Lapin%20AMK%20pohjoisen%20tekijat%20blogikuvitus.jpg
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Esittely / Ajankohtaista / Pohjoisen tekijät - Lapin AMKin blogi

Lappi opiskelupaikkana

5.12.2017



Reijo Tolppi blogi.jpg
HTT Reijo Tolppi on Lapin ammattikorkeakoulun vararehtori.

Lokakuussa 2017 Lapin AMKissa toteutettiin opiskelijoille suunnattu kysely, jossa kartoitettiin opiskelijoiden ajatuksia Lapista opiskelupaikkana. Vastauksia saatiin Webropol kyselyksi mukavat 611, eli tuloksia voi pitää varsin luotettavina.

Opiskelijoita pyydettiin valitsemaan viisi tärkeintä syytä, miksi omaa kampuskaupunkia kannattaa suositella opiskelukaupunkina. Yhteen ynnättyinä tulokset näyttivät seuraavilta:

Kuvio 1 Reijo joulu 2017.JPG

Kuvio 1: Syyt suositella omaa kampuskaupunkia.

Veikkaan, että aika harvassa ammattikorkeakoulussa Suomessa tärkeimmäksi suositussyyksi nousisi ”luonto on lähellä”, mutta kyllä se Lapin AMKista kertoo jotakin oleellista. Sopivien koulutusmahdollisuuksien tärkeys oli helpommin ennalta arvattavissa, samoin opiskeluilmapiirin tärkeys.

Lapin AMKin opiskelijoista selvä enemmistä tulee Pohjois-Suomesta, mihin tässä yhteydessä lasken vanhat Lapin ja Oulun läänit, ja leimallisesti maakunnallisena toimijana oppilaitoksen läheisyys oli paitsi odotettu myös haluttu vastaus.

Ehkä eniten kärkiviisikossa hajontaa aiheutti asumisen ja elämisen edullisuuteen perustuva suositus. Tämä otettiin hyvin näkyvästi esille Meri-Lapissa, mutta rovaniemeläiset eivät tilannetta yhtä opiskelijaystävällisenä nähneet.

Kyselyssä mitattiin myös kolikon toista puolta, eli opiskelijoilta kysyttiin syitä, miksi omaa kampuskaupunkia ei voi suositella opiskelukaupunkina. Viisi tärkeintä syytä ilmenevät kuviosta 2.

Kuvio 2 Reijo joulu 2017.JPG

Kuvio 2: Syyt olla suosittelematta omaa kampuskaupunkia.

Kolme tärkeintä syytä olla suosittelematta ovat tavallaan saman asian eri ilmenemismuotoja. Jos Suomen keskuksena pidetään Helsinkiä, niin onhan se Lapista katsoen kaukana. Kulkuyhteydet maakunnan sisällä erityisesti julkisilla kulkuneuvoilla ovat ilmeisen heikot, eikä kampuskaupungeissakaan yleensä autottomien opiskelijoiden kulkeminen kovin helppoa ole.

Opiskeluaika on kautta aikojen ollut se elämänvaihe, jossa on mahdollista hankkia elämyksiä ja kokeilla asioita, joita ei ole aikaisemmin tullut kokeiltua. Uudet virikkeet, tapahtumat ja yhteiset tilaisuudet ovat opiskelijakulttuurissa korkealla sijalla, ja varsinkin merilappilaiset vastaajat kokivat Kemin ja Tornion tarjonnan varsin heikoksi. Rovaniemellä, missä yliopiston opiskelijat antavat huomattavaa vetoapua, myös tapahtumien määrään ja laatuun oltiin selvästi tyytyväisempiä.

Viidenneksi eniten mainintoja perusteena olla suosittelematta omaa kampuskaupunkia sai huonot mahdollisuudet työllistyä opintojen jälkeen. Lapissa työllisyys on pitkään laahannut muun maan keskiarvon perässä, mutta aivan uusimmissa tilastoissa on valoa näkyvissä. Meiltä tammi-syyskuun aikana valmistuneista peräti 82 % oli työssä tutkinnonhakuhetkellä, ja kokonaista 80 % valmistuneista oli löytänyt töitä Pohjois-Suomesta. Jos kehitys jatkuu tähän malliin, voinee olettaa, että ainakin tämä lappilaisen korkeakoulutuksen ongelmaksi koettu seikka tulee ratkaistua.

Lapin AMKin selvästi tärkein rekrytointialue on Lapin maakunta, jossa väestö on ollut tällä vuosituhannella tasaisessa laskussa. Käytännössä meidän pitää jatkuvasti pienenevästä ikäluokasta löytää riittävästi hakijoita tarjolla oleville aloituspaikoille, ja tässä työssä sekä oppilaitoksen että kampuspaikkakuntien imagolla on suuri merkitys. Tosin ei tämä mitään rakettitiedettä ole: kyllä se riittää, että tehdään hommamme niin hyvin kuin osataan.



Alumniyhteys on kaksisuuntainen silta

28.11.2017



Mattila_Katja rajattu.jpg
Tradenomi (YAMK) Katja Mattila koordinoi alumnitoimintaa Lapin ammattikorkeakoulussa alumnitoiminnan suunnittelijana.

Alumnitoimintaa ja muuta työelämäyhteistyötä on tehty Lapin ammattikorkeakoulussa jo edeltävien organisaatioiden, Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen ajoista lähtien. Toiminta ei kuitenkaan ole ollut täysin systemaattista, eikä sitä ole tehty näkyväksi opiskelijoillemme, mikä näkyy opiskelijoiden työelämäyhteistyöstä antamasta palautteesta.

Alumnitoiminnan avulla lisätään ammattikorkeakoulun työelämäyhteistyötä ja parannetaan korkeakoulun opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Samalla pyritään luomaan opiskelijoille kontakteja työelämään jo opintojen aikana ja sitä kautta parantamaan opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia.

Alumnitoiminnan tarkoituksena on kehittää alumnien osaamista, tukea elinikäistä oppimista ja sitä kautta vahvistaa alumnien omien työyhteisöjen osaamista. Alumnien kautta korkeakoulu saa arvokasta tietoa työelämän muuttuvista osaamistarpeista.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin ehdotetun muutoksen myötä alumnitoiminnan kehittäminen on saanut tervetulleen sysäyksen monessa ammattikorkeakoulussa, niin myös Lapin ammattikorkeakoulussa.

Uraseurantakyselyn tulokset mukaan rahoitusmalliin

Opetusministeriö on ehdottanut ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin uutta laadullista työllistymistä mittaavaa rahoitustekijää 1.1.2019 alkaen. Laadullinen työllistyminen tarkoittaa valmistuneiden opiskelijoiden työllistymistä koulutustasoaan vastaavasti. Työllistymistä mitataan tulevaisuudessa valmistuneille lähettävien uraseurantakyselyiden avulla.

Nykyisen rahoitusmallin ongelmaksi on koettu se, että työllistymisen laadullinen ulottuvuus ei tule mitatuksi, ja tämän vuoksi rahoitusmallia muutetaan. Korkeakoulutuksen tulisi tuottaa osaajia nimenomaan korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin ja niihin osaamistarpeisiin, joita työelämä kulloinkin vaatii.

Työllistymisen laadullinen ulottuvuus

Tulevaisuudessa laadullisella uraseurannalla pyritään ensisijaisesti keräämään tietoa koulutusten kehittämiseen ja suuntaamiseen. Oleellista laadullisen työllistymisen seurannassa ei ole pelkkä työllistyminen, vaan korkeakoulutuksen tuottama osaaminen työelämään. Laadukas korkeakouluopetus tuottaa opiskelijoilleen valmiudet elinikäiseen oppimiseen sekä sopeutumiskykyä työelämän jatkuviin muutoksiin. (OKM 2017, 10–17.)

Nyt voimassa olevassa rahoitusmallissa on myös seurattu henkilön työllistymistä valmistumisen jälkeen Tilastokeskuksen työllistymistilastojen kautta. Viimeisen valmistumisvaihekyselyn mukaan Lapin ammattikorkeakoulusta valmistuneiden opiskelijoiden työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen oli 82 prosenttia, mikä on todella hieno tulos.

Pelkkä työllistymisprosentti ei kuitenkaan kerro, mihin tehtäviin valmistuneet ovat työllistyneet. Hienosta työllistymistilanteesta huolimatta opiskelijoiden työllistymistä on tuettava myös jatkossa, ja koulutusta on koko ajan kehitettävä muuttuvan työelämän vaatimuksia vastaavaksi.

Työelämäyhteistyötä on lisättävä

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) auditoi Lapin ammattikorkeakoulun laatujärjestelmän keväällä 2017. Auditointiraportissa KARVI nostaa esille alumnitoiminnan kehittämisen tarpeen Lapin ammattikorkeakoulussa. Alumnien työelämäosaamista ja verkostoja ei hyödynnetä riittävän systemaattisesti toiminnan kehittämiseksi. Auditointiryhmä kehottaa Lapin ammattikorkeakoulua alumnitoiminnan kehittämiseen sekä alumnien osallistamista myös laatujärjestelmän kehittämiseen. (Hulkko ym. 2017, 30, 61, 74.)

Alumnitoimintaa on tehostettava ja yhteistyötä alumnien kanssa tiivistettävä, minkä vuoksi Lapin ammattikorkeakoulun johto päätti muuttaa tehtävänkuvaani ja toimin ensi vuoden ajan Lapin ammattikorkeakoulun alumnitoiminnan suunnittelijana. Tehtävänäni on lisätä yhteistyötä alumnien ja Lapin ammattikorkeakoulun välillä sekä luoda systematisoituja käytänteitä alumnitoiminnan koordinoimiseksi. Tavoitteena on myös tehdä alumnitoiminta näkyväksi opiskelijoille, alumneille ja muille sidosryhmille.

Lapin ammattikorkeakoulusta ja sitä edeltäneistä organisaatioista on valmistunut vuodesta 1997 lähtien yhteensä noin 18 600 tutkinnon suorittanutta asiantuntijaa (ml. ylemmät AMK-tutkinnot). Vuosittain Lapin ammattikorkeakoulussa opiskelee tutkinto-opiskelijoiden lisäksi myös noin 650 avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijaa sekä noin 150 kansainvälisiä vaihto-opiskelijaa, joten alumnien yhteenlaskettu määrä on vaikuttava.

Alumnitoiminnan rikastuttava vaikutus huomataan yhä paremmin

Kuten kaikkeen työhön, myös alumniyhteistyön vahvistamiseen liittyy sekä sisäisiä että ulkoisia haasteita. Jatkuvasti niukkenevat resurssit ja aikapula vaikeuttavat sitoutumista alumnitoimintaan.

Työelämä on niin hektistä, että siitä on vaikea irrottautua muualle edes hetkeksi. Alumnien mielenkiinnosta kilpailee moni muukin asia ja alumneja muuttaa paljon pois pohjoisen alueelta, jolloin pitkä välimatka korkeakouluun vaikeuttaa osallistumista.

Mikä sitten motivoi alumneja osallistumaan korkeakoulunsa alumnitoimintaan haasteista huolimatta?

