Lapin%20AMK%20pohjoisen%20tekijat%20blogikuvitus.jpg
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Pohjoisen tekijät - Lapin AMKin blogi

Voiko työtä opinnollistaa? – Kokeiluja Lapin AMKista

23.2.2017



Helena Kangastie.jpg
TtM Helena Kangastie on Lapin ammattikorkeakoulun opetuspäällikkö.

Miksi työtä pitäisi opinnollistaa?

Ammattikorkeakouluissa kehitetään perinteisten opiskelutapojen rinnalle vaihtoehtoisia tapoja opiskella.

Kehittämisen perustana on suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän muutos, ja siihen liittyvät vaatimukset työelämän ja koulutuksen vuoropuhelun tehostamisesta muutosten hallitsemiseksi. Vuoropuhelun tavoitteena on opiskeluaikojen lyhentäminen ja opiskelijoiden mahdollisen nopea siirtyminen työelämään.

Tavoitteena on myös jo koulutuksen aikana varmistaa opiskelijalle työelämäverkostoja, jotta valmistumisen jälkeen työllistymisen onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Mitä se tarkoittaa?

Työn opinnollistamisella tarkoitetaan vaihtoehtoista tapaa opiskella. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan työtä tekemällä.

Lähtökohtana on ajatus, että opiskelija oppii ja kehittyy monitasoisesti työtä tekemällä. Olennaista on osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen osaksi opintoja. Osaamisessa huomioidaan myös tutkintomuotoisen koulutuksen ulkopuolella syntyvä osaaminen.

Työn opinnollistamisen tavoitteena on koulutuksen ja työn tekemisen saumaton yhdistäminen. Työn ajasta tulee koulun aikaa ja koulun ajasta työn aikaa. Opinnollistamisessa on siis kyse työssä kehittyvän osaamisen tunnistamisesta ja arvioinnista.

Miten se tehdään?

Opinnollistamisessa opiskelija on aloitteentekijä ja lähtökohtana on osaamisperustainen opetussuunnitelma osaamistavoitteineen ja arviointikriteereineen.

Opiskelija voi etsiä työstään kokonaisuuksia, joita ehdottaa opinnollistettavaksi. Tärkeää on, että opiskelija määrittää työpaikkansa kokonaiskuvan ja avaa toimenkuvansa ja työtehtävänsä nimenomaan osaamisena, ei työtehtävälistana. Ehdottamisen ja kuvaamisen jälkeen käydään yhteiskeskustelu opettajan, työpaikan yhteyshenkilön ja opiskelijan kesken ja sovitaan periaatteet ja työsuunnitelma.

Lapin ammattikorkeakoulussa on kokeiltu työn opinnollistamista kuudessa eri pilotissa. Pilottiemme nimissä, ”Rytinällä restonomiksi”, ”Rattaat pyörimään”, ”Tilipussi”, ”Sujuvasti sosionomiksi”, ”Maaseudun erilaiset polut” ja ”Osaajaksi työmaalle” tulevat hyvin esille opinnollistamisen tavoitteet ja tekemisen meininki.

Kokeiluja vetävät opettajat ovat miettineet uudenlaisia ratkaisuja ja hyödyntäneet jo kehitettyjä toimintamalleja valmistumisen vauhdittamiseen. Piloteissa on arvioitu syntyneen yhteensä yli 400 opintopistettä yhden vuoden aikana.

Kokeilu on loppusuoralla ja on raporttien kirjoittamisen vaihe. Kehittämiskokeilua tehdään näkyväksi ja levitettäväksi.

Vahvuutena työn opinnollistamisessa meillä on työelämäyhteistyö, koska toteutamme osaamis- ja ongelmaperustaista oppimista työelämäläheisesti yhdessä kumppaniemme kanssa. Haasteena olemme kokeneet työelämän ohjaamisen kehittävään arviointiin ja näyttöjen suunnittelun.

Mitä se vaatii?

Työn opinnollistamisen istuttaminen käytännön pedagogiseen työhön vaatii perehdytystä, kokeilukulttuuria ja käytännön työvälineitä ja ratkaisuja.

Uudenlaisen tavan lanseeraaminen ei ole helppo tehtävä. Ehkä lanseeraamista edistää, jos saamme tuotua pilottien avulla näkyväksi työn opinnollistamisen hyödyt eri osapuolille.

Opiskelijalle mahdollistuu työssä oppiminen ja opintojen tehokas suorittaminen loppuun tavoiteajassa. Opettajalle tarjoutuu mahdollisuuksia arvioida osaamisen kehittymistä suoritusten sijaan ja sitä kautta jää aikaa ohjaukselle. Työelämän ja koulutuksen vuoropuhelu lisääntyy, kun opinnollistamisen suunnittelua tehdään yhdessä. Ammattikorkeakoululle etuna on opintoprosessien tehostuminen.

Kirjallisuutta

Kotila, H. & Mäki, K. (toim.) 20125. 21 tapaa tehostaa korkeakouluopintoja. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Unigrafia :Helsinki.
Lapin ammattikorkeakoulun opinnollistamispilotit. http://www.amkverkkovirta.fi/lapin-ammattikorkeakoulun-opinnollistamispilotit. Viitattu 7.2.2017. 
Opi työssä- uusia toimintamalleja opintojen aikaiseen työn opinnollistamiseen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Verkkovirta. Työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä. www.amkverkkovirta.fi. Viitattu 7.2.2017.
”Tehemä pois ” Rohkeasti, reippaasti ja osaavasti. http://www.amkverkkovirta.fi/%E2%80%9Dtehem%C3%A4-pois%E2%80%9D-%E2%80%93-rohkeasti-reippaasti-ja-osaavasti. Viitattu 7.2.2017.
Verkkovirta. Ratkaisuja työn opinnollistamiseen. Verkkovirta. Työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä. www.amkverkkovirta.fi. Viitattu 7.2.2017.



Maalämpöpumppuja testaamaan akkreditoidulla laboratoriolla

8.2.2017



Ryynänen_Kai.jpg
Diplomi-insinööri Kai Ryynänen toimii lehtorina Lapin AMK:n teollisuus ja luonnonvara-alalla rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutuksessa sekä asiantuntijana Arctic Civil Engineering ACE tutkimusryhmässä.

Lapin AMK:lla on puolueeton yrityksistä riippumaton maalämpöpumppuihin erikoistunut testauslaboratorio Rovaniemellä.

Laboratorion toimintaa on parin viimeisen vuoden aikana vahvistettu ja tehty akkreditointiin tähtäävää kehittämistyötä. Akkreditointi tarkoittaa testaus-, tarkastus- ja sertifiointielinten pätevyyden toteamista.

Akkreditointiprosessin aikana on laboratorion toimintaa peilattu Testaus ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys standardiin SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 sekä ILAC periaatteisiin mittaustulosten jäljitettävyydestä.

