharjoittelusta, projekteista ja ryhmätöistä. Mielestäni työharjoittelu on ollut kaikkein mukavinta, kun on päässyt ihmisten lähelle tekemään töitä ja oppimaan uutta.

Sairaanhoitajakoulutuksen valintakokeista voisin sen verran sanoa, että kirjallinen osuus koostui muistaakseni kolmesta eri tehtävästä, oli esseetä ja matemaattisia tehtäviä. Itse olin ensimmäisessä ryhmässä jonka aikana ei enää ollut psykologintestejä eikä opettajan haastattelua. Semmoisen vinkin voisin uusille hakijoille antaa, että ei kannata jännittää valintakokeita liikaa, ettei mene sitten kirjallisissa tehtävissä ihan lukkoon. Korostaisin myös huolellisuutta tehtävien tekemisessä ja kokeen tarkastamista ennen palautusta.

Syksyllä kun opinnot alkoivat, niin tietysti opiskelu uudessa koulussa jännitti, mutta ensimmäiset päivät menivät kouluun ja luokkatovereihin tutustuessa sekä uusien asioiden läpikäymisessä. Ryhmätyöskentelyn ja ryhmissä tutustumisen ansiosta alkoivat luokkatoverit pikkuhiljaa tulla tutuiksi, jonka jälkeen aloitettiin jo melko pian teoria opinnot. Opintojen aloittamisessa mukavinta oli mielestäni se, että pääsi opiskelemaan alaa mikä itseä oikeasti kiinnostaa. Meillä oli alusta asti luokassa hyvä ryhmähenki, joten myös uusien kavereiden saaminen tuntui mukavalta, kun osa kavereistani oli muutenkin muuttanut opintojen perässä toisaalle. Suosittelen kyllä uusia opiskelijoita menemään reippaasti mukaan kaikkeen, ei kannate turhia jännittää!

Kemissä on mielestäni näin pieneksi paikkakunnaksi hyvä koulutustarjonta ja harrastusmahdollisuuksiakin on hyvin, kaikille varmasti löytyy jotain tekemistä. Itse olen tosiaan Kemistä kotoisin, mutta mielestäni Kemi on kyllä mainettaan parempi paikkakunta asua.

 

- Virpi Tervonen, Sairaanhoitajaopiskelija



Mahdollisuus hankkia kansainvälistä kokemusta vaihdon kautta



Lähdin lähihoitajan pohjalta opiskelemaan sairaanhoitajaksi, sillä halusin syventää ammattitaitoani ja saada lisää vastuuta. Halusin opiskella Rovaniemellä, koska olen sieltä kotoisin. Kaupunki ei ole hirveän iso ja lisäksi opiskelijatoiminta on aktiivista. Järjestämme myös paljon erilaisia tapahtumia.

haastattelukuva_Heidi Tervo.JPGOpiskelu on monipuolista koko opiskelun ajan. Meillä on paljon teoriapohjaisia luentoja, joista mieleen jäi erityisesti case-tehtävät pienryhmissä. Esimerkiksi sisätautien harjoittelun jälkeen laadimme itse potilastapauksen ryhmässä, ja toinen ryhmä pääsi harjoittelemaan kyseisen tapauksen hoitamista. Harjoittelukokemukset ovat ehdottomasti mielekkäintä opiskelussa, koska silloin oikeasti näkee sen, minkälaista työ kyseisellä alalla on. On aivan eri asia opetella jotain koulussa ja tehdä tentti, kuin tehdä asiat käytännössä ihmisten kanssa.