Päätin kysyä tätä eri alojen alumnitoiminnassa mukana olevilta alumneilta itseltään. Motivoivina tekijöinä alumnit toivat esille muunmuassa oman osaamisen kehittämisen alumnitoiminnan kautta, oman tutkinnon tunnettuuden lisäämisen ja yhteistyön oman tutun koulun kanssa.

Tärkeänä pidettiin myös uusien työntekijöiden rekrytointia omalle yritykselle koulun kautta, tuoreiden ideoiden saaminen opiskelijoilta, asiantuntijuuden edistämisen ja verkostoitumisen alueen eri toimijoiden kesken.

Alumnien mielestä on kaikkien yhteinen asia edistää opiskelijoiden työllistymistä alueelle.

Alumniyhteistyön kautta on helppo pysyä mukana alan uusissa trendeissä. Keskusteluissa nousi esille myös yhteydenpito entisiin opiskelukavereihin ja virkistäytyminen alumnitoiminnan kautta. Kuitenkin tärkein motivoiva tekijä, mikä tuli esille kaikkien keskusteluissa mukana olleiden alumnien kanssa, oli oman osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen.

Haasteet on tehty voitettaviksi, joten otan työn mielenkiinnolla vastaan. Alumnitoiminnassa uusia mahdollisuuksia on kuitenkin olemassa paljon enemmän kuin haasteita. Yhteistyöllä, digitaalisuuden tuomilla välineillä ja uusilla ideoilla voimme varmasti ratkaista useimmat esteet ja tiivistää yhteistyötä entisestään.

Alumniasioissa tavataan!

Lähteet

Hulkko, P., Eskola, A., Jokipii M., Lamppu, V-M., Rantala V. & Goman, J. & Mustonen K., 2017. Lapin ammattikorkeakoulun auditointi 2017. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 2017:19.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017. Ehdotus laadullisen työllistymisen sisällyttämiseksi korkeakoulujen rahoitusmalleihin 1.1.2019 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:8.



VIERASKYNÄ: Työaika-autonomia luo elinvoimaa työyhteisöön

23.11.2017



Anne-Maarit Remes ja Ritva Vaarala opiskelevat ylempään AMK-tutkintoon Lapin ammattikorkeakoulussa.

Hyvän esimiestyön ja työvuorosuunnittelun tavoitteena tulee olla tasapainoinen rinnakkaiselo, jossa työntekijät voivat hyvin ja työyhteisö on elinvoimainen.

Työaika-autonomialla tarkoitetaan yhteisöllistä työvuorosuunnittelua, jossa työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työvuorojen pituuteen, vapaapäivien sijaintiin ja niiden rytmittelyyn. Työvuorot suunnitellaan työyksikön tarpeiden, olemassa olevien reunaehtojen ja yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissa. Työaika-autonomian synonyymejä ovat autonominen työvuorosuunnittelu ja yhteisöllinen työvuorosuunnittelu. (Halonen 2014, 17, 25; Hung 2002, 38; Superliitto 2017.)

Työaika-autonomiaan siirtymisen tulee aina olla esimiehen ja henkilökunnan yhteinen päätös. Esimiehen ohjaava, osallistava ja osallistuva rooli on keskeisessä asemassa.

Lapin ammattikorkeakoululle laatimamme YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa työhyvinvointia kehittävä tuote, autonomisen työvuorosuunnittelun käyttöönottoa helpottava työkalu ja ohjeistus esimiehille.

Kehitetty työkalu sisältää kuusi konkreettista teemaa, joita ovat esimiehen rooli, työaika-autonomiaan perehtyminen, yhteisten pelisääntöjen luominen, koulutus, vuorovaikutusta kehittävät tiimipalaveri käytännöt sekä toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen.


Työaika-autonomia vapauttaa esimiehen työaikaa

Autonomista työvuorosuunnittelua tarkasteltiin esimiestyön näkökulmasta. Autonominen työvuorosuunnittelu tarkoittaa työntekijöiden yhteisöllistä ja yhdessä tehtävää työvuorosuunnittelua.

Opinnäytetyötä varten tehdyn haastattelun ja aiemman tutkimustiedon perusteella voidaan todeta, että esimiehen työaikaa säästyi muihin työtehtäviin ja esimiehen huolellinen perehtyminen helpotti työaika-autonomian käyttöönottoa.

Haastatellut lähiesimiehet painottivat työntekijöiden kokemaa tyytyväisyyttä; he pääsivät vaikuttamaan työvuorojen ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen ja työntekijöiden vuorovaikutustaidot lisääntyivät. Esimiesten kokivat haasteeksi yhteisten pelisääntöjen luomisen ja niiden noudattamisen. Alkuvaikeuksien jälkeen työaika-autonomian todettiin onnistuneen. Työaika-autonomiaan siirtyminen on pitkäkestoinen prosessi ja siihen on varattava riittävästi aikaa.

Työaika-autonomiaa voidaan käyttää eri toimialoilla. Aiempien tutkimustulosten mukaan työaika-autonomiaa voidaan toteuttaa myös päivätyötä tekevässä työyksikössä. Työaika-autonomialla voidaan saavuttaa päivätyössä samoja etuja kuin vuorotyössä.

Työaika-autonomiaan siirtymisestä syntyvät edut kehittävät organisaation toimintaa, tuottavuutta, asiakkaiden kokemaa palvelun laatua ja henkilökunnan työtyytyväisyyttä.

Työaika-autonomia voi myös toimia rekrytoinnissa houkuttimena, sillä voidaan olettaa, että tulevaisuudessa työntekijät haluavat olla vahvasti vaikuttamassa omaa työtä koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi työvuorosuunnittelussa.

Esimiesvetoisen työvuorosuunnittelun on todettu lähdeaineiston ja tutkimusten perusteella olevan vanhanaikaista ja epädemokraattista. Selvää on, että esimiehen on helpompaa johtaa työyhteisöä jonka työntekijät voivat hyvin ja ovat tyytyväisiä työssään.

 

Kohti älykästä työvuorosuunnittelua

Oletimme, että työaika-autonomia olisi yleisemmin käytössä eri toimialoilla. Tehtyjen haastattelujen perusteella yllättävää oli, että miten harvoissa organisaatioissa se oli käytössä. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla työaika-autonomiaa käyttävien yritysten lähiesimiehiä. Yrityksistä kaksi toimii matkailualalla ja yksi sosiaali- ja terveydenhoidossa. Haastattelujen ja aiemman tutkimustiedon pohjalta kehitettiin työaika-autonomian käyttöönottoa helpottavan työkalu ja ohjeistus.

Uskomme, että työyhteisön paremmat toimintatavat ja työtyytyväisyys näkyvät asiakkaiden kokemana parempana palvelun laatuna ja sitä kautta yrityksen tuloksellisempana toimintana.

Tiedustelut

Anne-Maarit Remes, Työelämän kehittäminen ja esimiestyö –koulutusohjelma (YAMK), puh. 040 725 6625, anne.remes(ät)luukku.com Ritva Vaarala, Matkailun koulutusohjelma (YAMK), puh. 040 769 2150, ritva.vaarala(ät)outlook.com

Lähteet

Halonen, U. 2014. Uudistuvat työnkuvat - käsikirja toimintamallin kehittämi-seen. Viitattu 30.3.2017 http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/64064_Kasikirja.pdf.
Hung, R. 2002. A note on nurse-self-scheduling. Nursing Economics, 20(1), 37–9. Viitattu 17.6.2017 https://ez.lapinamk.fi:2726/docview/236935784?accountid=27297.
Superliitto 2017. Työaika-autonomia. Viitattu 30.3.2017 https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/tyoajat/tyoaika-autonomia/.

 

Haluatko lukea lisää opiskelijoiden näkemyksistä ja kokemuksista?

Lapin AMK julkaisee opiskelijoiden asiantuntija- ja muita blogikirjoituksia Opiskelijablogissa.




Modernin sisäilmamittausmenetelmän pilotointi yritysyhteistyönä

21.11.2017



Pernu Niko 2014.jpg
Insinööri (AMK) Niko Pernu toimii projekti-insinöörinä Lapin AMKin ACE-tutkimusryhmässä.

Älykkään elinympäristön teknologiat- Kickstart-hankkeen innovaatiovalmiuksien ensimmäinen pilotointi toteutettiin yhteistyössä Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy:n kanssa.

Pilotoinnissa haettiin tuntumaa sisäilmamittauksiin Mycometer Air-laitteistolla. Pilotointi tarjosi yhteistyöyritykselle mahdollisuuden testata harvinaista mittausmenetelmää ennen mahdollista hankintapäätöstä.

 

Pilotointia todellisessa toimintaympäristössä

Sisäilmanäytteillä pystytään tarkastelemaan näkymättömiä sisäilman epäpuhtauspitoisuuksia tarkasti ja rakennuksen osia avaamatta ja rikkomatta. Mittauksella saadaan tietoa sisäilman sisältämästä mikrobipitoisuudesta ja tilojen mahdollisesta kosteusvauriosta. Todellisessa toimintaympäristössä toteutetulla pilotoinnilla pystyttiin hyvin havainnollistamaan yhteistyöyritykselle laitteiston käyttötavat, ominaisuudet ja edut kuntotutkimustoiminnassa.

Pilotointi on osa ÄET Kickstart-hanketta, jossa Lapin AMK:n innovaatiovalmiuksia pilotoidaan alueen yritysten kanssa yhteistyössä. Pilotoinnissa käytetty, sisäilman mikrobipitoisuutta analysoiva Mycometer Air-laitteisto on hankittu Lapin ammattikorkeakoululle vasta viime kesän alussa, minkä vuoksi käyttökokemuksemme olivat vähäisiä. ÄET Kickstart-hankkeen tarjoaman pilotoinnin avulla pystyimme siis lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja kartuttamaan samalla omaa mittauskokemustamme.

Pilotoitu, Tanskassa kehitetty Mycometer-mittausmenetelmä analysoi homeiden sekä sieni-itiöiden ja -rihmastojen määrää niiden tuottaman NAHA-entsyymin määrän kautta. Mittausmenetelmä voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: näytteenottoon ja näyteanalyysiin.

Näytteenotossa tutkittavasta tilasta kerätään mikrobeita, joiden kokonaisbiomassa määritetään myöhemmin näyteanalyysissä. Mycometer-laitteisto tarjoaa tällä hetkellä kolme erilaista näytteenottotapaa. Pintasivelynäytteillä voidaan tarkastella rakennuksen pinnoilla vallitsevaa mikrobipitoisuutta. Materiaalinäytteillä pystytään puolestaan tarkastelemaan rakennusaineessa piilottelevien homeiden ja sienten määrää.

Kaikki yllä mainituin menetelmin kerätyt näytteet pystytään analysoimaan samalla analysointilaitteistolla, mikä säästää niin resursseja, tilaa kuin aikaakin. PBM Oy:n edustaja Jussi Ala-Räisänen pitääkin mittausmenetelmän etuina erityisesti nopeutta niin näytteenotossa kuin näytteiden analysoinnissakin, sekä varsinkin muihin näytteenottomenetelmiin verraten edullista yksittäisen näytteen hintaa.