Tehdyssä akkreditoinnissa laboratorion toiminta on viritetty vastaamaan pätevyys standardin mukaisia laatuvaatimuksia. Tämä tarkoitti kaikkien toimintaa ohjaavien ohjeiden ja menetelmien läpikäymistä ja niiden arvioimista laadun näkökulmasta. Yhtään lappua ei jäänyt kääntämättä.

Erityisesti tarkasteltiin Lapin AMK:n johdon sitoutumista toimintaan sekä laboratorion henkilöstön teknisen osaamisen näkyvyyttä eri prosesseissa ja asiakirjoissa.

Maalämpöpumppuja testataan kansainvälisen standardin mukaan

Varsinainen maalämpöpumppujen testaus tehdään EN 14511:2013 standardien mukaan.

Lapin AMK:n laboratoriossa testit tehdään kahdella eri lämpötila alueella 0/35 °C sekä 0/55 °C. Valitut alueet mallintavat rakennuksen lämmityksen eri lämpötila alueita. Testauksessa maalämpöpumpulle määritellään lämpötilahyötysuhde eli COP arvo. Tämä tarkoittaa laitteesta saadun lämpöenergian suhdetta syötettyyn sähköenergian määrään.

Ulkopuolinen arviointi on haastavaa työtä

Suomessa kansallisen akkreditoinnin suorittaa Mittatekniikan keskuksen FINAS-yksikkö. Laboratorion toiminta perattiin kahden erityisasiantuntijan toimesta läpi. Prosessin aikana toimintaa ohjaavia ohjeita ja säännöksiä jumpattiin useaan kertaan laboratorion oman väen toimesta.

FINASin erityisasiantuntijat kävivät kaksi kertaa paikan päällä todentamassa johtamisjärjestelmää ja teknistä toimintaa. Heille toimitettiin nähtäville mittava määrä laboratorion toimintaa ohjaavaa materiaalia.

Akkreditoinnissa oppii itse eniten

Tehdyn työn aikana laboratorion tiimissä työskentelevät neljä henkilöä kävi läpi todellisen oppimisen prosessin. Matkan aikana huomattiin, ettei vissi puhe osaamisesta ja toiminnasta riitä, vaan on voitava osoittaa kaikki asiat paperilla erilaisissa toimintaohjeissa.

Laboratorion toiminnan voidaan sanoa kehittyneet aimo askeleen eteenpäin.

Työ ja osaamisen kehittyminen ovat vasta alussa. Tällä hetkellä akkreditoinnissa odotellaan FINAS arvioijien päätöksiä ensimmäisen vaiheen auditoinnista. Laboratorion saadessa luvan käyttää akkreditointia osoittavaa tunnusta, on varsinainen laatutyö vasta alussa. Toiminta tulee jatkumaan ja kehittymään eteenpäin. Tämän varmistaa vuosittaiset FINAS tarkastuskäynnit.

Uusia asiakkaita ja kansainvälistymistä

Prosessin myötä saadaan Suomeen akkreditoitu puolueeton maalämpöpumppujen testauslaboratorio standarditestejä varten. Laboratorio on valmis palvelemaan kotimaisia maalämpöpumpputoimijoita.

Seuraavassa vaiheessa toimintaa tullaan laajentamaan kansainväliselle tasolle eri maiden lämpöpumppulaboratorioiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä ja toimijaverkoston luomisella. Siihen meillä Lapin AMK:n laboratorion toimijoilla on vahva intressi.

Tulevat kehittämiskohteetkin ovat jo mielessä. Seuraavaksi laboratorion toimintaa tullaan kehittämään uusille mittausalueille ja eri asioiden testaamiselle. Mietintämyssyn alla on ns. SCOP-testauksen aloittaminen jossain vaiheessa osana laboratorion toimintaa.

Kai Ryynanen lämpöpumppulaboratorio.jpg
Kuva. Lapin AMK:n lämpöpumppulaboratorio



Lumen ja jään avulla uutta oppimassa

2.2.2017



Ryynänen_Kai.jpg
Diplomi-insinööri Kai Ryynänen toimii lehtorina Lapin AMK:n teollisuus ja luonnonvara-alalla rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutuksessa

Lapin AMK:n rakennustekniikan koulutuksessa järjestetään kylmärakentamisen opetusta ainoana ammattikorkeakouluna Suomessa.

Rakennustekniikassa asiaa opetetaan kylmärakentaminen nimisellä opintojaksolla. Opintojakso on jaettu kahteen eri osaan eli teemaan. Routarakentamisessa opiskelijat miettivät routaan liittyviä asioita ja perehtyvät esimerkiksi talojen routaeristeiden mitoittamiseen. Toisen osan teema on lumi- ja jäärakentaminen.

Lumi- ja jäärakentamisessa opiskellaan alan oppeja, joita tarvitaan, kun rakennetaan ammattimaisesti lumesta ja jäästä. Näitä oppeja tulevat rakennusinsinöörit voivat soveltaa esimerkiksi toimiessaan rakennustyömailla tai viranomaistehtävissä Lapin kasvavalla matkailualalla.


Lumestakin tekemällä voi oppia projektimaista toimintaa

Opintojaksolla rakennetaan vuosittain vaihtuvan teeman mukaan lumi- ja jäärakennelma kaupunkilaisten iloksi. Teeman alussa perehdytään lumi- ja jäärakentamisessa tarvittavaan insinöörimäiseen teoriaan ja rakentamisen tekniikkoihin. Opiskelijat tekevät opintojaksolla ns. CDIO-menetelmää soveltaen projektitehtävän. CDIO-menetelmässä määritellään – suunnitellaan – toteutetaan ja testataan tehtäviä asioita.

Kylmärakentamisen CDIO-projektin alussa määritellään mitä muotteja ja materiaalia on käytössä sekä sovitaan aikataulu. Suunnitteluvaiheessa opiskelijat laativat piirrokset ja työsuunnitelman 5-6 hengen pienryhmissä lumi- ja jäärakennelmalle. Suunnitteluvaiheen lopulla rakennettava teos valitaan opiskelijoiden tekemistä suunnitelmista.

Valittu ja siis voittanut suunnitelma toteutetaan rakentamalla se opintojakson käytännön osassa maastossa. Rakentamiseen osallistuvat kaikki opintojaksolla mukana olevat opiskelijat yhdessä toimien.

Lumi- ja jääsaunan kylmistä löylyistä nauttimaan

Vuoden 2017 lumi- ja jäärakennelman teemana on Suomi 100 vuotta. Voittanut suunnitelma on lumi- ja jääsauna. Rakentaminen tapahtui Lapin AMK:n Rantavitikan kampuksen pihalle kolmen maastopäivän aikana. Saunassa on jääkiuas, jossa on myös oikeat jääkivet. Lauteet on tietysti tehty lumesta ja jäästä. Kiukaan kuumuus tai siis tässä tapauksessa kylmyys tehdään jään sisällä olevien led-valojen avulla.