Meillä on kuusi kuusiviikkoista harjoittelujaksoa ja viimeinen seitsemäs harjoittelu on kymmenen viikon mittainen. Harjoittelut ovat eri ympäristöissä, että opiskelijalle tulee kaikilta osaamisaloilta kokemusta esimerkkeinä kirurgian-, sisätautien-, ja lasten ja vanhusten puolelta. Koulullakin meillä on hoitoluokat, joissa harjoitellaan esimerkiksi vuodepesut ja pistämiset. Tapana on, että ennen harjoittelua orientoidutaan tekemällä käytännön harjoituksia koululla. Harjoittelu takaa hyvät käytännön kokemukset työelämään siirtymistä varten. Pelkät laajat teoriaopinnot eivät takaa kenttäosaamista. Koulutuskriteerit ovat sellaiset, että kaikista opiskelun osa-alueista on tietämystä.

Sairaanhoitajaopiskelijalla on hyvät mahdollisuudet lähteä hakemaan kansainvälistä kokemusta vaihdon kautta. Kohteita on monia ja avustuksiakin saa. Itse olen lähdössä Thaimaahan tai Espanjaan. Työllistyminen EU-alueella on mahdollista, sillä sairaanhoitaja on pätevä ammattinimike koko alueella. Suomessa valmistunut sairaanhoitaja voi työskennellä esimerkiksi osastonhoitajana tai lähiesimiehenä. Vaihtoehtona on myös perustaa vaikka hoitokotiyritys tai työskennellä päihdeklinikalla, ambulanssissa tai järjestötoiminnassa. Sairaanhoitajan koulutusta voisi kuvailla monipuoliseksi, käytännön läheiseksi ja sosiaaliseksi kokonaisuudeksi.

 

-Heidi Tervo, Sairaanhoitajaopiskelija



Kansainvälistyminen on ainutlaatuinen mahdollisuus opiskelijalle



Kansainvälisen kokemuksen hankkimiseen opiskeluaikana kannustetaan nykyaikana yhä enemmän ja enemmän. Useimmissa korkeakouluissa vaihto-opiskelijaksi tai ulkomaille harjoitteluun lähtemiseen saa hyvin tukea ja neuvoa niin haku-, vaihto- kuin paluuvaiheessakin.

Mari Miettunen.JPG Koulutusyksiköstä riippuen tätä tehtävää varten voi olla oma työntekijänsä, jonka nimikkeenä on esimerkiksi kansainvälisyyskoordinaattori tai kansainvälisen toiminnan ohjaaminen on sisällytetty jonkun opettajan tehtäviin, jolloin hän toimii kv-vastaavana opettajana.

Yhä useammin ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa painotetaan kansainvälisten opintojen merkitystä osana opetussuunnitelmaa. Opiskelijoita kannustetaan kansainvälisyyteen ja oman kansainvälisyyssuunnitelman laatimiseen sekä opiskelijoiden ohjaaminen kansainvälisiin tilaisuuksiin, toimintoihin ja vaihtoihin. Kv-tutorina toimimiseen ja tutor-koulutukseen osallistumiseen kannustetaan vapaasti valittaviin ansaittavilla opintopisteillä.

CIMO:n teettämän tutkimuksen mukaan kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus Suomesta ulkomaille oli lisääntynyt vähän sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa vuonna 2013 verrattaessa vuoteen 2012. Alueittain tarkasteltaessa negatiivistakin muutosta oli tapahtunut, etenkin yliopistojen osalta. Sama oli havaittavissa myös ulkomailta Suomeen tulevien kohdalla. (Mikkelin ammattikorkeakoulu. Hakupäivä 28.4.2015; CIMO. Tietoa ja tilastoja -raportti 2/2014)

Kansainvälisen harjoittelun tai opintojen tukeminen vaihtelee koulutusyksiköittäin, jopa koulutusaloittain, samankin koulun sisällä. Kansainvälisyyden taloudellinen tukeminen koulun osalta riippuu paitsi koulutusyksikön taloudellisesta tilanteesta myös käytössä olevista vaihto-ohjelmista (esimerkiksi Erasmus, Nordplus, CIMO), laadituista sopimuksista (koulujen keskinäiset) sekä kansainvälisyyden suosiosta.