Pilotoinnin olennaisin osa eli varsinaiset mittaukset suoritettiin kahtena päivänä, jonka aikana kerättiin yhteensä 16 sisäilmanäytettä. Pilotoinnin aikana kerätyt näytteet analysoitiin Lapin AMK:n rakennuslaboratorion tiloissa. Runsas näytteiden määrä tarjosi erittäin kattavan käyttökokemuksen mittausmenetelmästä PBM Oy:lle. Alaräisäsen mielestä Mycometer Air-mittausmenetelmä on mielenkiintoinen lisä sisäilman mittausmenetelmiin.

Ripeyttä ja kustannustehokkuutta kuntotutkimusprosessiin

Pilotoinnissa käytetty ilmanäytteenotto keskittyy huoneilmassa leijailevien homeiden ja sieni-itiöiden määrän analysointiin. Mittausmenetelmän pintasivelynäytteenottoa on hyödynnetty kotimaisessa kuntotutkimustoiminnassa jo vuosia, mutta pilotoinnissa käytetty ilmanäytteiden ottoon kehitetyn Air-sovelluksen hyödyntäminen kansallisella tasolla on toistaiseksi ollut hyvin vähäistä.

Menetelmän selkeimpänä etuna muihin, tavanomaisesti kuntotutkimuksissa käytettäviin menetelmiin on nopeus. Sisäilman laadullisten mittausten tuloksia odotellaan tavanomaisesti jopa 30 vuorokautta, mutta Mycometer-mittauksissa tulokset saadaan parhaimmillaan vain 30 minuutin päästä mittausten suorittamisesta.

Analysointiin kuluvan ajan merkitys on suuri erityisesti sisäilmaongelmaisissa kohteissa, joissa toimenpiteiden ja korjausten kohdekohtainen suunnittelu pystytään aloittamaan vasta kuntotutkimuksen jälkeen. Lisäksi yksittäisen näytteen kustannustehokkuus madaltaa kynnystä pääsääntöisesti kalliiden, mikrobipitoisuutta tutkivien ilmanäytteiden ottoon. Tämä mahdollistaa laajemmat ja tarkemmat tutkimukset pienemmillä kokonaiskustannuksilla.

Alaräisänen toteaa, että voisi hyvin kuvitella ottavansa pilotoidun mittausmenetelmän operatiiviseen käyttöön jo lähiaikoina, sillä hänen mukaansa menetelmä mahdollistaa juuri kenttätöiden vaatiman kustannustehokkaan ja tuloksellisen kuntotutkimustoiminnan nopeudellaan ja joustavuudellaan.

Tämänhetkisten kokemusteni pohjalta on todettava, että laitteella on potentiaalia muuttaa kuntotutkimustyön luonnetta menetelmän tuoman ajansäästön ja kustannustehokkuuden avulla. Vaikka menetelmä ei osaa erotella näytteissä esiintyviä erilaisia home- ja sienilajikkeita, on mittauksen tuoma tieto kokonaisbiomassasta mielestäni riittävä kertomaan tilojen mahdollisista kosteusvaurioiden luomista mikrobikasvustojen aiheuttamista sisäilmaongelmista sekä samalla mahdollisen kosteusvaurion olemassaolosta.

Yritysyhteistyönä toteutettavia pilotointeja tullaan toteuttamaan tulevaisuudessa lisää niistä kiinnostuneiden yritysten kanssa Älykkään Elinympäristön Teknologiat- Kickstart-hankkeen puitteissa.



Revontulentie - Tarinallistettu matka oppimisympäristönä

14.11.2017



Arkko-Saukkonen_Anitra.jpg
TaM Anitra Arkko-Saukkonen on lehtori ja OurStories-hankkeen asiantuntija Lapin AMKin Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla.

Tarinallistaminen? Miten havainto ja kokemus muuttuu tarinalliseksi kuvaksi? Revontultentie johdatti Lapin ammattikorkeakoulun (AMK) kuvataiteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaryhmän tarinoiden äärelle yhteistyössä Our Stories-hankkeen kanssa.

Revontultentie yhdistää Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat, joihin on kiinnittynyt tietoisuus yhteisistä juurista ja identiteetistä. Yhteinen kulttuuri ja historia heijastuvat alueiden tarinoista, joita kerätään Our Stories-hankkeen aikana. Tarinoiden avulla tuodaan reittiä näkyväksi sekä paikallisille että matkailijoille.

Arkko-Saukkonen 2017 marraskuu kuva 1.jpg

Kuva 1. Skibotnin ranta oli Revontultentien reissun tarinallinen huippukohta.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö linkittyy Lapin AMKin opetukseen eri muodoin. Nyt tarinallistaminen oli sidos, jossa opiskelijoiden tehtäväksi tuli etsien, tutkien, katsoen, kuunnellen havainnoiden ja kokien hakea tarinaideoita. Tarinoista luodaan visuaalinen kuva, teos, joka kertoo itsessään tarinan Revontultentiestä.

 

Matkan tarinallisuus

Matka taittui Torniosta Revontultentietä pitkin Aavasaksan ”keisarinportaiden” ja huikaisevien maisemien kautta kohti pohjoista. Napapiiri ylitettiin Ruotsin puolella. Tornion ja Muonionjoen risteyskohta näytti jo suuntaa jäämerta kohti. Siinä oli hyvä tehdä visuaalisia muistiinpanoja.

Joppausta opittiin ymmärtämään paremmin Pellon rajanylityksen yhteydessä. Laestadiuksen vaikutukset papin tehtävän lisäksi luonnontieteilijänä, La Recherche -retkikunnan matkaoppaana tulivat myös tutuksi. Laestadiuksen mökki Karesuannossa ja kertomus konkretisoivat opiskelijoille ajan hengen ja vaikutukset.

Arkko-Saukkonen 2017 marraskuu kuva 2.jpg
Kuva 2.

Matka jatku Äijäkoskelle, jossa luonnosteltiin kosken kuohuja Biardin tapaan, mutta omin tulkinnoin. Lapin myytit aina staaloista, veden syvyyksissä elävään näkkiin antoivat uutta mystisempää ajatuspintaa tarinallisuuteen.

Lapin reservaatin raja, jos siksi tulkitaan Pakasjoki, alkoi osoittaa erämaanseudun karua upeutta niille opiskelijoille, jotka ensimmäistä kertaa näin pohjoiseen olivat saapuneet kameroiden, piirrustuslehtiöiden ja kynien kanssa. Sieltä löytyi taltioitavaa, minne vain katseensa käänsi. Järämä kertoi omaa tarinaansa jokaisen askeleen myötä linnoitusalueen mutkittelevissa juoksuhaudoissa.

Arkko-Saukkonen 2017 marraskuu kuva 3.jpg

Kuva 3. Tehokasta ajankäyttöä kohteiden välillä. Henri Hagman kävi luonnoksia läpi matkalla antaen samalla prosessin aikaista kommentointia ja arviointia.

Minä ja pohjoinen kuva

Arktinen maa toi uuden tarkastelukulman siihen mitä pohjoisuus, etäisyys ja luonnon vaativuus on. Miten ihminen on osana sitä? Miten on eletty ja selvitty silloin ja nyt?

Kohdattiin kunnioittaen Saana ja ihmeteltiin Parasta. Korkein kohta, minne autolla Suomen maassa pääsee, nousi aina 542 metriä merenpinnan yläpuolelle Kilpisjärven reunamilla. Suomen raja ylittyi vaihtuen Norjan jylhyyteen.

Maisema imi nopeasti mukaansa, ja jännitti, miten kaiken ehtisi tallentamaan mieleen ja kuviksi. Tien laskeutuessa aina vain alaspäin kohti Jäämeren rantaa ryhtyi mielikuvitus vauhdikkaaseen kilpajuoksuun järjen kanssa. Mitä kertomuksia nämä vuorenseinämät kertovat?

Dramaturginen käännekohta

Lopulta tarinamatkamme huippukohta saavutettiin Jäämeren rannalla valojen ja varjojen leikitellessä vuorten huippujen ja notkojen lomassa. Opiskelijoiden silmät ahmivat samalla kun kamerat räpsyivät, kynät, paperinpinnat täyttyivät kuvilla, muistiinpanoilla ja ideoilla siitä mikä voisi olla se lopullinen tarina, jonka kertoa tarinakuvassa.


Arkko-Saukkonen 2017 marraskuu kuva 4.jpg

Kuva 4. Havainnosta kuvaksi -oppimisteeman kautta harjaannutettiin kuvallisia taitoja ja työstettiin visuaalisia muistiinpanoja.

Tarinoita kumpuaa ajatuksina jokien virroista, tunturien huipuista, maaperästä, ikiaikaisista vuortenseinämistä, myyttisten hahmojen ja todellisten henkilöiden, havaintojen, omien kokemusten, ainutlaatuisten kohtaamisten ja suorastaan mykistävän ruskan väreillä maalattujen maiseman kautta.

Our Stories-hanke julkaisee kerätyt tarinat verkkosivuillaan http://ourstories.info.

Käänteinen oppiminen uudessa pedagogisessa mallissa

Opintoretkemme ja Our Stories-hankkeen tarinallistamisen matka eteni myös itsessään tarinan muodossa toteuttaen samalla Lapin AMKin uutta pedagogista mallia, jossa käänteinen oppiminen yhdessä prosessinaikaisen arvioinnin kanssa muodostaa kehyksen tekemiselle. Ohjaavat opettajat Henri Hagman, Panu Pohjola sekä minä tuimme oppimisen prosessia matkalla sekä sisällöllisesti että teknisesti.

Tarinaksi luotu matka johdatti etenemistä, jossa lähtölaukauksen ja mukaansa tempaavan koukun jälkeen edettiin kohti huippukohtaa ja käännettä aina loppuratkaisuun asti. Matkan eri kohteet oli asetettu dramaturgisesti oikeisiin kohtiin ajankulumisen näkökulmasta. Käännekohta tuli, kun matkasta oli tehty kaksi kolmannesta, Jäämeren rannalla Norjan upeissa maisemissa. Dramaturgisesti juuri oikeassa paikassa.

Arkko-Saukkonen 2017 marraskuu kuva 5.jpg

Kuva 5. Aavasaksalla aamun sumussa kuultiin tarinoita Lapin vetovoimasta.


Panu Pohjola ”tarinan kertojana” sekä ohjaavana opettajana kuljetti opiskelijoiden ajatuksia eri tilanteisiin matkakohteissa. Hän avasi ajattelua pohjoisen elinolojen, ihmisten, historian, uskomusten ja myyttisten tarinoiden, luonnon keskeisen paikkojen kautta, samoin kuin käytettävä lähdemateriaali ja muu kuultu sisältö.