Lumi- ja jääsaunan pihalle rakennettiin muutama lumi- ja jääveistos. Veistoksiin veistettiin esimerkiksi Suomi 100 vuotta Lapin maakunnan teema tehemä yhessä teksti. Alueella kokeiltiin jäärakentamista jäädyttämällä jäästä kartio.

Projektin testausvaihe jatkuu kunnes lumi- ja jäärakenteet sulavat tai muuten joudutaan poistamaan käytöstä muodonmuutosten vuoksi.

Oppimisen palaute on tärkeää

Opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella lumi- ja jäärakentaminen muodostaa mukavan vastapainon luokkaopetuksen rinnalle. Opiskelijoiden mukaan on mahtavaa päästä itse tekemään asioita omilla käsillään: kerrankin näkee heti mitä on tekemässä ja oppimassa.

Opettajallekin aina uutta virtaa kylmästä

Opettajana minulle jää joka kerta hieno tunne, kun saa joka vuosi nähdä millä innolla opiskelijat tarttuvat päivittäin toimeen. Ainakaan rakennusinsinööriopiskelijat eivät pelkää kylmässä toimista. On hienoa saada olla mahdollistamassa erilaisia oppimistapoja uusien kylmien asioiden parissa.


Kai Ryynanen lumisauna1.jpg
Kuva 1. Kai Ryynänen toimissaan (lumikurssin 2017 kuvamateriaalia)

Kai Ryynanen lumisauna2.jpg

Kuva 2. Vuoden 2017 Lumi- ja jääsauna (Lumikurssin 2017 kuvamateriaalia)



Kevään 2017 ensimmäinen yhteishaku ylitti odotukset

26.1.2017



Reijo Tolppi blogi.jpg
HTT Reijo Tolppi on Lapin ammattikorkeakoulun vararehtori.

Kun englanninkielisten koulutusten yhteishaku käynnistyi tammikuun 10. odotukset eivät olleet järin korkeat.

Pessimismin taustalla oli tieto siitä, että EU/ETA alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta pitäisi ryhtyä perimään 8000 euron lukuvuosimaksua, ja meidän aggressiivisesta apurahajärjestelmästä huolimatta summa vaikutti niin suurelta, että monet hakijat äänestäisivät jaloillaan. Eikä oloa ainakaan parantanut tiedot Ruotsin ja Tanskan kokemuksista lukuvuosimaksujen käyttöönotosta, mikä johti molemmissa maissa hakijamäärien totaaliseen romahtamiseen.

Haku kesti vain rapeat pari viikkoa, ja sen edistymistä kykeni seuraamaan reaaliaikaisena hakutoimiston työtilan kautta, mistä iso kiitos hakutoimiston Bertalle ja Outille. Eilen sitten napsahti kansiot kiinni, ja lopulliset tulokset ovat valmiit.

Ensimmäinen tunne mielessä on helpotus, ei tässä mitään romahdusta pääsyt syntymään. Meillä oli haussa tarjolla neljä hakukohdetta (Business Information Technology, Tourism, Nursing ja International Business). Business Information Technology (BIT) oli haussa erilliskohde, johon saattoi hakea vain ensisijaisena valintana. Lisäksi BITin osalta homma vielä jatkuu, sillä se tulee olemaan tarjolla myös kevään toisessa yhteishaussa.

Käytännössä vertailukelpoiset luvut on mahdollista saada kolmesta muusta ohjelmasta, ja kun niiden hakijamääriä verrataan edelliseen vuoteen, niin hakijamäärän lasku on 26 %. Kun tätä vertaa tiedossa oleviin tietoihin muualta Suomesta, niin taisimme päästä lukuvuosimaksukrapulasta selvästi pienemmällä päänsäryllä kuin useimmat muut.

Hakijoiden kokonaismäärään verrattuna kiinnostavampi tieto on ensisijaisten hakijoiden määrä, mikä aiheutti todella positiivisen yllätyksen: vastaanotimme ensisijaisia hakemuksia yhteensä 344, mikä on itse asiassa 17 hakemusta enemmän kuin viime vuonna. Lisäksi ensisijaiset hakijat jakautuivat varsin mukavasti, eli siellä parannettiin, missä eniten oli tarvetakin.

Tutkinto

Ensisijaiset 2016 lkm.

Vetovoima 2016

Ensisijaiset 2017 lkm.

Vetovoima 2017

Aloituspaikat 2016 ja 2017

Business Information Technology

39

1,56

44

1,76

25

Tourism

 

141

4,7

113

3,76

30

Nursing

 

104

5,2

124

6,2

20

International Business

 

43

1,72

63

2,52

25

Yhteensä

 

327

3,27

344

3,44

100


Taulukko: Tutkintojen vetovoima 2016 ja 2017 ensisijaiset hakijoiden perusteella.

Kansallisuuksittain tarkasteltuna muutoksia tapahtui varsin vähän. Merkille pantavaa on venäläisten määrän lasku, joka näyttää meidän lisäksi koskevan muutakin Suomea. EU/ETA maista hakijoiden määrä säilyi pienenä, ja ainakin itseäni jaksaa ihmetyttää, miksi ihmeessä me saimme tälläkin kierroksella vain seitsemän hakemusta Ruotsista. Tähän olisi syytä muutosta saada ja opetusjohtaja Juolan Veli on yhdessä Lappian kanssa asian kimppuun käymässä. Menestystä Velille, hyvä puoli on se, ettei tuosta todellakaan ole muuta suuntaa kuin ylöspäin.

Lopulliset valintatulokset ovat kaiken kansan nähtävillä 1.7. ja sitten se vasta jännittäminen alkaa: kuinka monelta löytyy takataskustaan se 1600 euron lukuvuosimaksu, millä EU/ETA alueen ulkopuolelta tulevat opiskelijat ensimmäisen vuoden opinnoista joutuvat maksamaan.

Erityistä puristusta mailanvarteen lisää se, että toisin kuin vuonna 2016 tänä vuonna hakijalta ei enää peritty 100 euron hakijamaksua. Tämä väistämättä lisää riskiä sille, että hakijoiden joukossa on henkilöitä, jotka eivät maksimaalisilla apurahoillakaan lukuvuosimaksuista tule selviämään.



Safe, smart and green Arctic road transport

25.1.2017



Konttaniemi_Heikki.jpg
Heikki Konttaniemi (BBA) works as a project manager in the Arctic Power RDI-team, where he especially takes care of ITS projects

As I was listening to the discussion regarding the development Arctic road transport, it became clear that many things will change. The change is in every level: in vehicles and their components, services, the infrastructure and actually in the whole transportation system.

I was invited to take part in a high-level seminar titled Smart Green and Safe Arctic Road Transportation. It took place in Saariselkä on the 12th of January 2017 and there were about fifty participants representing transport professionals from Finland, Norway, Sweden and Russia.