Tukeminen antaa kuvan siitä, miten korkealle koulu arvostaa kansainvälistymistä ja kuinka helpoksi se haluaa liikkuvuuden opiskelijoilleen tehdä. Toisaalta on huomioitava, että tukea ja stipendejä voi kukin opiskelija hakea itsenäisesti eri järjestöiltä, säätiöiltä ja rahastoista, mikä vaatii hakijalta jonkin verran viitseliäisyyttä, mutta kertoo opiskelijan motivaatioista kansainvälistä liikkuvuutta kohtaan.

Internet on pullollaan erilaisia ulkomaan harjoitteluihin ja vaihtoihin suunnattuja rahastoja. Alat, joille apurahoja myönnetään, hakemiskriteerit sekä hakulomakkeet löytyvät tänä päivänä useimmiten verkkoversioina (Säätiöiden ja rahastoiden neuvottelukunta. Hakupäivä 28.4.2015). Tämä kertoo kansainvälisen liikkuvuuden arvostuksesta ja halusta mahdollistaa liikkuvuus mahdollisimman monille. Avustuksen saaminen ei yleensä vaadi suuria toimenpiteitä hakijalta, jonkinlainen hakemus sekä mahdollisesti väli- ja loppuraportit ovat tyypillisimpiä vaateita.

Opiskelijan kannalta merkittävä tuki on Kelan opintotuki ja asumislisä, joita voi hakea ulkomaille aivan samalla tavalla kuin kotimaahankin. Se, etteivät koulu ja Kela rahoita kaikkea vaihtoon/harjoitteluun liittyvää, vähentää mahdollisesti niiden hakijoiden määrää, joiden motivaatiotekijät ovat vääränlaiset tai riittämättömät, jolloin tuki voidaan osoittaa asiasta todella kiinnostuneille. Taloudellisten tekijöiden ei pitäisi antaa olla este ulkomailla suoritettavilla opinnoille, mutta talouden järjestäminen voi kuitenkin vaatia aikaa, joten raha-asioiden järjestely tulisi aloittaa ajoissa ennen ulkomaille lähtöä.

 

Koulujen osalta ulkomaan harjoittelut ja vaihdot on pyritty toteuttamaan aiheuttamatta opiskelijalle merkittävää lisätyötä tai viivästyttämättä valmistumista. Tämä kertoo opiskelijalle siitä, että koulutuksessa arvostetaan kansainvälisyyttä.

Oman kokemukseni mukaan ainakin Lapin ammattikorkeakoulussa tämä toteutui. Kolmen kuukauden ulkomaan harjoittelun aikana väliin jääneet sairaanhoitajan opinnot pystyin suorittamaan itsenäisellä opiskelulla, tekemällä tehtäviä Intiasta käsin ja suorittamalla tentit Suomeen palattuani.

Lähes kaikki oli kiinni itsestäni ja omasta viitseliäisyydestäni. Koin, että koulun puolelta kansainvälistä kokemusta arvostettiin ja se haluttiin ja halutaan edelleen mahdollistaa kaikille asiasta kiinnostuneille. Tästä kertoo myös erityisen hyvät tukijärjestelmät koulun puolelta, sillä vastaavanlaisia tukia, vakuutuksia ja opiskelijaterveydenhuollon palveluita eivät olleet muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijat saaneet lähtiessään kanssani harjoitteluun Intian Bangaloreen. Kansainvälisyyskoordinaattoreilta, kv-vastaavilta sekä koulujen omilta Internet-sivuilta löytyy tietoa kansainvälistymismahdollisuuksista, tukiasioista sekä monista muista liikkuvuuteen liittyvistä asioista.