Opiskelijoiden oli luotava montaasina itse itselleen tarinan näkökulma ja yhdistettävä havaitsemiaan asioita omaksi tarinaksi, itse löydetyksi näkökulmaksi. Päähenkilö kokee dramaturgisessa tarinassa muutoksen. Samoin toivomme opiskelijan kokevan muutoksen ja matkan aikana syntyneen kokemuksen myötä ymmärtävän ympärillä olevaa ja itseään paremmin: Mikä on minun tarinani näkökulma, jonka kerron Revontultentiestä?

Arkko-Saukkonen 2017 marraskuu kuva 6.jpg

Kuva 6. Jani Laurila luonnostelemassa Aavasaksalla.

Minä pohjoinen kuva ja Revontultentien tarinallistaminen sisälsi seuraavat pedagogiset järjestelyt ja osaamisen tasot:

• Havainnon teko ja saattaminen kuvaksi
• Tarina, rakenne ja tarinan tuottaminen
• Lapin historia, elinkeinot ja yhteydet rajanaapureihin
• Lapin luonnonolojen älykäs käyttö historiallisessa- ja nykyhetkessä sekä omassa työssä
• Oman osaamisen tuotteistaminen
• Alueen kehittäminen, asiakasyhteistyö OurStories-hankkeen kanssa
• Etäisyyksien hallinnan merkitys
• Turvallisuusosaaminen
• Digitaalisen valokuvakameran käyttö
• Käyttökuvan ja taidekuvan erot
• Piirustus
• Väri, valööri, rytmi, viiva, sommittelu


Arkko-Saukkonen 2017 marraskuu kuva 7.jpg

Kuva 7. Valokuvien ja piirustusten keinoin taltioitiin omia havaintoja ja kokemuksia matkan aikana.



Sukellus pelien perusteisiin - ruorissa Tony Manninen

7.11.2017



Hannula_Petri.jpg
Insinööri Petri Hannula toimii projektipäällikkönä ArcticShell ja Äkräs-hankkeissa ja osa-aikaisena peliteknologian luennoitsijana Lapin AMKin Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisalalla.

Pelit, pelisuunnittelu ja pelillisyys ovat olleet viime vuodet kuumia avainsanoja LapinAMK:n tieto- ja viestintätekniikan puolella. LapinAMKin tieto- ja viestintätekniikan koulutuksessa ja pLab-ohjelmistotekniikan laboratoriossa asiaan liittyviä teknologioita ja osaamisia hyödynnetään päivittäin.

Osaamisen ajan tasalla pitämiseksi ja päivittämiseksi on hyvä saada ulkopuolista näkemystä ja kokemusta laajentamaan oman pesäkolon ympärillä olevaa maailmaa.

3.5.2017 järjestettiin Tony Mannisen (Ludocraft) vetämä pelisuunnittelutyöpaja PeliRiihi LapinAMK:n tiloissa. Työpaja oli Ely-keskuksen ESR-rahoittaman ArcticShell-hankkeen järjestämä. Kohderyhmänä työpajalle oli Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin Yliopiston TKI- ja opetushenkilöstö.


Petri Hannula kuva 1.jpg

Kuva 1: Tony Mannisen johdattamana kohti pelien perusteita.

Työpaja järjestettiin tuomaan eväitä opetuksen pelillistämiseen ja TKI-peliprojektien ideointiin. Osallistujien määrä rajattiiin pieneksi. Näin työpajasta saatiin osallistujille mahdollisimman paljon tarpeeseen räätälöityä hyötyä. Osallistujia työpajassa oli 15, Lapin ammattikorkeakoulun ja yliopiston henkilöstöä.

 

Leikki, rituaalit, pelit, elämä

Kirjassaan Homo Ludens - Leikkivä ihminen (1938) Johan Huizinga pohtii leikin roolia yhteiskunnassa ja sen elementeissä. Leikki on tärkeä osa ihmisen kehittymistä ja myös aikuisen tulisi leikkiä elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi. Häät ja hautajaiset ovat rituaaleja, joissa aikuinen toimii osana leikkiä. Maallisen tomumajan mullaksi saattamiseen ei ole pakko järjestää seremoniallisia hautajaisia prosessin käynnistämiseksi, vaan se on ihmisen luoma rituaali. (Huizinga)

Huizingan viitoittamissa jalanjäljissä Tonyn näkökulma peleihin on, että elämä on peli. Kaikki on peliä ja se tekee vaikeaksi vetää selkeä raja simulaation ja pelin välille. Opetuspelien, eli Serious gaming pelien suunnittelussa tämä rajan veto voi olla merkittävä pelin suosien kannalta. Hauskuus, yllätyksellisyys, uteliaisuus ja valppaus ovat osa jokapäiväistä elämän peliä.

Peli on seuraava askelma leikistä. Pelissä on rakenne, joka muodostuu säännöistä, vuorovaikutuksesta, palautteesta ja tietenkin konfliktista. Tony käyttää itse konflikti lähtökohtaista pelisuunnittelua, jossa lähdetään rakentamaan ajatusta pelissä olevan konfliktin ympärille. (Manninen).

 

Pelisuunnittelija ja pelaajatyypit

Konflikti määrittää pelaajan tavoiteen, joka hänen on ratkaistava edetäkseen pelissä. Pelin rakennetta varten pelisuunnittelija rakentaa pelaajalle esteitä, jotta konfliktin ratkaisusta ei tulisi helppoa. Jos peli on liian helppo pelaajan taitotasoon nähden, on seurauksena pelaajan motivaation tipahtaminen. Haasteiden lisäksi pelisuunnitelija rakentaa peliin motivoivia toiminnallisuuksia ja mekaniikkoja. (Manninen).

Pelisuunnittelijalla on suunnittelutyössä käytössään tutkimusta pelisuunnittelusta. Esimerkkinä hyödynnettävästä tutkimuksesta on Bartlen tekemä jaottelu pelaajatyyppien välillä. Killers, Achievers, Sosializers ja Explorers ovat löydettävissä pelejä pelaavasta pelaajamassasta (Bartle). Pelaaja voi kuulua useampaan kuin yhteen lokeroon. Pelin pitää pystyä olemaan pelaajalle mielenkiintoinen ja koukuttavaa vedotakseen kohderyhmänä olevaan pelaajatyppiin.

Kohderyhmä voi olla useita pelaajatyyppejä, mutta silloin mielenkiintoisuutta voi olla vaikeampi rakentaa. Pelissä matka on usein maalia tärkeämpi ja eri pelaajatyyppit taittavat pelimaailmassa matkansa eri tavoin. Killersien suoraviivainen lähestymistapa verrattuna explorerien tutkivaan mutkitteluun ja asioiden haastamiseen muodostavat pelisuunnittelulle kaksi mielenkiintoista lähtöpistettä.


Pelin ytimen etsintä

Pelin ydin pitäisi olla testattavissa parissa viikossa pelisuunnittelun aloittamisesta. Pelin ydin on pelin pääasiallinen tehtävä, jota pelaaja toteuttaa, seuraa ja kokeilee. Pelin ydin määrittää pelin säännöt ja mitä pelaaja voi pelissä tehdä. Ytimen toimintaa pitäisi päästä testaamaan mahdollisimman nopeasti ja siinä voi toimia välineenä Legot, muistilaput, paperit, korkit, pikkuautot, tussit, tai mikä vain mihin vain mielikuvitus taipuu. Tässä vaiheessa on hyvä pitää mielessä sanonta “Onko kiire, vai tehdäänkö tietokoneella?”

“The art challenges technology, technology inspires the art” - John Lasseter
Petri Hannula kuva 2.jpg

Kuva 2: Meidän ryhmämme 4:n peli-idean muistilappu.

Mielenkiintoisen teoriapaketin jälkeen jakauduimme 3-4 hengen ryhmiin ideoimaan pelejä. Apukeinona käytettiin osoitteesta http://www.pelisampo.fi tulevia avainsanoja, joiden kautta omaa peliä on helpompi lähteä rakentamaan (Ludocraft). Pelisampon tapaisten työkalujen avulla on mahdollista rajata ideointia, mikä joskus toimii lukon avaavana elementtinä.

Ideasta konseptiksi

Tässä työpajassa ideointisession kesto oli 7 minuuttia. Joskin ensimmäistä ideaa taikinoimme ryhmissä yli 10 minuuttia. 4:n kierroksen jälkeen meidän tiimillämme oli kasassa 5 ideaa, joista olisi mahdollista alkaa jatkotyöstämään toimivinta eteenpäin. Kaikki tiimit lähtivät työstämään eteenpäin viimeisintä ideoitua ideaa, jonka siemeneksi sampo arpoi: “Mysteeriin pohjautuva pulmapeli, jossa pelaajan pitää luoda oppiakseen”.

Petri Hannula kuva 3.jpg

Kuva 3: Peli-ideoinnin tukena käytimme pelisampoa (Ludocraft).

Saimme lisäavuksi pelimekaniikkaan liittyviä kysymyksiä sisältävän lapun. Yhdeksi vaikeimmaksi kysymykseksi osoittautui pelin nimi. Lisäksi saimme 16 kappaletta kysymyksiä taululle avustamaan tulevan pelitoteutuksen mekaniikan ja toiminnallisuuden etsimistä. Tänään piirrettiin todella paljon ja meidän tiimistämme löytynyt kuvataidekasvatuksen opettaja osoittautui erittäin hyväksi pelikonseptin henkiin herättäjäksi.

Tiimimme peli-ideamme oli Virtuaalilaseja hyödyntävä renessanssiaikaan ja hieman siitä tuoreempaan aikaan sijoittuva “Escape Room”-toteutus. VR-lasien kautta pelaaja näki saman huoneen sata vuotta aikaisemmassa ajassa kuin todellisuudessa oleva huone, joka sijoittui 1900-luvun alkuun.

Jos VR-maailmassa tekee oikeita asioita, avaa se oikeassa huoneessa olevia elementtejä. Oikeassa ajassa oleva huone taas sisältää vihjeitä, joilla saa avattua 1800-luvun alussa olevassa huoneessa (virtuaalitodellisuudessa) olevia elementtejä. Pelaajan tavoitteena on selvittää opiskelemalla erilaisia tieteenaloja ja niihin liittyviä instrumentteja, mitä tapahtui huoneessa asuneelle mestarille.

Petri Hannula kuva 4.jpg

Kuva 4: Neroom Escape. Peli-idea, jonka ryhmämme sai päivän lopuksi aikaan.

Itse olen tehnyt pelejä ammattimaisesti jo lähes kymmenen vuoden ajan. Peliriihen kaltainen työpaja rakentaa haasteita tuomalla pöytään erilaisen okulaarin, jonka kautta itselle tärkeää työtä voi tehdä.

Päivän jälkeen järjestimme vielä IGDA Rovaniemi Hub-iltamat, jossa workshopin vetäjä oli keskustelussa mukana ja tentattavana hieman vapaamuotoisemmassa ympäristössä.

Päivän ajatuksia, ideoita ja tapoja toimia kokeiltiin ja hyödynnettiin LapinAMKin tiloissa yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa järjestettyissä kesäpeliopinnoissa. Kesäpeliprojektin aikana 12 tiimiä toteutti Unreal-pelimoottorilla kymmenen projektia VR-laseille ja kaksi tavallista peliä. Lopputuloksena opiskelijat saivat tahkottua itselleen 910 opintopistettä ja erittäin paljon osaamista pelitekemisestä.