Overall, the seminar had interesting key notes and four different panel discussions. In this blog, I’m writing on some interesting things that were personally interesting to me in those panel discussions.

 

Traffic safety in the North

Talking about winter tires

Much of the discussion on Arctic road safety was on the topic of winter tires. In Finland, they have become obligatory for heavy-duty vehicles this year. Some say that this should have been done decades ago. Moreover, this obligation is not entirely problem-free because tires that practically have summer tire characteristics can be labelled as winter tires in the EU.

Consequently, the consumers are confused on selecting the right winter tire as well because the quality cannot be concluded based on the looks and current labels. The biggest differences are in the rubber compound, which cannot be evaluated with a bare eye. One solution would be to better standardise winter tires and create an icicle symbol (or some other symbol) for consumers.

It seems that currently EU initiatives are directing customers towards studless tires for winter conditions, which is not improving safety, at least not in our climatic conditions.

ITS paves the road to safety

Naturally the tires are not the only issue in road transport safety.

The increasing amount of tourism and cargo traffic is very much visible in our roads and simultaneously the technology enables safer transportation. Various intelligent applications have become available for road users. For example, the Reindeer Bell (Porokello) application gives warnings of reindeer and a web application shows the current status of road maintenance in North-Finland – something that the cargo traffic can look at when planning their driving and pauses.

Decarbonisation of the Arctic transport sector

The EVs and hydrogen as a tool for decarbonisation

When discussing of decarbonisation of road transport, the technologies got a lot of attention while not forgetting public incentives and the whole transportation system. Technologically the electric vehicles are the future answer for transport emissions. The latest step in EVs will be fuel cells, where especially the use of hydrogen is seen very environmentally-friendly. Hydrogen can be created from water through electrolysis and it can be stored also in a liquid form. This cryogenic hydrogen storing should be very efficient in the Arctic areas due to the cold climate.

Even though they are inevitably coming, the EVs will have problems in cold climate. The batteries need to be heated, the range becomes shorter and the battery performance is weaker.

However, the internal combustion engines also have their issues in our climate in engine starting, engine wear and in energy consumption and emissions. Although the EVs and hydrogen get a lot of attention, the other alternative fuels cannot be neglected. They also have their strengths and weaknesses but the biofuels are the only fuel usable in each transportation mode.

Still we have to extend our view on emissions from vehicles to the whole transportation system. The control of emissions has to be made in the big picture and this is also where ITS plays a part. We cannot also focus only on local emissions because we operate in a global world.

Norway stimulates the demand for EVs and hydrogen

Different incentives for EV adoption have been very successful in Norway, especially in the capital area Akershus.

The EVs have become popular due to tax relief of nearly 100%, road toll-free travelling, VAT exempted EV leasing and free parking at the municipality. The EV drivers can also use the bus lane!

The use of hydrogen is also the future solution in Norway, which will invest 85 – 100M€ in hydrogen fuelling infrastructure in the coming years. The country has its hydrogen strategy for the years 2014-2015.

Arctic transport infrastructure

Our roads have to serve also our neighbours

The major message that came through regarding our transport infrastructure was in stepping out of the local level transport planning. Finland’s road network is also Norway’s road network.

The East-West connections and North-South all have to be very functioning. Even though the customers are in the South, the raw materials and in the North. But we only shouldn’t look at the North as a raw material provider as there is a lot of potential for knowledge-based industries, too.

The roads must become first. There is a lack of money in building up and repairing the existing road infrastructure, especially in Finland. Still the roads are the cheapest way to make connections and to reach places, but we need a network, not silos.

The Chinese are coming

Our road network will most probably have to service also far-away countries such as China.

The Chinese need safe navigation, access to the sea and ports in the North. They already have vessels that are being built and they are ready to have up to 15% of their EU-trade transported through the sea to the northern ports. From there, the connections are via road or rail. Still our road network need to be built up little by little as there is not huge resources for doing everything at once.

Smart, automated and digitalised transport

The automotive industry is interested

I took part in a panel discussion regarding the smart, automated and digitalised road transport in the Arctic.

Volvo is one of the car manufacturers far in automation. They currently have their highly automated cars in Göteborg, but they are also establishing pilots in other countries. Arctic winter conditions are naturally interesting to them.

Generally, the climatic conditions, fifth generation network and accurate positioning seem to be some key factors for attracting the automotive industry to the North. The Aurora test-site in Fell Lapland will have a great infrastructure for running transport digitalisation and automation pilots in winter conditions.

Cooperate and act horizontally

I pointed out in my presentation that in order to successfully automate our transport we will need to think about the following issues:

1) Establish a critical mass

2) Try new ideas, make pilots and demonstrations and evaluate the impacts societally, environmentally and in an ecosystem. This enables companies to have science backed-up references in the Arctic and the authorities know what works and what does not.

3) Combine technology, business and design – involve the end users

4) Out of the silos: share data between pilots and move towards a system of systems instead of vertical systems that operate in silos

5) Channel EU funding to companies in our regions for tapping into the megatrend of growing transport markets. Involve our businesses more to internationalise them through programmes such as Horizon 2020, ECSEL etc.

Sanna Jokila.jpg
The panel discussion on smart, automated and digitalized Arctic road transport. From left to right: Moderator Anders Eugensson (Volvo cars), Heikki Konttaniemi (Lapland UAS / Arctic Power), Reija Viinanen (Finnish Transport Agency), Markku Heimburger (Tekes). Photo: Sanna Jokila

To conclude

As some wise person once said, we tend to overestimate the level of technological progress in a short term and underestimate it in a long term. So most probably we will need to wait for the biggest positive changes to take place but in a long run we are inevitably moving towards Arctic road transport that will be highly automated, green and safe.






Tekes tartutti innostuksen

13.1.2017



Mirva Juntti
KTM Mirva Juntti toimii palvelupäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulun Arctic Power -yrityspalveluyksikössä.

TEKES lanseerasi syksyllä 2016 innovaatiosetelipalvelun tartuttaakseen yrittäjiin kokeilukulttuurin henkeä.

Me Lapin AMK:ssa tartuimme tarjoukseen kaksin käsin. Nyt muutama kuukausi Innovaatiosetelielämää eläneenä voi jo katsastaa taaksepäin ja pohtia, mitä lanseeraus on tuonut tullessaan ja mitä kuluneesta syksystä on taskun pohjalle jäänyt. 

Aivan ensiksi on henkäistävä, miten persoonallisia, alueen identiteettiä ja henkeä viestiviä Mirva nosto 1.gifsetelihakemuksia olemmekaan saaneet yrittäjien kanssa työstää! Niin monet idearikkaat ja hullultakin kuulostavat ideat ovat päässeet päivänvaloon yrittäjän päästä nyt kun tarjolle on asetettu mahdollisuus saada 5000 euron ideointiraha sen toteuttamiseen. Tämä kertoo siitä, että oikeassa olivat, Tekesin pojat ja tyttäret. Suomalaisissa yrityksissä on innovointikykyä, kunhan osaa oikealla tavalla haastaa heitä viemään sitä eteenpäin.