Valmistumisen jälkeisen työnhaun näkökulmasta on kansainvälisillä opinnoilla osana suomalaista tutkintoa ollut tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus. Kansainvälisistä opinnoista ei työnhakija sinänsä saa välttämättä lisäpisteitä, mutta työnantaja arvostaa työelämätaitoja, joita ulkomailla opiskelu kehittää ja joita se kertoo hakijalla olevan, kuten ongelmanratkaisutaitoja, sitkeyttä, uteliaisuutta, päättäväisyyttä, rohkeutta, kulttuurintuntemusta ja kielitaitoa.

Toisaalta kokonaan ulkomailla suoritettuja tutkintoja vierastetaan edelleen useilla aloilla ja työpaikoilla. Työnantaja voi kokea, ettei tunne tarpeeksi ulkomaisten opintojen sisältöjä ja valitsee sen takia Suomessa vastaavan tutkinnon opiskelleen hakijan työntekijäkseen. Bolognan prosessin myötä liikkuvuus opinnoissa on kuitenkin mahdollistunut entisestään ja opintojen sisältöjen yhdenmukaistaminen on helpottanut opiskelijan asemaa ulkomaisten opintojen hyödyntämisessä. (Blomqvist, 2005; Opiskelupaikka.fi. Hakupäivä 28.4.2015; Virkkunen, 2015)

Omakohtainen kokemukseni Intiassa suoritettuun harjoitteluun suhtautumisesta on ollut positiivinen. On kulunut noin vuosi Intiasta paluustani ja keskustelua aiheesta on riittänyt niin harjoittelu- kuin työpaikoillakin. Paljon on tullut kysymyksiä niin hoitotyön toteuttamisesta, koulutuksesta, kulttuurista kuin paikallisista oloistakin. Useat ovat kysyneet myös omaa arviotani siitä, miten tulen ulkomaan harjoittelusta tulevaisuudessa hyötymään.

Intiassa toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ei saanut juurikaan osallistua hoitotyön toteuttamiseen, vaan joutui tyytymään sivusta seuraajan rooliin ja näin ollen käytännön kokemus ja käden taitojen harjaantuminen jäi vähäiseksi. Sivusta seuraaminen ja teorian opiskelu antoivat kuitenkin paljon arvokasta oppia hoitotyöstä ja ennen kaikkea seuraamalla pääsi tutustumaan intialaiseen hoitotyön kulttuuriin, hoitajan asemaan ja arvostukseen, asiakkaan kohtaamiseen ja hänen arvostamiseensa.

Sivusta seuraamalla ja kyselemällä pystyi huomaamaan niin paljon asioita, joissa heillä olisi parannettavaa ja mitkä meillä ovat hyvin. Intiassa ollessa oppi arvostamaan suomalaista terveysjärjestelmää, jossa hoitotyö perustuu kokonaisvaltaiseen terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen pelkän sairauden tai vaivan hoitamisen sijaan. Suomessa hoito myös mahdollistetaan kaikille samantasoisena koulutustaustasta tai varallisuudesta riippumatta, vastaavaa ei voinut todeta Intiassa. Kansainvälinen kokemus antoi paljon eväitä ajatellen omaa tulevaa ammattia.

Oppia tuli koko ajan, ei pelkästään harjoittelupaikalla ollessa, vaan ihan jokapäiväisessä arjessa ja katukuvaa tarkkailemalla. Itselleni, etenkään näin jälkikäteen ajateltuna, ei ole niinkään suurta merkitystä sillä, auttaako ulkomaan harjoittelu minua työllistymään, vaan nimenomaan sillä, mitä oppeja sieltä sain ja kuinka paljon itse kasvoin harjoittelun aikana niin henkisesti, kulttuurisesti kuin ammatillisestikin. Toivonkin, että nimenomaan tämä kasvu on se, joka auttaa minua tulevaisuudessa työllistymään ja johon työnantajat kiinnittävät huomiota, eikä vain se, että papereissani näkyy suoritusmerkintä ulkomaan harjoittelusta.

- Mari Miettunen, 3. vuoden sairaanhoitajaopiskelija

Birgit Mylläri, vastaava opettaja