Lähteet:

Bartle. Test of Gamer Psychology. GamerDNA. (2009)
Huizinga.Johan. Homo Ludens - Leikkivä ihminen (1938)
Manninen. Tony. Pelisuunnittelijan käsikirja (2001)

Pelisampo. Ludocraft. (Viitatttu 4.10.2017). http://pelisampo.fi
pLab. Lapin ammattikorkeakoulu. (Viitattu 4.10.2017) http://www.lapinamk.fi/fi/Tyoelamalle/Kehittamisymparistot/pLAB



Matkakertomus: Nokkonen vaatteiden biokuitumateriaalina vuonna 1629

31.10.2017



Kauppi_Jaana net.jpg
Insinööri (YAMK) Jaana Kauppi työskentelee projekti-insinöörinä Lapin ammattikorkeakoulun ELMA-laboratoriossa. Tässä kirjoituksessa hän kertoo matkasta Pohjoismaisen elektronimikroskopiayhteisön vuotuiseen konferenssiin (SCANCEM 2017) Reykjavikiin Islantiin 5. - 9.6.2017.


Yleiset tieteelliset esitykset

Ensimmäisenä varsinaisena seminaaripäivänä avajaistilaisuudessa Reykjavikin yliopiston tutkijat esittivät kaksi yleisesti kiinnostavaa esitystä.

Ensimmäisen esityksen piti Islannin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori Jorunn Erla Eyfjörö kertoen yliopiston osallisuudesta isompaan tutkimuskokonaisuuteen genetiikan vaikutuksista syövän esiintyvyyteen ja perinnöllisyyteen. Uusissa tutkimuksissa on havaittu saman riskigeenin omaavilla suvun jäsenillä olevan suurempi todennäköisyys sairastua paitsi rintasyöpään myös eturauhassyöpään.

Islanti on maantieteellisen eristyneisyyden vuoksi oivallinen paikka tehdä tutkimuksia geenien vaikutuksia sairauksiin. Toisaalta verrokkiryhmän osalta tutkimus on haastavampaa, koska populaatio on pieni ja geeniperimät näin ollen samankaltaiset.

Elektronimikroskopia on oleellinen osa syöpäsolujen tutkimuksia. Elektronimikroskopian avulla voidaan havaita jo varhaisen vaiheen muutoksia soluissa ennen kuin ne muuttuva syöpäsoluiksi.

Toisen yleisluonteisen tieteellisen esityksen piti Reykjavikin yliopiston rehtori professori Jon Atli Benediktsson. Aiheena oli erittäin mielenkiintoinen tutkimus hiilidioksidipäästöjen CO2 keräämisestä ja säilyttämisestä pumppaamalla maaperään. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi maailmanlaajuisesti tehdään runsaasti tutkimusta ja töitä eri tiedeyhteisöissä. Euroopan osuus koko maailman hiilidioksidipäästöistä on noin kymmenen prosenttia, mutta asukaslukuun suhteutettuna se on huomattavasti suurempi kuin Aasiassa.

Islannissa on tutkittu ja kokeiltu menetelmää, jossa hiilidioksidi CO2 otetaan talteen ja puristetaan nestemäiseksi. Nestemäistä hiilidioksidia voidaan kuljettaa säiliöautolla, säiliötankkerilla tai putkea pitkin. Nestemäinen hiilidioksidi voidaan pumpata maaperään putkea pitkin joko sellaisenaan tai veden mukana.

Käytännössä pumppaus tapahtuu maaperän basalttikerrokseen satojen metrien syvyyteen. Islannissa tähän basalttikerrokseen on olemassa valmiiksi kairattuja reikiä, joita voidaan hyödyntää. Islannin sähköntuotanto perustuu vulkaanisesta maaperästä saatavan kuuman vesihöyryn hyödyntämiseen, joita varten reikiä kairataan.

Tutkimuksissa on edetty käytännön tutkimuksista kokeiluun, jossa voimalaitoksen hiilidioksidipäästöjä nesteytetään ja pumpataan maaperään. Tavoitteena on, että hiilidioksidin syntypaikoilla, eli käytännössä tehtailla, olisi oma laitos, jossa hiilidioksidi puristetaan nestemäiseksi ja kuljetetaan maaperään pumpattavaksi sopivaan paikkaan tai pumpataan paikan päällä.

Tulevaisuuden tutkimuskohteena on myös kiertotalouden näkökulma eli miten tätä nestemäistä hiilidioksidia voidaan hyödyntää muualla. Yhtenä vaihtoehtona on hyödyntää veteen sekoitetun hiilidioksidin pumppaaminen maaperään ehtyvällä öljykentällä, jolloin se työntää öljyä eteenpäin pumpattavaan kohtaan ja näin saadaan tarkemmin kerättyä öljy talteen. Tällä hetkellä selvitetään mitä haittavaikutuksia tästä hiilidioksidin pumppaamisesta maaperään voi olla.
Kauppi Jaana kuva 3.jpg

Kuva 1. Islannin yliopiston päärakennus Reykjavikissa


Kauppi Jaana kuva 4.jpg
Kuva 2. Seminaariesitykset

 

Biokuidut

Kasviperäisten kuitumateriaalien eli biokuitujen elektronimikroskopia on yleisen näkemyksen mukaan erittäin haastavaa, eikä niitä ole tutkittu yhtä paljon kuin esimerkiksi metalleja. Biokuitujen tutkiminen elektronimikroskoopilla on tullut laajemmin mahdolliseksi laitteiden ja menetelmien kehittyessä.

Suurin haaste biokuitujen tutkimisessa on näytteenvalmistus. Näytteenvalmistuksen haastavuus johtuu kuitujen pienestä koosta ja yksittäisen kuidun heikosta mekaanisesta rakenteesta. Biokuituja ei voida esimerkiksi hioa tai katkaista kuten metalleja ja mineraaleja.

Tällä hetkellä biokuiduista käytetään eniten puupohjaisia kuituja, mutta tulevaisuudessa viljelykasvien syötäväksi kelpaamattomien osien käyttö kuitumateriaaleina tulee lisääntymään merkittävästi. Luonnonkuitujen käyttö raaka-aineena esimerkiksi biokomposiiteissa tulee yleistymään tulevaisuudessa.

Biomateriaalien ominaisuuksien tutkiminen on haastavaa ja tutkimuksissa on havaittu esimerkiksi geenimanipuloidun maissin rakenteen olevan erilainen ja mekaaniselle rasitukselle heikompi verrattuna geenimanipuloimattomaan.

Hauska yhteensattuma oli keminmaalaisena törmätä Islannissa Aalto yliopiston tutkijoiden posteriin, jossa käsiteltiin Keminmaan Mikaelin kirkossa lepäävän 1629 kuolleen Nikolaus Rungiuksen muumion vaatteiden kuitujen ja väriaineiden ominaisuuksia.

Kyseessä oli Aalto yliopiston tekstiiliarkeologian tutkijoiden selvitys muumion vaatteissa käytetyistä kuiduista ja väriaineista. Rungiuksen sukat oli valmistettu pellavasta ja muut vaatteet nokkosesta. Nokkoskuitujen käyttäminen vaatteiden valmistukseen on ollut tutkijoiden tiedossa jo pitkään, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaisia vaatteita päästiin oikeasti tutkimaan, koska niitä ei yleensä ole säilynyt tutkittavaksi.

 

Verkostoituminen

SCANDEM-konferenssissa oleellinen osa tapahtumaa on verkostoituminen. Tapahtumapäivät jatkuivat varhaisesta aamusta myöhään iltaan, mutta lounaalle ja kahvitauoille oli varattu reilusti aikaa keskustelujen käymiseen.

Keskiviikkoillan konferenssi-illallinen järjestettiin uudessa uljaassa Harpa konserttihallin ravintolassa Reykjavikin keskustassa. Perjantaipäiväksi taas oli järjestetty 16 tuntia kestävä bussikierros Snaefellsjökull luonnonpuistoon. Bussikierrokselle oli tehty Islannin yliopiston geologian professori Jörundur Svavarssonin toimesta tarkasti suunniteltu minuuttiaikataulu sopivine nähtävyyksineen ja pysähdyksineen. Bussimatkalla nähtiin tulivuorenpurkauksien muovaamien hienojen maisemien lisäksi haimuseo, laavakiviranta, jäätikkö, kalastajakyliä, hylkeitä, islanninhevosia, erilaisia lintuja ja paljon muuta. Bussikierroksen loppupuolella syötiin illallista professori Jörundur Svavarssonin mökillä, jossa yliopiston tutkija Saemundur Sveinsson grillasi lammasta koko porukalle.
Kauppi Jaana kuva 6.jpg

Kuva 3. Harpa konserttihalli

Kauppi Jaana kuva 7.jpg

Kuva 4. Scandem-ryhmä bussimatkalla

Kauppi Jaana kuva 8.jpg

Kuva 5. Laavakiviranta

Kauppi Jaana kuva 9.jpg

Kuva 6. Islanninhevosia


Koulutus

Elektronimikroskopiaan liittyvää koulutusta on tarjolla harvakseltaan, mutta ainakin Ruotsista löytyy muutamia alan tutkimuslaitoksia, jossa aiheeseen liittyvää koulutusta satunnaisesti järjestetään.

Uumajan yliopiston Chemical Biological Centre KBC on tutkimuskeskus, jossa toimii yhteistyössä eri alan tutkimusryhmiä. Tutkimusryhmiä on esimerkiksi kemian, fysiikan, biomateriaalien, kasvitieteen ja kasvifysiologian aloilta. Tutkimusryhmien käytössä on yhteisiä tutkimusympäristöjä esimerkiksi elektronimikroskopian laitos. KBC järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä kursseja ja seminaaritapahtumia säännöllisesti.

Chalmers Microscopy School on järjestetty Göteborgissa vuosittain 1998 alkaen. Teoriaa ja käytännön osuuksia sisältävä elektronimikroskopian kurssi järjestetään Chalmersin yliopiston materiaalien mikrorakenteen tutkimusosastolla, jossa on käytössä useita elektronimikroskooppeja. Koulutuksessa on mukana myös laitetoimittajien asiantuntijoita. Chalmersin yliopistossa toimii myös kuitu- ja polymeeriteknologian tutkimuslaitos, jossa tutkitaan esimerkiksi biokomposiitteja, kuituja ja polymeereja.

SCANDEMin taustaa

SCANDEM - Nordic Microscopy Society - on perustettu vuonna 1948 yhteisöksi kaikille tahoille, joiden tekeminen liittyy mikroskopiaan. SCANDEM:iin kuuluu muun muassa yliopistoja, tutkimuslaitoksia, teollisuutta sekä laitevalmistajia materiaalitieteen ja biotieteen alalta. SCANDEM koordinoi erilaisia yhteisiä koulutuksia, tapaamisia ja työpajoja.