Joukkoon mahtuu toki myös tavanomaisempia kehittämisen ituja. Niiden suhteen on rahoittaja antanut kielteisen päätöksen. Ilahduttavaa on kuitenkin ollut huomata, että siinä vaiheessa kehittämisen ratas yrittäjän päässä on jo vauhdissa ja kehityshanke on viety eteenpäin kaikesta huolimatta, omalla rahalla ja meidän avustuksellamme.

Olemme Innovaatioseteleiden myötä päässeet AMK:na tekemisiin tavoillamme ja vahvuusalueillamme aivan uusien asiakkaiden kanssa. Muutaman hengen pienyritykset kun eivät välttämättä ole aikaisemmin hoksanneet tai halunneet meiltä apua pyytää. Ennakkoluuloja on tuuletettu puolin ja toisin. Seteleiden mukanaan tuoma kokeilukulttuurin tuulahdus haastaa myös meidät tekemään kehittämisestämme entistä ketterämpää, osallistavampaa ja käytäntöperustaisempaa. 

Millaisia Innovaatioseteliyrittäjät ja tehdyt projektit sitten ovat olleet? Eräs sahatavarayrittäjä Mirva nosto 2.giftoimikoon stereotypiana. Yrittäjä oli isänsä saappaissa tehnyt jo vuosia menestyksekästä puutavarakauppaa. Silmissä kiilsi kuitenkin jotain uutta, kun hän eräänä joulukuisena päivänä toimistoon pöllähti. Mieli teki nostaa jalostusastetta ja kasvattaa sivuvirtoina tulevasta materiaalista sisustuspaneelibrändi. Sahanpuruisen taskun pohjalta löytyi muutama varsin mainio kokeilukappalekin. Oli ostettu höylää ja paneelin savustuskonetta ja kosiskeltu kavereita saunaoluen äärellä jo vähän lisäkäsipareiksi. Mutta se brändi, se vielä puuttui. Ei ollut brändimiehiä tämä luonnostaan.

Mutta niinpä vain näki Tekesin väki potentiaalin hänessä ja kaivoi idealle setelirahaa. Keväällä pannaan sitten yhdessä setelin avulla brändiä pystyyn. Fiilataan liikenimeä, logoa, tehdään valinnat jakelukanaville, hinnoitteluille ja muille kilikkeille. Viedään jermu ja firma someen. Pannaan alulle jotain semmoista, mikä toivottavasti on kymmenen vuoden päästä osa alueen historiaa.

Tällä tavalla, kokeilemalla ja innostuen, tämä maa saadaan uuteen nousuun. Ja mikä mahtavinta, me saamme korkeakouluna olla osa niitä talkoita!



Tietoa, teknologiaa ja verkostoitumista alueen kehittämiseksi

5.1.2017



Liisa Koivisto.JPG
Tradenomi Liisa Koivisto on tietojenkäsittelyn tuntiopettaja Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa. Hän on myös aktiivisesti mukana osaamisalan TKI-hankkeissa IT-asiantuntijana.

Kansainvälinen teknologiakonferenssi MindTrek keräsi Tampereelle lokakuussa noin 1200 osallistujaa, joista lähes 40 prosenttia oli ulkomailta ja muutamia Lapin ammattikorkeakoulustakin. Me lähdimme reissuun Digitaaliset Älykkäät Mobiiliratkaisut (DÄM) -hankkeen puitteissa hakemaan ideoita ja kontakteja hankkeessa kehitettävää Tornio-mobiilisovellusta varten.

 

Yhteisökehittämistä, tulevaisuuden teknologioita ja älykkäitä kaupunkiratkaisuja

MindtTekin teemoina ovat avoin lähdekoodi ja avoin data, teollinen internet, älykäs kaupunki, terveysteknologia, virtuaalitodellisuus ja Academic. Jokaiselle oli varmasti jotakin mielenkiintoista tarjolla, sillä puhujia oli yli 50 ja erilaisia sessioita 80.

Meillä oli vaikeuksia valita, mihin osallistua, sillä menossa oli koko ajan toinen toistaan kiinnostavampia esityksiä, paneelikeskusteluja, demoja ja työpajoja. MindTrek järjestettiin 17.-19.10.2016. Tampere-talolla ja tänä vuonna suurempana kuin koskaan, sillä oli MindTrekin 20-vuotisjuhlavuosi.

Liisa Koivisto kuva 1.jpg

Kuva: Mindtrek (CC-BY-NC 2.0)



Avoin data mahdollistaa uutta liiketoimintaa

6aika-kaupungit eli kuusi Suomen suurinta kaupunkia olivat näkyvästi esillä MindTrekissä, sillä ne avaavat yhdessä dataa ja avoimia rajapintoja ns. avoimeksi dataksi, jota saa käyttää avoimesti ja maksutta myös kaupallisiin tarkoituksiin. Liisa Koivisto11.gif

Yhdenmukaisen koneluettavan avoimen datan tuottaminen on tärkeää, sillä muuten kaupungit tuottavat tietoa monista eri lähteistä ja monissa eri muodoissa ja dataformaattien monimuotoisuus hankaloittaa dataa hyödyntävien sovellusten laajentamista kaupungista toiseen.

Avoin data mahdollistaa lukemattomia mahdollisuuksia kehittää sovelluksia, joilla tehdään liiketoimintaa ja parannetaan ihmisten elämää. Käyttämällä yhteisiä rajapintoja kaikkien toimijoiden on helppo kehittää kaupunkiympäristön digitaalisia ja skaalautuvia palveluja nopeasti.

Toivottavasti Lapissakin seurataan näiden kaupunkien esimerkkiä jo lähitulevaisuudessa ja nähdään datan avaamisen hyödyt asukkaille ja matkailijoille.

Liisa Koivisto 2.jpg


Kuva: Mindtrek (CC-BY-NC 2.0)

Kaupungin päätökset kaupunkilaisten tietoon sijainnin perusteella

Eräs kiinnostavimpia asioita oli mobiilisovellus Helsinki App, jota Helsingin kaupunki pilotoi kaupunkilaisille ja matkailijoille. Sovelluksen ensimmäinen versio hyödyntää päätösrajapintaa, joka lisää kaupungin päätösten näkyvyyttä tarjoamalla datan rakenteisessa ja yhdenmukaisessa muodossa.

Sovellus viestii push-notifikaatioiden avulla käyttäjälle kaupungin päätöksistä käyttäjän sijainnin mukaan. Esimerkiksi jos kaupunki on Liisa Koivisto2.gifmyöntänyt luvan uudelle ravintolalle, käyttäjä saa siitä viestin kulkiessaan paikan ohi.