Lapin ammattikorkeakoulu (aiemmin Kemi-Tornio ammattikorkeakoulu) on kuulunut yhteisöön vuodesta 2010, kun elektronimikroskooppia oltiin hankkimassa Kemiin testauslaboratorioon. Elektronimikroskopian tutkimusmenetelmät kehittyvät jatkuvasti ja yhteisön avulla myös Lapin ammattikorkeakoulu pysyy kehityksen mukana.

Osallistumisen tarkoituksena oli tulevaisuutta varten perehtyä myös biomateriaalien mikroskooppiseen tutkimukseen, joita Lapin AMKin ELMA-laboratoriossa ei ole juurikaan aiemmin tutkittu.

SCANDEM-konferenssi järjestetään vuosittain kesäkuun alussa jossain pohjoismaisessa yliopistossa ja tänä vuonna järjestelyvuorossa oli Islannin yliopisto. Konferenssissa oli puhujia mikroskopian alalta eri puolilta maailmaa sekä alan laitetoimittajia. Osa esitelmistä oli tarkoitettu erikseen materiaalitieteille ja biotieteelle ja osa esitelmistä oli yhteisiä.



PK-yritysten avainhaasteet: osaaminen, myynti ja markkinointi sekä rahoitus

25.10.2017



Parkkila Leena.jpg
Insinööri (YAMK) Leena Parkkila toimii projekti-insinöörinä Käynnissäpidon tutkimusryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa ja Process SME -hankkeessa yrityshaastattelijana.

Lapin ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston Nivalassa toimivan Kerttu Saalasti-instituutin toimesta haastateltiin kevään ja syksyn 2017 aikana 31 PK-yritystä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan alueella.

Haastattelun tuloksena saatiin selville, että yritysten avainhaasteita ovat osaaminen, myynti ja markkinointi sekä rahoitus. PK-yrityksiä kiinnostavat toimialat voitiin jakaa kolmeen päätoimialaan: kaivosteollisuus, metsä- ja paperiteollisuus ja terästeollisuus.

Haastattelut liittyivät Process SME -hankkeeseen. Process SME -hanke “Business Model Innovation and Internationalization of Process Industry SMEs” toteutetaan ajalla 1.9.2016 - 31.8.2019. Hankkeen tavoitteena on parantaa PK-teollisuuspalveluyritysten kilpailukykyä tukemalla liiketoimintamallien kehittämistä ja yritysten kansainvälistymistä sekä verkostoitumista.
 
Parkkila kuva 1.jpg

Kuva 1. PK-yritysten haastattelu alue Suomessa


PK-yritysten liiketoiminnan avainhaasteet Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla

Haastatteluissa saatiin selville PK-yrityksiä eniten huolestuttaneet aihealueet. Avainhaaste on nyt ja tulevaisuudessa osaavan työvoiman saanti.

Työn luonne on nykyisin teknisempää ja robotisoidumpaa kuin aikaisemmin. Työntekijöillä täytyy olla monipuolisia kykyjä ja heidän täytyy olla moniosaajia. Toisin sanoen heidän täytyy osata prosessissa monta erilaista työvaihetta. Joissakin tapauksissa työntekijöiden on hyvä tuntea koko prosessi, tilauksesta - toimitukseen saakka.

Lisäksi yritykset vaativat työntekijöiltä motivaatiota ja sitoutumista yritykseen. Osaavaa työvoimaa on vaikea löytää mm. hitsaus-, pintakäsittely-, hydrauliikka- ja koneistusalan ammattilaisista. Työntekijöitä on vaikea saada myös kaivinkonekuskeiksi. Useimmiten yrityksissä päädytään kouluttamaan omat työntekijät.

Toisena haasteena on myynti ja markkinointi. Varsinkin uuden tuotteen myynnin kohdalla on tärkeää asiakkaan vakuuttaminen. PK-yrityksen on oltava uskottava ja varteenotettavana toimija liiketoiminta-alallaan. Varsinkin aloittelevan yrityksen asiakkaat vaativat usein referenssikauppoja. Markkinointi on usein yritysten pullonkaula. Markkinointiponnistuksia vaatii yrityksen tunnettavuus ja näkyvyys tuotteen toimittajana. Lisäksi yritys tarvitsee tuotteidensa markkinointiin rahoitusta.

Kolmantena haasteena on yrityksen rahoitus. PK-yritykset painivat usein kassavirtaongelman kanssa. Suurilla yrityksillä kilpailutusprosessit ovat pitkiä ja päätöksenteko on hidasta. Lisäksi isoja kauppoja on vaikea rahoittaa. Tämä johtuu siitä, että tuotteesta tai palvelusta saadut suoritteet ovat todellisia kustannuksia jäljessä.

Process SME -hanke

Hankkeen tavoitteena on parantaa niiden PK-teollisuuspalveluyritysten kilpailukykyä, joiden asiakkaina ovat prosessi-, kaivos-, energia-, öljy-, tai kaasuteollisuuden yrityksiä.

Hankkeen puitteissa on tarkoitus haastatella 90 PK-yritystä Pohjois-Suomesta (30), -Ruotsista (30) ja -Norjasta (30). Tavoitteena on tunnistaa yrityksistä 6 - 10 kehittämistarvetta, jotka on tarkoitus hankkeistaa seuraavan kahden vuoden aikana.

Syksyn 2017 aikana Process SME-hankkeessa jatketaan suuryritysten haastatteluilla. Haastattelujen jälkeen ovat vuorossa PK-yritysten ja suuryritysten yhteistapaamisia teollisuusalakohtaisesti rajat ylittävällä yhteistyöllä.

Tavoitteena on tukea tuotteiden ja liiketoimintamallien kehittämistä sekä PK-yritysten kansainvälistä verkostoitumista ja osallistumista EU-hankkeisiin. Lisäksi tavoitteena on tukea rajat ylittävää yhteistyötä PK- ja suurten prosessiteollisuusyritysten kesken.

Process SME -hankkeen tarkoituksena on myös auttaa PK-yrityksiä verkostoitumaan toisten PK-yritysten kanssa. PK-yritykset voivat toimia yhdessä toisten PK-yritysten kanssa tarjoten suurempia tuote- ja palvelukokonaisuuksia sekä edistynyttä palveluliiketoimintaa suuryrityksille. Myös tietoisuus PK-yrityksistä ja niiden osaamisesta saavuttaa suuryritykset paremmin.

Hankkeessa ovat mukana Lapin Ammattikorkeakoulu, Oulun yliopisto, Nivala-Haapajärven seutu NIHAK ry, Nivalan Teollisuuskylä, Luleån teknillinen yliopisto (Ruotsi), IUC Norrbotten AB (Ruotsi), Northern Research Institute Narvik AS (Norja) ja Narvik Science Park (Norja).

Hanketta rahoittaa Interreg Pohjoinen 2014 - 2020. Hankkeesta saa lisätietoja osoitteesta: http://process-sme.eu/. Hankkeen sivuja päivitetään mm. jokaviikkoisilla blogiteksteillä.

Interreg Pohjoinen logo.jpg

Lapinliiton vaakunalogo



Kaupunkien älykkäät mobiiliratkaisut - onko niitä jo olemassa?

17.10.2017



Saloheimo Mika.jpg
YTM Mika Saloheimo on markkinoinnin lehtori Lapin AMKin Kaupan ja kulttuurin osaamisalalla ja työskentelee EAKR-rahoitteisessa Digitaaliset älykkäät mobiiliratkaisut -hankkeessa. Sen tavoitteena on kehittää, testata ja levittää uudenlaista lähestymistapaa elämyksellisiin ja osallistaviin (matkailu)kokemuksiin käyttäen hyväksi Smart City -konsepteja.


Älykkäät mobiilisovellukset kaupunkiympäristöissä

Digitaaliset Älykkäät mobiiliratkaisut -hankkeessa kehitetään mobiilisovellusta, joka palvelisi kaupunkien asukkaiden ja niissä vierailevien matkailijoiden tarpeita. Älypuhelimista ja mobiilisovelluksista on tullut arkipäivää ja ihmiset käyttävät internetiä yhä enemmän nimenomaan älypuhelimen kautta.

Smart City -teeman alla innovoidaan ympäri maailman uusia sovelluksia, joilla kaupunkiympäristöistä tehdään älykkäämpiä. Älykkyyttä voidaan lähestyä esim. kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien, elämänlaadun, liikenteen ja talouden näkökulmista (ks. http://www.smartcityexpo.com/en/ ja https://6aika.fi)

Sovellukset on suunnattu kaupunkien asukkaille, mutta myös niissä vierailijoille. Lappi on suosittu matkailukohde, joten vierailijoiden merkitys sovellusten käyttäjinä oletettavasti korostuu Lapin kaupunkiseuduilla. Hankkeen pilottikaupunkina toimii Tornio.

Benchmarkkaus - mitä muualla on tehty?

Benchmarkkaus on tehty kevään 2017 aikana ja siihen valikoitiin mukaan pääasiassa pohjoismaisia kaupunkeja. Sovellukset on haettu Applen App Storesta ja testattu iPhone SE -laitteella. Mukaan on otettu maksuttomia sovelluksia.

Saloheimo kuva 1.jpg


Kaupunkien sovellukset eivät ole näkyvillä App Storen Top-listoilla. Matkailu-kategoriassa suosituimpia sovelluksia ovat esim. joukkoliikenteeseen ja hotellimajoitukseen liittyvät sovellukset. Lisäksi mukana on matkavinkkejä tarjoavia sovelluksia, kuten Tripadvisor. Suurempien kaupunkien, kuten Lontoon matkaoppaat löytyvät myös listoilta.

Kaupunkien asukkaat ja niissä vierailevat matkailijat oletettavasti etsivät sovelluksia kaupungin nimellä. Sovelluksia voidaan myös tarjota verkkosivujen kautta, kun niitä selataan mobiililaitteella.

Tornio-hakusanalla App Storesta löytyy kaksi sovellusta: Sealapland App ja Northern Lights Alert Kemi-Tornio (maksullinen). Nämä ovat selkeästi matkailijoille suunnattuja sovelluksia. Revontulien näkemisestä ilmeisesti ollaan valmiita maksamaan myös sovelluksissa.

Kaupungeissa sijaitsevien yritysten tietojen tulisi olla nähtävillä käytännössä useammalla alustalla, esim. Google Mapsissa, Tripadvisorissa ja toisaalta myös kaupunkien omissa sovelluksissa. Tämä tarkoittaa tietysti lisätyötä yrityksille. Perustiedot ovat kuitenkin melko muuttumattomia, joten niiden lisääminen riittää kerran ja päivitykset tarpeen mukaan. On tietysti mahdollista, että alustat tarjoavat avoimia rajapintoja tietoihin, jolloin niitä voitaisiin hyödyntää muissa sovelluksissa.

Kaupunkien appit esittelyssä


Meijän kaupunni
Saloheimo kuva 2.jpg

Oulun asukkaille suunnattu sovellus, jonka avulla voidaan kerätä mielipiteitä ja ideoita lyhyesti ja yksinkertaisesti. Mahdollistaa dialogin asukkaiden ja hallinnon välillä. Vaatii rekisteröitymisen. Käyttää Future Dialogin sovelluspohjaa, joka ilmeisesti voidaan lisensoida sitä tarvitseville kaupungeilla.

Lulebo
Saloheimo kuva 3.jpg

Luulajan asukkaille ja sinne muuttaville suunnattu sovellus, joka keskittyy kaupungin tarjoamiin asumispalveluihin. Sovelluksen kautta tulee push-ilmoitukset esim. vesikatkoksista. Vapaita asuntoja voi selata sen kautta. Mielenkiintoinen lisä on opastusvideot esim. palovaroittimen toimivuuden tarkistamiseen.

Visit Tampere
Saloheimo kuva 4.jpg

On nimestäkin päätellen matkailijoille tarkoitettu sovellus. Se näyttää säätilan ja sen kautta voi selata tapahtumia ja kohteita. Ensisijaisesti niitä näytetään oman sijainnin läheisyydestä. Toissijaisesti niitä voi selata kategorioittain. Lisäehtoina voi käyttää etäisyyttä ja tapahtuman ilmaisuutta. Tapahtumia ja kohteita voi lisätä suosikkilistalle.

Tromso Official City App
Saloheimo kuva 5.jpg

Sovellus on näyttävä ja se lataa paljon kuvia ensimmäisellä käyttökerralla. Sovelluksen käyttöliittymä erottuu muista designiltaan. Se on selkeästi suunnattu matkailijoille. Sovellus myös vastaanottaa tietoja beaconeiden avulla, mutta tästä ei ollut tarkempaa kuvausta saatavilla. Sovellus näyttää kaupungin lämpötilan. Kohteita ja tapahtumia voidaan hakea sijainnin läheltä, teemoittain tai kalenterista. Niitä voidaan tallettaa suosikkilistalle. Ostokset ja asiointi tapahtuu sovelluksen ulkopuolella, verkkosivustolla.

LahtiMOB
Saloheimo kuva 6.jpg


Sovelluksen avulla voi selata Lahden kaupungin tarjontaa kategorioissa kulttuuri, liikunta, luonto, tapahtumat ja vapaa-aika. Etäisyys palveluihin ilmoitetaan ja niitä voi tarkastella kartalla. Palveluista on tarjolla perustiedot, 2 kuvaa ja lyhyt tekstiesittely. Tapahtumien osalta sovellus ohjaa menoinfo.fi-palveluun, suodattaen sieltä näkyviin Lahden tapahtumat. Kohteita voi lisätä suosikkilistalle.

CitiAct
Saloheimo kuva 7.jpg


Sovelluksen avulla kaupungin asukkaat voivat ottaa puhelimellaan kuvia viallisista katulampuista, rikostapauksista, kaatuneista puista, vandalismista, huonokuntoisista teistä ja välittää ne CitiSense-palvelun kautta kaupungin viranomaisille. Kaupungin täytyy siis liittyä kyseiseen palveluun. Näiden lisäksi voidaan mitata teiden kuoppaisuutta ja ympäristön melutasoa puhelimen mikrofonia ja liikesensoreita hyödyntäen.

Helsinki-sovellus
Saloheimo kuva 8.jpg


Sovelluksen avulla voi yksinkertaisesti jättää palautetta tai kehitysehdotuksia kaupungille ja selata muiden jättämiä palautteita. Palautetta voi antaa laajasti eri teemoista ja niihin voidaan sisällyttää sijainti sekä liittää kuvia. Jätetyt palautteet ovat pitkälti vikailmoituksen omaisia. Niissä näkyy kaupungin antama vastine ja asian käsittelyn vaihe.

Kuusamo TALVI
Saloheimo kuva 9.jpg


Sovelluksen avulla voi selata Kuusamon palveluja, tässä erityisesti matkailijoille suunnattuja palveluja. Esim. ravintoloista on perustietojen lisäksi laajempaakin kuvausta. Palveluita voi kategorioittain sijainnin läheltä. Tarjolla on myös alennuksia paikallisilta yrityksiltä. Lisäksi löytyy säätietoja, rinnetietoja ja voi selata alueen matkailulehteä. Sovellus käyttää push-viestejä. Sovellukseen voi kirjautua sisään Facebook-tunnuksilla.

Kul i Malmö
Saloheimo kuva 10.jpg


Mitä kivaa voi tehdä Malmössä? Tekemiset on luokiteltu ja niiden selaaminen helppoa. Niitä voi rajata myös ikäsuosituksen mukaan. Ne on sijoiteltu kartalle ja niitä voi etsiä oman sijaintinsa läheisyydestä. Lisäksi tekemiset saa kalenterinäkymään. Kiinnostavat jutut voi tallentaa suosikkilistalle. Niille voi myös asettaa muistutuksen, jotta ei myöhästy tapahtumasta. Sovellus toimii Facebook-kirjautumisella. Facebookiin voi jakaa suosikkejaan. Ystävien suosikit ovat myös nähtävissä.

Umeå
Saloheimo kuva 11.jpg


Kaupunkilaisille suunnattu sovellus. Käyttäjä voi muokata aloitussivua ja nostaa sinne haluamiaan toimintoja. Voidaan selata kaupungin tiedotteita, yhteystietoja, tapahtumakalenteria, aukioloaikoja, koulujen ruokalistoja, avoimia työpaikkoja, pöytäkirjoja. Sovellus tarjoaa muutamia palveluja myös kaupungin työntekijöille. Sovelluksen kautta pääsee verkkosivulle, jonka kautta voi seurata valtuuston kokouksia. Sovellus käyttää myös push-ilmoituksia.

Vikailmoituksia varten on oma sovelluksensa. Sen avulla voi tehdä vikailmoituksen teiden, reittien, puistojen ja valaistuksen kunnosta. Ilmoitukseen voi liittää kuvan ja sijainti tunnistetaan.

FritidUmeå
Saloheimo kuva 12.jpg


Sovellus tarjoaa näkymän kaupungin vapaa-ajan palveluihin, mm. ulkoilualueisiin, tulipaikkoihin, hiihtolatuihin, liikuntapaikkoihin ja kokoustiloihin. Näitä voi selata kategorioittain tai kartalta. Niistä voi kerätä oman suosikkilistan. Säätiedot ovat myös saatavilla.

Muita aiheeseen liittyvä appeja

Inviita
Saloheimo kuva 13.jpg


Tarjoaa karttapohjaisesti kohteita ja inspiraatiota seurustelua, urheilua, ruokaa ja romantiikkaa varten. Toimii Facebook-kirjautumisella. Käyttäjät voivat luoda omia listojaan kohteista. Listat ovat myös muiden nähtävillä. Selailun lisäksi myös varausten tekeminen on mahdollista. Tiedot haetaan Foursquare-palvelusta. Yritysten tulisi olla siis siellä esillä. Yritykset voisivat myös luoda omia listojaan tietyistä teemoista.

Yhteenveto ja johtopäätöksiä

Edellä esitellyt sovellukset eivät ehkä ole täysin kattava esitys kaikista pohjoismaisten kaupunkien sovelluksista, mutta mukaan on valittu laaja kirjo erilaisia sovelluksia havainnollistamaan eri mahdollisuuksia.

Kaupunkisovelluksista voidaan havaita eroja seuraavilla ulottuvuuksilla:

• Kohderyhmä. Jotkut sovellukset ovat selkeästi suunnattu kaupungin asukkaille. Vapaa-ajan palvelut kiinnostavat myös matkailijoita.

• Sisältö. Jotkut sovellukset keskittyvät nimenomaan kaupunkien tarjoamiin, julkisiin palveluihin. Toiset taas korostavat yritysten tarjoamia palveluja.

• Sovellusten määrä. Tehdäänkö yksi laaja sovellus, vai useita sovelluksia, joilla on yksi selkeä käyttötarkoitus?

• Viestinnän yksi- tai kaksisuuntaisuus ja tiedon jakaminen. Jotkut sovellukset ovat yksisuuntaisia, eli käyttäjä selaa lähinnä sisältöä. Jotkut sovellukset taas keskittyvät siihen, että otetaan tietoa (tekstiä, kuvia, sijaintietoja) vastaan käyttäjältä. Lisäksi joissain voidaan jakaa tätä tietoa sovelluksen kaikille käyttäjille.

• Sijainnin hyödyntäminen. Tätä käytetään yleisesti esim. sisällön suodattamisessa.

• Ilmoitukset. Tämä on myös melko yleisesti käytössä ainakin siitä päätellen, että sovellukset pyytävät käyttöoikeuksia ilmoitusten näyttämiseen puhelimen näytöllä.

• Muun teknologian hyödyntäminen. Esimerkiksi beacon-teknologiaa hyödynsi tässä vain yksi sovellus. Mikrofonia ja liikesensoreita hyödynsi sitäkin vain yksi sovellus.

Näiden ulottuvuuksien suhteen täytyy kaupunkien tehdä valintoja. Oman ulottuvuutensa asettaa tietysti olemassa olevan teknologia: miten mobiilisovellus suhteutuu muihin kaupungin järjestelmiin. Matkailusovelluksia voivat tuottaa myös yksityiset yritykset alueella, joten myös näiden tilanne tulisi tarkastella. Sovelluksen kehittämiseen ja ideointiin on myös syytä osallistaa kaupunkien asukkaat ja siellä toimivat organisaatiot.


Lähteitä

https://blogi.eoppimispalvelut.fi/elavalappi/valkky-mobiilisovellus/digitaaliset-alykkaat-mobiiliratkaisut-hanke/

http://www.stat.fi/til/sutivi/2016/sutivi_2016_2016-12-09_tau_012_fi.html

http://www.dentsuaegisnetwork.fi/Media/DentsuAegisNetworkNewsDetaila/2016/2016-09-29



CDIO insinöörikoulutuksessa

10.10.2017



Pikkarainen ja Kantola.jpg
DI Ari Pikkarainen on konetekniikan lehtori ja TkL Lauri Kantola tekniikan koulutusvastaava Lapin ammattikorkeakoulussa Kemissä.

CDIO

Lapin AMK:n tekniikan yksikkö Kemissä on ollut mukana maailmanlaajuisessa CDIO-verkostossa jo useita vuosia. CDIO on lyhenne sanoista C (conceive), D (design), I (implement) ja O (operate). CDIO sai alkunsa vuonna 1997 MIT:ssä ja sen tavoitteena on uudistaa insinöörikoulutusta vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Tätä varten perustettiin komitea, joka koostui teollisuuden edustajista, yrityksistä, erilaisten akateemisten instituuttien edustajista ja erityisesti insinöörikoulutukseen keskittyvistä oppilaitoksista.

Maailmanlaajuinen organisaatio koostuu tällä hetkellä 138 korkeakoulusta ympäri maailmaa.

Pikkarainen A ja Kantola L Kuva 1.jpg
Kuva 1. CDIO-oppilaitokset maailmanlaajuisesti (www.cdio.org)

CDIO:n keskiössä on insinöörien koulutuksen ja oppimisen viitekehys, joka nojautuu 12 eri standardiin, joita sovelletaan koulutuksen kehittämiseen sekä opetussuunnitelman sisällön luomiseen ja soveltamiseen.