Sovellus tulee hyödyntämään myös muita 6aika-kaupunkien rajapintoja. Palauterajapinta tarjoaa helpon kanavan antaa palautetta kaupungille ja seurata palautteen etenemistä. Tapahtumarajapinta helpottaa tapahtumien löytämistä tarjoamalla tapahtumatiedot yhtenäisessä formaatissa. Resurssienvarausrajapinta tuo teknisen valmiuden varata kaupungin tiloja digitaalisesti.

Helsinki-sovellus on avointa lähdekoodia ja mikä tahansa kaupunki tai toimija voi hyödyntää sitä. Olimme heti yhteydessä Helsinki-sovelluksen kehittäjiin ja he kannustivat Tornio-sovellustakin avoimeen lähdekoodiin, jolloin kaikki kaupungit voivat hyötyä toistensa työstä ja parantaa kaupunkilaisten elämää yhdessä.

Liisa Koivisto 3.jpg

Kuva: Mindtrek (CC-BY-NC 2.0)

Tampereella testiympäristö uusille mobiilipalveluille

Eräs kiinnostava Suomessa meneillään oleva projekti on Tampereen CityTrack-projekti, jossa tutkitaan ihmisten liikkumista kaupungissa ja siihen liittyvää asiakaskokemusta. Projekti kehittää avoimeen dataan pohjaavaa sovellusta, joka ohjaa käyttäjänsä ympäri Tampereen keskustaa yhdistäen saumattomasti yhteen sisä- ja ulkotilojen paikkatietoihin pohjautuvat palvelut. Järkevästi yhdistetty tieto tarjoaa uusia mahdollisuuksia palveluntarjoajille ja kuluttajille.

Projektissa kehitetään testiympäristöä, jossa yritykset ja organisaatiot voivat suunnitella, kehittää ja kokeilla paikkatietopohjaisia palveluja Liisa Koivisto4.giftiheästi asutussa palveluintensiivisessä kaupunkiympäristössä. Projektissa mukana on avoimen paikkatiedon alustayritys HERE, joka mallintaa sisätilakartat ja hoitaa paikannuksen.

Projektipäällikkö Marko Luomi Tampereen yliopistolta oli iloinen kiinnostuksestamme CityTrackia kohtaan ja kutsui meidät mukaan projektiin. CityTrack on opintomatka kaikille mukanaolijoille: miten yrittäjät haluavat sisätilapaikannusta käyttää ja kuinka kuluttaja saa siitä suurimman hyödyn? Tämä kiinnostaa myös meitä.

Liisa Koivisto kuva 4.jpg

Kuva: Mindtrek (CC-BY-NC 2.0)


Lisäämme sensoreita laitteisiin ja ympäristöön, miksi emme itseemme?

Muun muassa tätä pohti maailman ensimmäinen virallisesti tunnustettu kyborgi Neil Harbisson, joka käyttää internetiä aistina. Hän on värisokea, mutta hänen päässään implanttina oleva antenni mahdollistaa värien aistimisen ääniaaltoina. Antennissa on myös wifi-yhteys ja onpa hänet kerran hakkeroitukin. Liisa Koivisto3.gif

Neil Harbisson näkee lisäaistit keinona sopeutua paremmin ympäristöön ja päästä lähemmäs luontoa aistimalla ympäristöä paremmin. Nykyään kuka tahansa voi ostaa itselleen uuden aistin ja suunnitella näin parhaan itsensä sekä muokata omaa havaintokykyään todellisuudesta. Esimerkiksi jos meillä kaikilla olisi hyvä pimeänäkö, emme tarvitsisi ollenkaan katuvaloja.

DÄM-hankkeessa kehitämme älykkäämpää Torniota ja hyödynnämme muun muassa ympäristöön kiinnitettyjä Bluetooth-majakoita eli beaconeita, joissa on erilaisia sensoreita eli yritämme luoda älykkäämpää ympäristöä kaupunkilaisille. Onkin virkistävä ajatusleikki, pitäisikö myös ihmisten muokata itsestään paremmin ympäristöön sopeutuneita.

Harbisson kertoi myös ihon alle istutettavasta sensorista, jonka värähtelyn avulla voi tunnistaa missä on pohjoinen. Meitä pohjoisen aisti ihastutti ja Harbissonia nauratti, kun kerroimme hänelle syyn - tulemme Lapista.

Liisa Koivisto kuva 5.jpg

Marika Saranne, Neil Harbisson ja Liisa Koivisto. (Kuva M.Saranne)

 

Liisa Koivisto kuva 6.jpg

North sense -implantti muuttaa sinut ihmiskompassiksi ja tiedät aina, missä pohjoinen on. Hyvä aisti Lapin ammattikorkeakoulun pohjoisen tekijöille! (Kuva M. Saranne)



Opetus on muutoksessa, muutos on opetuksessa

19.12.2016



Helena Kangastie.jpg
TtM Helena Kangastie on Lapin ammattikorkeakoulun opetuksen kehittämisen koordinaattori.

Ammattikorkeakoulun opetusta ja opettajuutta on pohdittu koko ammattikorkeakoulutuksen olemassaolon ajan. Varsinkin 2010-luvun Suomessa opettajan työhön on kohdistunut erilaisia muutosväitteitä.

Opettajuutta koskevissa keskusteluissa on pohdittu, mistä se ammattikorkeakoulun opettajan asiantuntijuus oikein muodostuu. Ristiriitaa ja päänvaivaa on tuottanut sen pohdinta, onko ammattikorkeakoulun opettajan osaamisessa ja toiminnassa tärkeämpää substanssi kuin pedagogiikka. Onko hän alansa asiantuntija vai opettamisen asiantuntija. Ja kumpi vie tärkeyskeskustelussa voiton.

Opettajana olemista on määritetty autonomisena osaamisen areenana tai yhteisöllisyyden, osaamisen jakamisen kenttänä. Tehtäviin on kohdistunut ristiriitaisia ja työtä jakavia oletuksia ”Opettajan tehtävänä on vain opettaa ammatillisia asiantuntijoita!” ”Ei, kyllä opettajan tehtävänä on toimia projekteissa ja työelämän kehittäjänä!” ”Ei kyllä vielä riitä, opettajan tehtävänä on toimia rajanylittäjänä T&K-toiminnassa ja kumppanuudessa!”

Pedagogisten uudistusten pyörteissä on vaikuttanut siltä, että opettajat itse jäävät muutoksissa syrjään ja sivusta katsojiksi ja opettajan työtä ja opettajuutta määrittelevät ”ne toiset”. Tätä sivustakatsojan roolia ja ulkopuoliseksi kokemisen tunnetta olemme pyrkineet Lapin ammattikorkeakoulun pedagogisessa uudistuksessa torjumaan vahvistamalla opettajien osallisuutta oman työnsä kehittämisessä. Yksin ja yhdessä opettajat sanoittavat omaa työnsä muutosta ja pohtivat muutoksen merkityksellisyyttä.