Joka vuosi järjestetään CDIO-konferenssi jossain verkoston jäsenkoulussa. Vuonna 2017 kunnian sai Calgaryn yliopisto Kanadassa. Konferenssiin kokoontuu jäsenkouluista henkilöitä tarkoituksenaan jakaa hyvä käytänteitä ja kokemuksia CDIO-periaatteen soveltamisesta koulutuksessa. Konferenssit koostuvat konferenssipaperien esityksistä, posteriesityksistä sekä lukuisista työpajoista, tutustumisista ja vierailuista.


CDIO-konferenssi ja LOVO-hanke

Lapin AMK:n konetekniikan koulutus osallistuu 2016–2017  ESR–hankkeeseen nimeltä LOVO (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut), jossa on mukana Lapin AMK:n lisäksi Lapin Yliopisto, Ammattiopisto Lappia, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ja Tornion kansalaisopisto. Hankkeen tavoitteena on luoda Lappiin enemmän oppijakeskeisempää koulutusta, digitaalisia oppimisen välineitä sekä hyödyntää verkon mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Lapin AMK:n koulutus osallistuu hankkeeseen pilotilla, jonka tavoitteena on CAD-koulutuksen monipuolistaminen monimuotokoulutuksessa käyttäen erityisesti käänteisen luokkahuoneopetuksen (flipped classroom) periaatetta. Tämä valittiin tämän vuoden CDIO-konferenssipaperin aiheeksi, sillä CDIO -konferenssin teema oli tänä vuonna ”Engineering Education in the Digital Age”.

LOVO-pilotti soveltui mitä parhaiten CDIO-konferenssin aiheeksi ja näin saimme pilotille myös kansainvälistä näkyvyyttä. Konferenssipaperimme aihe oli ”Developing Distance Learning in Computer Aided Design”.

Paperissa käymme läpi LOVO-hankkeessa kehitettyjä ratkaisuja erityisesti flipped classroom -menetelmän näkökulmasta katsottuna. Lisäksemme paperin kirjoittamiseen osallistui Anu Pruikkonen, joka toi mukanaan kaivattua näkemystä ja osaamista erityisesti etäoppimisen näkökulmiin ja teoriaan.

Matkalle Kanadaan lähdettiin Oulun kentältä lauantaina 17.6. ja lento Calgaryyn kulki Helsingin ja Lontoon kautta. Vaikka nimellisesti olimme saman päivän aikana perillä, kesti matka 9 tunnin aikaeron vuoksi noin 17 tuntia. Calgaryyn laskeuduimme kello 20:00 paikallista aikaa. Otimme taksin lentokentältä hotellille, kirjauduimme sisään, söimme illallisen ja menimme nukkumaan aikaeroa pois. CDIO-konferenssi alkoi seuraavana päivänä.

Sunnuntaina pääsimme tutustumaan Calgaryn keskustaan, josta ehkä mieleenpainuvin osa kaupungin lukuisat pilvenpiirtäjät. Illalla osallistuimme konferenssin avaustilaisuuteen, jossa puhujana oli mm. Ron Hugo, joka toimi konferenssin johtajana (Chair).

Avaustilaisuudessa pääsimme tutustumaan muiden CDIO-organisaation jäsenkoulujen edustajiin ja vaihtamaan kuulumisia erityisesti kouluissa tehtävistä käytännön CDIO-projekteista.

Pikkarainen A ja Kantola L Kuva 2.jpg
Kuva 2. CDIO-konferenssin avajaiset

Maanantaina konferenssi käynnistyi täydellä teholla ja pääsimme kuulemaan muiden muassa Ed Crawleytä MIT:stä. Crawley piti innostavan puheenvuoron insinöörikoulutuksesta ja sen kehittämisestä, ja hän laittoi myös kuulijat osallistumaan vuoropuheluun.

Ed Crawley on yksi CDIO-periaatteen luojista, ja hänen näkemyksensä projektikeskisestä oppimisesta antoivat uutta näkökulmaa myös uuden OPS2017-sisällön toteuttamiseen. Luento osoitti, että CDIO on erinomainen työkalu tekniikan opetuksessa ja että OPS2017 tukee tätä erinomaisesti projektien ollessa lukukauden keskiössä.

Pikkarainen A ja Kantola L Kuva 3_2.jpg

Pikkarainen A ja Kantola L Kuva 3_1.jpg
Kuvat 3 ja 4. Ed Crawleyn esitys


Päivä oli täynnä esityksiä erilaisista CDIO-sovelluksista, joissa organisaation jäsenkoulut esittelivät omia tapojaan soveltaa CDIO:ta käytäntöön. Tämä olikin konferenssin parasta antia, sillä tällä tavoin pääsimme näkemään, miten CDIO toteutuu muualla maailmassa.

Erittäin hienoa oli myös todeta, että me teemme täysin oikeita asioita omassa insinöörikoulutuksessamme ja että suomalainen korkeakoulukulttuuri on täysin vertailukelpoinen muun maailman kanssa. Päivä päätettiin erilliseen posterisessioon, jossa kierreltiin katsomassa postereita ja kuuntelemassa esityksiä eri aiheista. Sessiossa pääsi keskustelemaan yksityiskohdista esittäjien kanssa ja siitä, miten he ovat toteuttaneet CDIO:ta.

Tiistaina konferenssi jatkui yliopistolla, jossa avauspuheenvuorojen ja aamupäivän ohjelman jälkeen osallistuimme workshoppiin, jossa harjoiteltiin ryhmässä työskentelyä ja ryhmän johtamista. Workshop oli viihdyttävä ja se herätti runsaasti keskustelua ja ajatuksia siitä, miten voit viedä ryhmän työtä eteenpäin vain pienellä määrällä informaatiota. Ja mikä hienointa, työpajan työkaluina olivat meille kaikille tutut Legot!

Työpaja todisti myös, että ihmiset ympäri maailmaa pystyvät ja voivat työskennellä yhdessä jopa yllättävänkin aiheen parissa.

Päivän kohokohta oli kuitenkin retki Kalliovuorille Banffin kylään, joka sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päästä Calgarystä. Kalliovuoret olivat huikea kokemus suomalaiselle, joka on tottunut alaviin maihin. Kylässä oli myös vuoriston kyljessä hotelli, jossa tarjottiin varsinainen konferenssi-illallinen. Illallisella pääsimme keskustelemaan muiden osallistujien kanssa hieman vapaamuotoisemmin. Illallisen jälkeen matkustimme takaisin hotellille. Päivä oli pitkä, se kesti aamu yhdeksästä puoleen yöhön saakka, eikä unta tarvinnut houkutella.

Pikkarainen A ja Kantola L Kuva 4.jpg
Kuva 5. Banff, Kalliovuoret

Keskiviikko oli meille viimeinen päivä Calgaryssä. Kirjauduimme aamulla hotellista ulos ja siirryimme yliopistolle valmistautumaan omaan esitykseemme. Esitys pidettiin isossa luokkatilassa, jonne kokoontui osallistujia eri maista kuuntelemaan. Esityksen pituudeksi oli rajattu 20 minuuttia, joten se piti valmistella huolella, jotta saimme esiteltyä kaikki tärkeimmät asiat omasta hankkeestamme.

Esitys herätti paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä, joita purettiin esityksen jälkeen kyselysessiossa. Seuraavassa on lyhyesti lueteltuina pääkysymykset, joita esitys herätti:

• Onko eroa opiskelijoiden arvosanoissa, jos verrataan kontaktiopetusta ja etäopetusta?
• Miten muutokset opetuksen käytänteissä tai ohjelmistoissa vaikuttavat opintojaksoon ja oppimiseen?
• Miten oppilaan etenemistä ja opiskelua tuetaan etäluentojen aikana?
• Miksi etäopetusta tulisi kehittää, eikö voisi keskittyä vain kontaktiopetukseen?

Erityisesti keskustelu viimeisestä aiheesta oli hyvä, sillä se avasi silmiä sille, että meillä harvaan asutuilla seuduilla opetuksen haasteet ovat erilaisia kuin esimerkiksi väkirikkaissa kaupungeissa maailmalla. Samalla etäopetuksen kehittäminen on jotakin sellaista, jossa voimme olla erinomaisia myös kansainvälisessä mittakaavassa. 

Esityksemme jälkeen luvassa oli vielä yliopiston kampuskierros, jossa pääsimme tutustumaan kampukseen sekä erilaisiin oppimisympäristöihin ja laboratorioihin. Oli huikeaa huomata, kuinka paljon rahaa yliopisto käyttää tilojen monipuolistamiseen. Yliopistolla olikin menossa Tekniikan yksikössä iso remontti, jossa rakennetaan uusia laboratorio- ja työskentelytiloja.

Calgaryn yliopistolla on selvästi tekeminen pääkohteena, sillä useassa eri paikassa oppiminen tapahtuu juuri käytännön tekemisen kautta normaalin luokkahuoneopetuksen lisäksi.

Päivän päätteeksi lähdimme kotimatkalle ja lentokentälle, josta matka kotiin alkoi kello 22:00 paikallista aikaa. Tavoitteena oli ehtiä kotiin juhannusaatoksi ja tämä onnistuikin; pään pääsi painamaan omaan tyynyyn kello 02:30 Suomen aikaa torstain ja juhannusaattoperjantain välisenä yönä.

Konferenssi kytki CDIO:n ja LOVO-hankkeen erinomaisesti yhteen ja osoitti, kuinka LOVO:ssa tehtävällä työllä ja sen tuloksilla on selvä vaikutus pohjoisen insinöörikoulutuksen kehittämisessä. Kanadan matka antoi hyviä eväitä LOVO-pilottimme viimeistelyyn syksyn 2017 aikana. Oli hienoa olla esittelemässä pilottia ja sen alustavia tuloksia kansainväliselle yleisölle - Tästä on hyvä jatkaa.



Edellinen 1 2 3 ... 7 8 9Seuraava
Asian äärellä tiistaisin

Pohjoisen tekijät on asiantuntijablogi, jossa julkaistaan Lapin AMKin toimintaa ja toimintaympäristöä käsitteleviä ajankohtaisia kirjoituksia.

Kirjoitukset perustuvat työntekijöidemme tekemään asiantuntija- tai tutkimustyöhön. 

Blogin tarkoituksena on yleistajuisen tiedon levittämisen lisäksi laatia tilannekuvaa ja analysoida erityisesti Lapin kehitystrendejä: onnistuessaan myös nostaa uusia teemoja yleiseen keskusteluun.

Kirjoituksia julkaistaan viikoittain. Julkaisupäivä on pääsääntöisesti tiistai.

Blogin toimituskunnan muodostaa Lapin AMKin julkaisutyöryhmä.

Tervetuloa lukijaksi!

Opiskelijoiden blogi
Opiskelijoiden blogikirjoituksia julkaistaan Lapin AMKin opiskelijablogissa.