Kehittämispäivillä, katselmointitilaisuuksissa ja ruokapöytäkeskusteluissa osallisuus on tarkoittanut keskusteluja työstä, pohdintoja uudistuksesta, sen tarkoituksesta ja järkiperästä. Osallisuus ammattikorkeakoulumme pedagogisessa kehittämistoiminnassa on antanut mahdollisuuden pohtia opettajan työn sisältöä avoimessa ja ajoittain humoristisessa ilmapiirissä.

Keskusteluissa on mietitty jo tulevan vuosikymmenen, 2020-luvun, haasteita ja niiden vaikutuksia opettajan työhön. Näitä muutosvoimia ovat mm. korkeakoulutuksen muutos, oppimisen siirtyminen yhä enemmän työelämään ja digitalisaation mahdollisuudet opetuksessa ja oppimisessa.

Muutokset ammattikorkeakoulun toimintaympäristössä ovat vaikuttaneet tarpeeseen uudistaa pedagogisia käytäntöjä ja kulttuuria. Työelämä edellyttää, että koulutamme ammatillisia osaajia, asiantuntijoita. Elinkeinoelämä korostaa, että meidän on aikaansaatava T-mallin osaajia.

Mallissa T-kirjaimen jalka tarkoittaa syvää substanssiosaamista ja T:n hattu viittaa kykyyn ymmärtää muita osaamisalueita ja innostua niistä. Meidänkin ammattikorkeakouluna tulisi vastata työelämän tarpeisiin ja panostaa T-hatun kasvattamiseen.

Korkeakouluyhteisönä meillä tulee olla avoin katse tulevaisuuteen, vaikka me emme voi kuitenkaan varmasti sanoa, mitä opetus ja opettajuus ovat 2020-luvulla. Kristallipalloa ei tuohon näkymään ole kenelläkään käytössä. Sen voimme varmasti sanoa, että muutos on sisäänkirjoitettuna opettajan työhön. Määritelläänhän pedagogiikka tavaksi, jolla opetus järjestetään kasvatuksellisin periaattein. Kasvatus on tavoitteellista toimintaa ja sen tarkoituksena on muuttaa yksilön ominaisuuksia haluttujen esimerkiksi osaamistavoitteiden suuntaisesti.

Opettajan työn tarkoitus on aikaansaada muutosta eli oppimista, joka on yksilön tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden muutosta. Näin olleen opetus on muutoksessa - muutos on opetuksessa.

Kirjallisuutta

Kotila, H. & Mäki, K. (toim.) 2012. Ammattikorkeakoulupedagogiikka. EditaPrima Oy:Helsinki.
Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K., Töytäri, A., Ilves, V. & Farin, V. 2013. Kiviä ja keitaita-ammattikorkeakoulutyö muutoksessa. Haaga-Helian tutkimuksia 1/2013. Multiprint:Vantaa.
Oivallus-loppuraportti. Elinkeinoelämän keskusliitto. 2011. Viitattu 5.12.2016. https://ek.fi/wp-content/uploads/Oivallus_loppuraportti.pdf



Osaamisen kehittämismahdollisuuksia kampusalueen ulkopuolelle

14.12.2016



KM Anu Pruikkonen on eOppimispalveluiden palvelupäällikkö Lapin ammattikorkeakoulussa.

Anu Pruikkonen.jpg

Lapin pitkän etäisyydet ja toimintaympäristön haasteet, kuten aleneva väestökehitys, haastavat ammattikorkeakoulun kehittämään uusia osaamisen kehittämisen muotoja ja mahdollisuuksia.

AMK:ta vietiin kuntiin

Kampusalueen ulkopuolisten seutukuntien ja kuntien koulutus- ja kehittämistarpeisiin on vastattu monin keinoin. Yksi systemaattinen tapa kartoittaa koulutus- ja kehittämistarpeita on ollut maakuntakorkeakoulutoiminta, jonka alkuaikoihin kuului tutkintokoulutuksen vieminen eri puolille Lappia ja avoimen AMK-opetuksen tunnettuuden ja saavutettavuuden lisääminen.

Alkuperäisen kunta- ja seutukuntakohtaisiin opiskelija- ja tutkintoryhmiin perustuneen koulutusmallin haastajaksi kävi vähenevä väestö. Vuosi vuodelta oli vaikeampaa tavoittaa riittävä määrä samasta tutkinnosta tai alasta kiinnostuneita opiskelijoita alueellisiin ryhmiin.

Koulutusta vietiin verkkoon

Aloimme kehittää verkko-opetusta ja oppimista. Tällä hetkellä ammattikorkeakoulun kaikilla koulutusaloilla on käytössä verkkopainotteinen koulutusmalli, joka mahdollistaa tutkinto-opiskelun osin tai kokonaan työn ohessa ja paikasta riippumattomasti. Mallit vaihtelevat koulutusten erityispiirteiden mukaan siten, että osa koulutuksista on kokonaan verkossa ja osassa on lähiopetusta esimerkiksi kerran kuukaudessa.

Verkkopainotteiset koulutusmallit palvelevat hyvin kampusalueen ulkopuolella asuvia oman osaamisen kehittämisestä kiinnostuneita henkilöitä. Näissä eri alojen verkkopainotteisissa AMK-tutkintokoulutuksissa on viimeisen parin kolmen vuoden ajan ollut koko ajan 200−220 opiskelijaa Lapista kampuskaupunkien ulkopuolelta.

Käytännössä siis ammattikorkeakoululla pyörii tavallaan koko ajan reilut kymmenen AMK-tutkintoryhmää eri puolilla Lappia. Kun YAMK-opiskelijat lasketaan mukaan, on opiskelijoita noin kahden ryhmän verran enemmän. Tätä voi pitää varsin mainiona tilanteena, ja verkkopainotteinen tutkintokoulutus palvelee aluetta hyvin.

Kampusalueen ulkopuolelta tulevat opiskelijat jakautuvat kaikille osaamisaloille ja koulutuksiin. Tästä syystä onkin hyvin tärkeää, että ammattikorkeakoulussa on onnistuttu ottamaan verkkopohjainen koulutusmalli käyttöön kaikilla aloilla.

Työpaikoilla oppiminen osaksi verkkopainotteisia koulutuksia

Eniten verkko-opiskelijoilta on hyvinvointialoilla, mikä kertonee siitä, että tarve ja tarjonta kohtaavat hyvin. Esimerkiksi pätevistä sairaanhoitajista on ollut Lapissa pulaa. Sairaanhoitajakoulutus onkin jo ottanut seuraavan kehitysaskeleen ja pilotoi kampusalueen ulkopuolella koulutusmallia, jossa opiskelijat opiskelevat ja oppivat lähi- ja verkko-opetuksen lisäksi entistä enemmän työpaikoillaan. Opettajien lisäksi opiskelijoita ohjaavat työpaikoilla olevat sairaanhoitajat.

Myös muilla aloilla on tarvetta lisätä työelämässä tapahtuvaa oppimista osana verkkopainotteista koulutusta. Tämä onkin seuraava luonnollinen kehitysaskel verkkopainotteisen koulutuksen kehittämisessä. Nykyisillä teknologioilla työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua ja oppimista voidaan dokumentoida, jakaa ja ohjata varsin hyvin.

Esimerkiksi erilaisten työprosessien harjoittelu työpaikoilla voidaan dokumentoida videolle tai monimediaisesti yhdistäen ääntä ja kuvaa, liittää siihen analysoivaa tekstiä sekä esitellä tuotoksia ja reflektoida niitä yhdessä vaikka pienryhmien tai koko ryhmän välisessä online-sessiossa. Tämä edellyttää luonnollisesti opiskelijan oppimisprosessin huolellista ennakkosuunnittelua, tarkoituksenmukaisten välineiden valintaa ja oikea-aikaista palautetta ja ohjausta.

Tämän tyyppinen toiminta on välineiden puolesta mahdollista vaikka huomenna.

Vaikkakin verkkopainotteiset AMK-tutkintokoulutukset palvelevat tällä hetkellä hyvin aluetta, ei ammattikorkeakoulun sovi jäädä lepäämään laakereillaan.

Korkeakoulut kotimaassa ja ulkomailla laajentavat verkkokoulutustarjontaansa. Pysyäksemme kehityksen kelkassa, mielellään siellä etummaisessa kelkassa, on meidän kuunneltava alueen tarpeita, kehitettävä työpaikoilla tapahtuvan oppimisen muotoja osana verkkokoulutusta sekä luotava pedagogisesti entistä mielekkäämpiä oppimisratkaisuja.

Näistä syntyy verkkokoulutuksen laatu ja kilpailukyky niin alueella kuin muuallakin.



Tulevaisuuden älykkäät kaupungit

9.12.2016



Kokkonen_Sirpa.jpg
Sirpa Kokkonen, projektisuunnittelija, Kaupan ja kulttuurin osaamisala, Lapin ammattikorkeakoulu

Smart City Expo järjestettiin Barcelonassa kuudennen kerran 15.–17.11.2016. Kolmen konferenssipäivän ajan keskityttiin useisiin älykkään kaupungin teemoihin, joista osa antoi mainioita ideoita tulevaisuuden etäisyyksien hallintaan.

Vähähiilisyys ja ilmastonmuutoksen torjunta olivat eräs kantavista teemoista, joihin liittyvät myös uudet ja innovatiiviset matkustus- ja maksamismuodot.

Verkostoituminen, eri laitteiden välinen vuorovaikutus ja teknologian kehitys luovat myös uusia mahdollisuuksia yhteydenpitoon. Samoin yhä nopeammat kulkuyhteydet mahdollistavat ajansäästöä, ja nykyisellä tekniikalla mahdollistuvat myös vaikka työnteko tai huvitukset matkustettaessa. Tosin yritystoiminnassa vielä eri maiden lainsäädännöt saattavat hankaloittaa sujuvaa kaupankäyntiä yhtenäisen globaalin lainsäädännön puuttuessa.

Sähkökulkuneuvoja konferenssissa oli useanlaisia näkyvillä, muun muassa Los Angelesin poliisi oli saamassa uudet sähköautot. Olipa ulkotiloissa myös auto, joka latasi itseään aurinkopaneeleilla. Sähköllä kulkeva bussi on mainio vähähiilinen ratkaisu lyhyille matkoille.

Erilaisia älykkäitä parkkeerausratkaisuja on maailmalla kehitetty: parkkipaikat voivat huhuilla autoille, että täällä olisi vapaa paikka. Teiden varsilla ei tarvitsisi koko ajan palaa valot, vaan niitä säädettäisiin liikenteen mukaan.

poliisiauto.jpg

Sähkökäyttöinen auto Los Angelesin poliisille.

 

aurinkopaneeliauto.jpg

Aurinkokennoauto.


Kokonaisella matkareitillä käytettävien eri kulkuneuvojen liput matkustaja voi lunastaa mobiilivälineellä ja kappas, semmoinenkin tekniikka on olemassa, että lipunlukijat osaavat lukea lipun mobiilivehkeestä, jolla lipun on ostanut, vaikka siitä virtakin olisi sammunut.

Erilaisia mobiilihälytyssovelluksia on jo olemassa, mutta tuntuu, että niitä voisi mielikuvituksen sallimissa rajoissa laajentaa alalle kuin alalle. Turvallisuuteen liittyvät ratkaisut, esimerkiksi kasvojen lukemista osaavat valvontakamerat olivat myös Smart City Expossa hyvin esillä.

Turvallisuuteen ja etäisyyksien hallintaan liittyen sai matkakumppani mainion idean tänne Lapin laajalle alueelle: sovellus, jonka kautta hätätilanteessa voisi ennen ambulanssin paikalle ehtimistä hälyttää lähimmän ”Olen saatavilla” -ilmoituksen tehneen terveydenhoitoalan ammattilaisen apuun. Muun muassa tunturikeskuksessa lomalla oleva sairaanhoitaja tai lääkäri voisi olla tämmöinen vapaaehtoinen, jonka apu olisi tarpeen sairauskohtauksen sattuessa ambulanssia odotellessa.

Eräs tärkeä tulevaisuuden suunnittelussa huomattava asia on toimiva wifi. Elämää ja matkustamista helpottavia sovelluksia voidaan tehdä runsaasti, mutta wifin puuttuessa niitä ei käytetä. Wifiä käyttäen voidaan myös kaupunkien valoja ohjata.

fiksut roskikset.jpg

Älykkäästi suunniteltu jätehuolto auttaa osaltaan ajan- ja resurssien säästössä: roskasäiliöt osaavat kertoa milloin ne pitää tyhjentää, jolloin turhia ajeluja ei synny.

 

Lähiruokaa on joskus hankala saada, vai onko? Kirjahyllyjen tilalle lukemisen digitalisoituessa yhä enemmän voisi olohuoneeseen laittaa vaikkapa kirjahyllyn mallisen kasvimaan, jonka hyllyissä yrtit ja salaatit kasvavat ympäri vuoden.

Toki lämpimissä maissa urbaanit tilat, kuten talojen katot voi valjastaa viherviljelylle. Mikäs sen mukavampaa, kuin jos hotelliaamiaisella voisi popsia hotellin katolta juuri poimittuja salaatteja ja yrttejä.

click.jpg

Salaattipenkki kirjahyllyn sijaan olohuoneeseen.

Valokuvat ovat kirjoittajan ottamia.




Edellinen 1 2 3 4 5 6Seuraava

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia. Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!